Matkakertomus - Getting home a real princess

Nyt on 30 h matkamaratoni tehtynä ja Melbis Suomessa - tosin Melba matkusti toki puolet vähemmän kuin minä! Seitsemän kulkupeliä, muutama kilometri kävelyä, ja niin oli tavoite täytetty! Siinä sivussa Melba lumosi pari ruotsalaista poliisimiestäkin, jotka ei ollenkaan pitäneet sitä liian puudelina siliteltäväksi :) Sadetta riitti reissussa nyt kun se vihdoin on Suomessa tauolla!

After 30 hours of travelling, we finally have Melba in Finland - she of course didn't have to travel as much as me! Seven vehicles, a few kilometres of walking and here we are. In addition to that, Melba fell in love with a couple of Swedish policemen who seemed to be very fond of her :) Now that we finally have a better weather in Finland, there was a lot of rain during this trip.

Matkakumppanina Melbis oli yhtä helppo kuin äitinsä vastaavanlaisella reissulla. Nukkui tyytyväisenä sylissä, ei reagoinut vaikka toiset matkakoirat haukkuivat, söi, joi ja pissasi, kun tilaisuus tuli. Junamaisema Norjan puolella seurasi jotakin jokea ja itsekin tuli vain ihmeteltyä maisemaa eikä matkakirjalle ollut käyttöä.

Melba is as easy to travel with as her mother. Sleeping happily, not reacting when other travelers' dogs were barking, eating, drinking and peeing whenever she had the opportunity. Even so I didn't read the book as I had thought as it was more interesting to look around.

Laivaan päästessä oma hermo oli jo tiukemmalla, kun nälkä alkoi vaivata pahasti. Kiltti infon täti näki onneksi ilmeestä, että kohta poksahtaa, kun kertoi, ettei koiran kanssa saa mennä mihinkään missä on syötävää tarjolla. Hän sitten tarjoutui silittelemään Melbaa sillä aikaa, kun kävin viereisestä kahvilasta ostamassa laukun täydeltä syötävää. Pelasti mun iltani - ja juustoista nauttineen Melban kanssa ;) Laivan pissityslaatikko oli Melbasta ihan ok, joten asiat tuli toimitettua vajaassa minuutissa kannella.

When we got to the ferry, I was already awfully hungry but luckily there was a super nice lady at info desk offering to have a nice time with Melba while I went to the cafeteria to buy food. That saved my night - as well as Melba's who enjoyed the cheese very much ;) The "dog deck" was also no problem for my travel companion.

Matka oli ilmeisesti hieman ollut hämmentävä - niin poissaolevana Melbis nojaili nalleensa illemmalla. Aamulla ilme oli jo paljon hymyilevämpi ja pyylevä neiti intoutui oikein riehumaankin :)

The trip was for sure confusing but luckily we had Melba's dear toy with us. In the morning the fat lady was looking like smiling already and got pretty wild playing in the cabin :)

Nyt ollaan asetuttu kotiin, testattu pentulaatikko, käyty kävelyllä koko lauman kanssa ja siirrytty sohville löhöilemään. Hyvää Uutta Vuotta kaikille!

Now we are back in Helsinki, tested the puppy box, had a pack walk with the new combination and moved over to the sofas to calm down. Happy New Year to everyone!

Talvimaa.

Harrastustouhut saavat odottaa alkuvuoteen, sillä Ruuti aloitti juoksunsa. Juoksut ovat hyvä pakollinen tauon paikka, joten Ruu lomailee vielä muutaman viikon. Koiralaumojen integrointi on hyvässä vauhdissa: olemme käyneet yhteislenkeillä MinäItten, tyttöjen ja vääränrotuisen kanssa. Aluksi Ryyni-matriarkan reaktiota sai jännittää, mutta Ryyni taisi yllättää kaikki: Ikrasta tuli välittömästi "suosikkilapsenlapsi", joka saa anteeksi kaiken. Ruutille muutos on vieläkin hieman vaikea. Ruu yrittää esittää, ettei Ikraa ole olemassa ja toivoo kaiketi Ikran häviävän, jos siihen ei katso...Tällä viikolla Ikraa on jo voinut hakea leikkimään, mutta kakara muuttuu heti ällöksi, jos yrittää painia. Hyi semmoiselle, leikkiessä juostaan, sanoo Ruu. Ryynin avulla kaikki kolme intoutuvat leikkimään keskenään, mutta hieman kolmas pyörä tuo hidas ranskalainen on vielä toistaiseksi juoksuleikeissä.. Kuvia tämän päivän Ojanko-lenkin varrelta. Ihanat tytöt <3

VIP - Very Important Poodle

Vihdoinkin pentuja tulossa! Tästä aiheesta tekstit kahdella kielellä, jotta pentujen isän omistajan samoin kuin mahdollisten ulkomaisten omistajien on helpompi seurata tapahtumia.

At last we will have puppies! These puppy updates will be bilingual so that the owner of the father as well as eventual puppy buyer(s) will be able to follow.

Tämä tarina alkoi jo kolmisen vuotta, kun näin ensimmäiset kuvat pentueen isästä, Bobbystä. Aika pian otin yhteyttä norjalaiseen omistajaan ja kun terveystutkimusten tulokset olivat selvillä, oli vain ajan kysymys, koska saamme pohjoismaisen yhteistyön tuloksena pentueen. Viime kesänä pistäydyin vielä tapaamassa Bobbyä ja Bobbyn perhettä heidän lomaillessaan Maarianhaminassa ja tunnelmat olivat näin lokoisat :)

The story started about three years ago when I saw the first pictures of Bobby, father of the litter. Pretty soon I contacted his Norwegian owner and as soon as the health checks had been done, we knew that having a Nordic cooperation litter was only a matter of time. Last summer I still had a quick visit to Mariehamn where Bobby and his family were on vacation - I think we liked each other ;)

 

 

Norjassa kaikki värit kisaavat samassa luokassa serteistä, joten on hieno saavutus, että Bobby on saanut sertejä jo kolme ja cacibejakin yhden. Bobbyn kanssa on harrastettu niin tokoa kuin agilityäkin ja se on luonteeltaan äärettömän tasapainoinen.

Bobby has got three well-earned CERTs & one cacib and he is doing some obedience as well as agility. He has got a very balanced and easy-going character.

Olen todella iloinen tästä pentueesta ja suurella todennäköisyydellä yksi pennuista jää kasvamaan itselleni ja toinen ihan lähipiiriin. Jos joku teistä on kiinnostunut pennuista, kannattaa ilmaista asia ilman mitään sitoumuksiakin pikaisesti! Olen kiitollinen kahdelle henkilölle: Bobbyn omistajalle, joka on todella tarkka siitä, mihin antaa Bobbyn jalostukseen, sekä ennen kaikkea rakkaalle ystävälle, joka omistaa kasvattamani Melban ja antaa sen minulle jalostuslainaan. Kiitos.

I'm extremely happy about the litter and it is most likely that one of the puppies will stay home with me and another one with a person close to me. If any of you is interested in having a puppy, I'd recommend that you tell it to me even before you've made up your mind for sure. I'm grateful to two ladies: Bobby's owner for letting me use Bobby, and my dear friend, owner of Melba, who lets me have Melba in my breeding. Thank you.

Hiljaiseloa.

Blogissa tulee minun osaltani olemaan hieman hiljaisempaa ainakin seuraavat pari kolme viikkoa. Syypää on tässä: meille tuli pitkään suunnittelemani beauceroninpentu. Ikra on nyt 9 viikkoa. Reipas ja oppivainen pieni paimen, mutta valitettavan perässä hiippaileva perskärpänen. Kuulemma tyyppivika.

Kotoa ei toistaiseksi pitkäksi aikaa voi poistua, mutta toivottavasti tilanne normalisoituu joulukuun aikana, että voin käydä Ruutin kanssa hyppytekniikkaa useammin ottamassa. Vilin kanssa käydään kimppiksen torstaitreeneissä ja yritetään puomia saada kisakuntoon, jotta voitaisi korkata ne kakkosluokan agilityradat tammikuussa. Toiveissa olisi Ruutinkin kanssa aloittaa kisaaminen uudestaan kevättalvella, riippuen hyppytekniikan kehittymisestä. Ikra on jo aloittanut valmentautumisen tulevaa harrastusuraa varten Vili-sedän opetusvideoita seuraten:

Ikra ei voi uskoa korviaan. Huusikohan Vili jotain painokelvotonta?

Jos pienen beussin edesottamukset kiinnostavat niistä voi lukea täältä:

www.ddewclaws.blogspot.fi

Vili voimistelee.

Vili pääsi ensimmäiselle fysioterapeuttikäynnilleen jokin aika sitten. Oli jo aikakin, sillä treeneissä havaittu pieni selän suoruus käännöksissä johtuikin oikean puolen jumeista. Ei mitään mikä ei pienellä käsittelyllä olisi lähtenyt, mutta huomasi Vilin liikkeissä kyllä eron hyvän huollon jälkeen. Vilillä on tapana nostaa laukka välillä hyvin hiljaisessakin vauhdissa, minkä nyt pystyi yhdistämään lihasten lievään tukkoisuuteen. Käsittelyn jälkeen ei yritystäkään laukkailla. Hyvä indikaattori tämä tulevaa ajatellen.

Saimme jumppaohjelman Vilille: muun muassa kylkien ja selän venytykset, kahdeksikkoja, asentovaihtoja ja peruutteluja. Näitä olisi hyvä tehdä joka toinen päivä ja molempia puolia yhtä paljon. Osaa näistä olemme jo aiemmin tehneet, kuten kahdeksikkoa ja pyörimistä. Lisäsin uudet liikkeet heti osaksi Vilin lämmittelyrutiineja. Pääsimme testaamaan Ojangossa uudet virittäytymiskuviot ja saatiin jopa liikkuvaa kuvaa, kiitos hovikuvaaja MinäItten. Tästä pikkuhiljaa kohti pelkällä sanallisella käskyllä tapahtuvia aktiivisia jumppaliikkeitä niin ei minunkaan tarvitse ährätä lattialla!

Taipuu...

Selän pyöristys.

Peruutuksia.

Ristikkäisten jalkojen nostot.

Yksittäisten jalkojen nostot.

"Treenataan nyt rauhassa ne kontaktit kuntoon"

Kuuluisat viimeiset sanat. Kilpailuintoinen ohjaaja keksi muutaman viikon kisoihin hinkumisen jälkeen porsaanreiän lupauksestaan. Jos ei voi agilityratoja mennä niin onhan sitä hyppyradat! Vilin kisakirjan etsimisen (ei hyppyluvaa) jälkeen nopea selaus SAGIn intraa ja tadaa, kisailmo sisälle Ojankoon BATin kisoihin.

Yksi meidän lemppareista, Saviojan Anne tuomarina ja kisapäivän ainoana tavoitteena JUOSTA. Minulla on ikävä tapa ns. mummoilla, kun aivotoiminta pysähtyy jännityksen takia ja jalatkin liikkuu puolet hitaammin kuin normaalisti. Jotenkin kummasti muistaessani liikkua tuloksia syntyy. Erikoista.

Pidin lupauksestani kiinni siinä määrin, että stressihormonihöyryissäni kädet huitasivat Vilin melkein väärälle hypylle, putkijarru unohtui ja melkein törmäsin pituuteen. Mutta nyt JUOSTIIN. Onneksi Vili osaa lukea aika kivasti minun välillä hyvin kyseenalaista ja teknisesti vajavaista ohjaustani. Menee täysillä, kun tietää minne mennä ja jos on epäselvää jää kyselemään lisäohjeita kiltisti. Ylimääräisistä kaarroksista huolimatta näin kivasti:

Kymmenyksen nopeampia oltiin kuin eräs nopsa sheltti. Onni näin, koska nyt on 2-luokasta eka LUVA plakkarissa! Jee! Nyt on motivaatiota kontaktitreeniin vielä tavallista enemmän. Keinu ja A menevät kuin vettä vaan, mutta se puomi...Tässä meidän C-hyppyrata eiliseltä:

PS. Ruuti ei ole minnekään hävinnyt: treenailee ahkerasti hyppytekniikkaa ja kävi myös Ojangossa tekemässä "ilotreenin" eli kisanomaisen virittelyn radalle, muutaman vauhtiharjoituksen hallin perällä ja ulos hallista ylpeänä lelunsa kanssa. Jos Ruu jatkaa samaa nousujohteista menoa saatetaan juoksuista riippuen käydä kokeilemassa viimeistä LUVAa 2-luokasta vuodenvaihteen jälkeen.

PPS. Toko ja jälkikirjoitukset ovat jääneet hyvistä aikeista huolimatta, koska sääukko on päättänyt laittaa koko vuoden sadevedet alas tässä viimeisen parin viikon aikana...kuivempia säitä odotellessa.

Poink ja vähemmän poink.

Ranteet auki-fiiliksien jälkeen ryhdistäydyin (=välttelin tenttiin lukemista) ja katsoin uudelleen pitkästä aikaa Susan Salon Foundation Jumpingin. Vähän helpotti ja uudestaan katsottuna oli todella monta kiinnostavaa kohtaa. Onneksi yhdellä videon esimerkkikoirista, nuorella ryhdikkäällä sheltillä, oli samankaltaista etuvetoisuutta kuin Ruutillakin. Sai monia ideoita omaa treenaamista varten. Hyppytekniikkakursseilla ja muualla usein näkee vain koiria, joilla ongelmat hyppäämisessä ovat muualla.

Eli tämä postaus on pyhitetty Ruutin hyppyjumpalle. Vilin kanssa täytyy myös ottaa pedantimpi asenne ja videoida jatkossa kaikki hyppytreenit, jotta näkee paremmin kehityksen. Pitää myös lainata seuran kirjastosta seuraavaksi mietittäväksi "Advanced Jumping". Tukkakin laitettiin treenejä varten pois selkälinjaa hämäämästä ja auttoi kyllä kaltaistani puusilmää!

Hyvät lahjukset, onnistuneet treenit.

Ja siinähän kestikin varmaan 15min.

Hyppytekniikkatreeneissä testailin erilaisia lähetys- ja palkkaustapoja, jos niillä olisi vaikutusta ensimmäisen hypyn tekniikkaan. Ei toimi: istumasta lähteminen eikä kutsulla ottaminen. Ensimmäisen hypyn palkkaamista ollaan tehty nyt 2kk vain pienesti edistyen. Näytti toimivan: lähtöasentoon pyytäminen, mutta vapautus ennen istumaan ehtimistä sekä kuonon alas pyytäminen lähtöasennossa. Näitä pitää vielä testailla. Set pointilla näkyi jopa yksi oikein kiva pään laskeminen ja selän pyöristys.

Rento-Ruu.

Ensi viikolla olisi tarkoitus ulkoiluttaa kameraa tokoilun ja jäljestämisen merkeissä, jos säät vaan suosivat. Siihen saakka jumppailemme ja temppuilemme ahkerasti!

Back to basics.

Viime viikkojen treeniohjelmassa on olleet kohdat "itsenäisyys, hyppytekniikka ja estehakuisuus". Loppuvuoden aikana hinkattaisi myös kontaktit ja kepit rehelliseen kisakuntoon kaikilla mausteilla ja kommervenkeillä, ettei mikään enää kisoissa yllätä. Terveisin "eihän nyt kakkosissa vielä vaadita käännöksiä kontakteilta".

Kävimme Fysio-Petralla Tapsalassa "kausihuollossa" pari viikkoa sitten ja saamassa jumppaohjeet. Erittäin asiantunteva ja huolellinen käsittelijä. Ruutikin tykästyi heti rauhalliseen paikkaan ja käsittelyyn. Ja ihmisillä suu kävi! Ollaankin jumpattu ahkerasti: Ruun mielestä älykivaa! Jee! Joka päivä paljon namia ja kivoja temppuja. Onneksi käsittelyssä ei löytynyt mitään järkyttäviä lukkoja, mutta kireyttä rinnan ja lannerangan alueella. Lanne varsinkin olisi tärkeä pitää täysin puhtaana hyppytekniikan takia. Uusi käynti saatiin marraskuun alkupuolelle ja Vilikin pääsee mukaan.

Vili, Ruu ja Ryy.

Ollaan myös ahkerammin opeteltu uusia temppuja yhdessä kouluttamani ryhmän kanssa. Koulutettaville meillä on tapana antaa aina joku temppu tai taito treenattavaksi viikottain. Tähän saakka on käynyt vähän klassiset suutarin lapset, mutta nyt Ruu tekee myös "viikkoläksyt". :)

Treenin isoin ongelma: mistä löytää seuraavaksi sopivan pieni laatikko?

Siitä pääsemmekin aasinsillalla muutamiin viime treeneihin. Ehkä tämä on Ruutin osalta sitä kuuluisaa "pahenee ennen kuin helpottaa"-vaihetta, sillä eipä ole muutamaan viikkoon tehnyt yhtä kamalia hyppyjä. Omaa tyhmyyttäni osin, kun laitoin kokeeksi yhden 30cm hypyn tykityssuoralle, joka sai kaikkien muidenkin hyppykorkeuksien (15-25cm) tekniikan aivan karmaisevaksi. Tai eihän tässä mitään sen kamalampaa ole kuin aiemminkaan, mutta en enää halua nähdä noita loikkia. Hrrr.

Ruuti ja lempilelu, joka ihme ja kumma on päästetty hyppysistä.

 Osa ei välittäisi yhtään Ruun tekniikasta: eihän se ikinä tiputa ja vauhti hidastuu vain vähän...mutta se tunne mitä Ruulla on siellä takana, epävarmuus, sitä en halua vahvistaa. Haluan Ruun oppivan luottamaan itseensä myös isommilla hyppykorkeuksilla ja toivottavasti tämä jumppaohjelma helpottaisi oikein tekniikan löytymistä. Tiedän ainakin tehneeni kaiken mahdollisen, että lihaskunto ei ainakaan rajoita Ruun potentiaalia. Ehkä tämä tästä. Otetaan hyppytekniikkakoutsilta ennen vuodenvaihdetta vielä tunti, jos hän antaisi taas ohjeita jatkoon. Pieniä askelia Ruun ehdoilla ja hyppytekniikasta tinkimättä.

Vili onneksi vastasi taas päivän varmasta piristyksestä: keppien pieni vedätys sujui vieraassa ympäristössä hienosti. Ehkä joku kaunis päivä Vili suorittaa itsenäiset kepit ja voin rauhassa sijoittua jo seuraavalle esteelle.  Tässä kooste yhdestä Ojankopäivästä:

Treenaajan paratiisi.

Ostin tälle talvikaudelle Ojangon koiraurheilukeskukseen vapaavuorokortin. Halusin Ojankoon, koska Ruun kanssa tullaan kisaamaan siellä paljon, se on lämmin halli ja hyväpohjainen. Laskeskelin nopeasti, että jo 2 treenikertaa/viikko laskee yhden käynnin hinnan noin seitsemään euroon. Ei paha, ainakaan Ojangon puitteilla. Osa varoitteli, että aina on täyttä ja muut treenaajat treenaa 2h putkeen omien kentät/on vaan tyhmiä. Laskelmoin ja lähdin ensimmäiselle treenireissulle maanantai-aamupäivästä kymmenen aikaan: innokkaat aamutreenaajat ja liukuvalla työajalla olevat poissa, vain lintsaavat opiskelijat, äitiyslomalaiset ja työttömät jäljellä.

Pikku-Myy-kenttä

Miten oikeaan osuinkaan! Halli oli tyhjä, lukuunottamatta viereisellä kentällä treenanneita oman pääaineeni opiskelijoita. Hauska sattuma. Ja mikä ihana halli treenata. Koko rahan väärti. Puhdasta, siistiä ja hyväkuntoiset esteet joka kentällä. Ja vielä tilaa treenata JUOKSUKONTAKTEJA.

"Saaks jo hyppelehtii..?"

Olin suunnitellut helpot treenit, koska ajattelin vieraan hallin olevan tarpeeksi. Mitä vielä! Ruu otti yhtä lungisti kuin Purinalla ja oltiin molemmat ihan yhtä intona uudesta hallista! Lämmiteltiin perussarjalla ja sianselällä. Nelivetona perussarja poink poink. Myös vino perussarja vähän poink. Pitänee ensi kerralla kokeilla Vapun okseri-vino-perussarjaa, jos vaikka painonsiirtoa tapahtuisi. Sianselkä todella hyvä. A:n ja puomin osumat 3/3 ja 9/10. Hyvä Puuti! Olen niiiiiiiiiiiin inspiroitunut MM-kisojen upeista koirakoista. Mekin halutaan irrota hulluna ja olla itsevarmoja kiitureita. Sen takia varsinaisena harjoituksena koipeliinilla oli estehakuisuuden ja irtoamisen vahvistusta vinohyppysuoralla. Lopuksi vielä pussia vieheellä parin hypyn ja putken kautta. Ruu syöksyi pussiin niin, että vieheen kanssa heilunut ohjaaja meinasi jäädä kakkoseksi.

Loppujäähdyttely käveltiin Ojangon pelloilla ja kaikki nautittiin ihanasta ilmasta. Kotimatkalla haettiin myös vähän täydennystä ruokavarastoihin ja sitten olikin aika väsynyttä porukkaa.

Nam.

Krooh.

Pyyh.

Tehotyttöjen tokot.

Ja vähän muutakin, kun käytiin Päven tyttöjen kanssa aamutreeneissä Purinalla. Päätettiin aloittaa tottiksella tai tokolla meidän tapauksessa. Olen yrittänyt olla tokon kanssa pedantimpi. Agilitytreenit suunnittelen aina toistomääriä myöten pilkulleen, mutta tokossa aika usein mennään fiiliksellä. Ei hyvä, suunnitelmallisuutta pitäisi olla enemmän näin vähillä treeneillä varsinkin.

Tee, Ii ja äR.

 Luin Korrien kirjan jo monta vuotta sitten, mutta vasta viime keväänä päätin Ruutille valmistelevat vihjeet liikkeisiin. Hyvä keksintö! Ruu menee heti oikeaan mielentilaan ja oikeasti tajuaa mitä on tulossa. Älykäs pieni puudeli. Eli aloitettiin seuruuvihjeellä (korvan edestä kylkeä pitkin silittelyä "Seurataanko?") ja 1-2 askeleen seuruulla. Lopuksi lennosta seuraamisasentoon hakemista, josko sillä saataisi Ruun seuruupaikkaa pidemmässä seuruussa paremmaksi. Välillä menee liian eteen ja välillä liian taakse. Palkasta riippuen. Ollaan niin monipuolisia.

Sitten tulikin iso onnistuminen: Ruu haki ensimmäistä kertaa ikinä vierasta kapulaa. Yhtään miettimättä, vauhdilla ja iloisesti luokse. Siitä lensi vinku ja isot bileet! Tämän jälkeen oli agin vuoro: tehtiin hyppytekniikassa kaksi toistoa sianselkää, naksuteltiin puomin boksia, tehtiin parin putken kautta kepit, kaksi toistoa A:ta ja lopuksi iiihana loppurallattelu hyppysuoralla viehepalkalla.

Toko-Ruu.

Lopuksi teimme paikallamakuun (päälaen lääppiminen vihjeenä) kokonaisena liikkeenä. Kesto vain n.30 sekuntia, mutta päätettiin yhdessä tuumin lopettaa siihen kun Tee ja Ruu olivat kuin patsaat, viiksikarvakaan ei värähtänyt jättöasennosta. Hyvän mielen treenit lopetettiin hauskanpidolla koirapuistossa. Kerrankin Ruulla juoksuseuraa, jota Ruu ei saa kiinni!

Lällällää.

Rapa-Ruu saavuttamassa.

Mitä tästä opimme?

Vilin kanssa HAUn Syyskisoista suora HYL-5-HYL. Tiedetään ainakin mitä treenata. Vois kyllä yrittää ihan treenatakin, kun lähiaikoina ollaan juostu lähinnä kisoja. Ihmekö tuo jos vähän on vaikeeta. Kaukisen rataprofiilit ei kyllä varsinaisesti auttaneet asiaa, mutta ihan selvitettävissä olis olleet. Jollain toisella koiralla ja ohjaajalla.

Ekalla radalla Vili änki mielestäni satavarmasta takaakiertokohdasta suih vaan hypyn väärin päin, sit vähän meni läskiksi koko loppurata. Tokalla radalla ei irrottu, vaikka palkintopallille tällä päästiinkin ja kolmannella ei meinannut Vili tajuta, että A:lle pitää kiivetä siitä alla olevasta putkesta huolimatta. Tältä radalta myös kielto selkeästi linjalla olleilta hypyiltä.

Ei kai muu auta kuin yrittää saada pikku-ukkelin itsetuntoa kohdilleen, vahvistaa hyppyjen hakemisia ja alkaa tehdä putki-kontakti-erotteluja, samoin kuin opettaa ne käännökset kontakteille...reilukerho taas kun radoilla oli kaikkia näitä elementtejä. Ihmekös, että pieni koira menee sekaisin.

Tämmösiä kiemuroita Purinalla tänään!

Toinen hyppelyviikonloppu.

Aiemmin laittamaani hidastettua videota katsellessa mietiskelin miksi Ruu menee nelivetopompulla nuo viimeiset treenit, mutta syynä taisi olla ihana uusi lelu. Se olikin aika mahtava, vaaleanliilalla kahvalla varustettu karvapatukka. Selkä notkolla ja niska kenossa, poink, poink, Ruu hyppeli menemään myös lauantaina kurssin toisena päivänä. Olin aika iloisena, flunssasta huolimatta, kunnes pääsimme tekemään ensimmäisenä harjoituksena ollutta pitenevää sarjaa. Itsehän hypin melkein riemusta, koska Ruu suoritti pitenevän sarjan ensimmäistä kertaa ikinä ilman ylimääräisiä laukka-askelia. Hyppyguru huokaisi syvään. Ruutin selän tuki oli poissa, neliveto päällä, takaosan voima hukassa ja fyssarillekin voisi mennä, koska kyllä tuossa eläimessä joku vika täytyy olla kun hyppii noin oudosti. Keräilin itseäni hetken jäähdyttelylenkillä synkeissä ajatuksissa.

Häkkileikkejä harjoittelemassa tauolla.

Toisena harjoituksena muilla kurssilaisilla, paitsi Ruulla ja ensimmäistä kertaa olleella kultsulla, oli etäisyyden arviointi (medeillä aloitettiin 8 jalan etäisyydellä). Ruun kanssa teimme sianselkää, missä ensimmäinen ja kolmas rima olivat vinossa ja keskellä ollut rima 25cm korkeudella. Ruu laitettiin lähelle sianselkää ja lelu lähes laskeutumispaikalle. Takaa katsottuna Ruu näytti taas pomppivan vietereillään. Nauroin yhdessä Vapun kanssa, kun en kehdannut itkuakaan alkaa tihrustaa. Mutta tämä olikin oikein hyvä! Ahkerasti tekemistämme läksyistä oli kuin olikin ollut hyötyä, koska viimeksi Ruu ei ollut jaksanut kannatella itseään edes set pointilla. Nyt hyppykaari oli kuulemma nätti, voimaa löytyi ja Ruu jaksoi kaksi toistoa oikein hyvin. Kolmas oli jo rajoilla eli uutena läksynä tuli tehdä sianselkää 1-2 toistoa parin sarjan verran vanhojen läksyjen lisäksi. Vanhojen läksyjen treeni ei vain ole vielä ehkä Ruulla siirtynyt "teoriasta käytäntöön" eli pitenevään sarjaan. Tästähän taas ilostuin ja agility-itsetunto nousi taas melkein normaalille tasolle.

Hyppykokelas Ruu: ankaraa palautumista la-iltana

Kolmantena päivänä ohjelmassa oli taipumista. Teimme puoliympyrän muotoisen taipumistreenin (3 toistoa/suunta+kerran lopuksi molemmat suunnat) ja suoristustreenin oksereilla (1-2 toistoa), jonka tarkoituksena oli myös estää "Juha Mietona vetäminen" eli etuvetoisuus. Ruuti olikin ennakko-oletuksista poiketen oikein pätevä, taipui hienosti ja teki okserisarjan oikein nätillä tekniikalla. Vappu palkkasi Ruuta lelulla ja voi riemua! Ihana täti. Ei ollut mun juustot mitään verrattuna Vapulla olleelle lelulle.

Okserisarja.

Kyllä tällä jaksaa taas muutaman viikon treenata ja editoida videoita. Siinä muuten kestää. Saa vaikka koko illan välteltyä yliopistohommia. Ensi viikolla ohjelmassa olisi Vilille taas yhdet kisat. Hupsista. Mutta kun ne on oman seuran järkkäämät. Eli kontaktitreeniä Vilimiehelle ensi viikolla, Ruulle peruskurssilla tehtyjä hyppelyitä ja uuden fyssarin testaus. Jos vaikka koikkaloikkaan saataisiin jumpattua jotain tolkkua.