Kaikenlaista ekaa kertaa

On pienellä pennulla taas ollut kovasti ekan kerran juttuja neljännen elinviikon aikana: syöty ruokaa lautaselta, tavattu sukulaisia, oltu pesulla ja trimmissä, puhumattakaan kaikesta siitä mitä on keksitty olevan elinympäristössä. Jalatkaan ei enää liukastele entiseen tahtiin laattalattialla. 

Pennun kehitys on niin nopeaa, että vaikka maanantaina vielä olin ajatellut, etten muutamaan päivään päästä aikuisia koiria pennun kanssa lähikosketukseen, tiistaina pentu oli jo niin meneväinen, että muutin mieltäni. Aikuiset olivat tapaamisesta niin kiihdyksissään, että vieressä seistiin tiukasti vahdissa. Ryyni olisi kovasti halunnut pennun menevän syömään.

Kiinteään ruokaan tutustuminen aloitettiin raakaa jauhelihaa maistelemalla ja kun se oli kovin herkullista, siirryttiin parin päivän päästä koirapuuroon - nyt tosin kuivamuona on jo saanut nenän käymään niin, että lisätään huomenna jo sitäkin tarjoiluvalikoimaan.
 

Neiti on ollut viime aikoina melko vahvatahtoinen ;) ja odotin suurta kohtausta, kun tänään oli aika käydä pesulla ja trimmissä ensimmäistä kertaa. Ruuti on huolehtinut puhtaudesta niin pikkutarkasti, ettei pesulle olisi ollut vieläkään mitään tarvetta, mutta trimmin jälkeen on parempi pestä irtokarvat pois kutittamasta. Pentu otti nämä hommat yllättävän tyynesti - Ruutille oli suurempi järkytys kuunnella kylppäristä kuuluvia trimmauskoneen ja hiustenkuivaajan ääniä. Karvaa tuli koko kourallinen, vaikka sitä leikattiin vain kuonosta, hännänjuuresta ja tassuista - mitään sen kummempaa muotoa tuohon pötkylään ei vielä edes yritetty :) Ja varsin pätevä matamihan sieltä tuli esille :)

Kolmas viikko pennunelämää

Koiranpennun elämässä kolmas viikko tuo hurjia muutoksia. Melli-neidilläkin silmät avautuivat heti ekana päivänä ja sen jälkeen on liikkuminen ja kiinnostus ympäristöön lisääntynyt tasaista tahtia. Tuo ensimmäinen katse on aina yhtä lumoavan sumuinen :)

Syöminen on välillä melkoista akrobatiaa :) Ruuti syöttää pentua aika paljon istualtaan, kun koko neidillä riittää eikä ole vaikeuksia ylettyä imemään niinkään. Joskus kuitenkin pitää keksiä vaihtelua :) Kuvassa siis peräpää Ruutin selän takana ja kuono imemässä maitoa :)

Tässä on alkuviikon liikuntaharjoituksia. Ruttanakin tarkkailee välillä ihmeissään, mitä se neiti aikoo :)

Ilman sisaruksia elämä on huomattavan hiljaista ja rauhallista. Ihaa pelastaa täydelliseltä yksinäisyydeltä silloin kun emä on ulkona :)

Vaikka eipä niitä hetkiä paljon ole, että ihan yksin pitäisi olla, kun Ruu on niin ihastunut tyttäreensä :)
 

Kun ikää tuli täydet kolme viikkoa, tehtiin perinteiseen tapaan mullistava muutos ja siirrettiin pentu laatikkoineen keittiössä olevaan pentuaitaukseen. Nyt yhden pennun kanssa aitaus on tarkoitus siirtää pois käytöstä aika pian, mutta tässä alkuvaiheessa sen kanssa on helppo rajata liikkumisaluetta niin, että pentu löytää takaisin petiinkin helposti. Ruutille on rakenneltu matalasta aidan palasta ja korokkeista reitti ulos aitauksesta, niin että se voi liikkua mielensä mukaan muuallekin keittiöön.

 

Toisessa päässä keittiötä on pissa-alustoista tehty jalottelualue, jonne valvottuna pääsee harjoittelemaan liikkumista isommalla alueella (R: kyllä, noista purkeista on myös pennun leluksi ;)).

Vaan onhan liikkuminen mahdottoman hankalaa vielä pelkällä lattialla, kun ei nuo jalat tottele! Tässä vaiheessa tarvitaan vielä apua, vaikka parissa päivässä pentu näyttää kyllä oppineen, että jos yksi tassu osuu laatalle, on paras peruuttaa takaisin :)

Pentu on jotenkin maailman napa, mutta onhan touhua täällä muutenkin. Alla pojilla harvinaisen hiljainen hetki :) Yleensä ne nujuavat keskenään ja meno on melkoista, kunnes toinen pistetään jäähylle - ja kyllä ilmeestä kuvassa näkee, että Vilillä on ihan muu kuin lepo jo mielessä ;) Ja siihen riehuntaan yltyy mummokoirakin ihan riittävästi...

Vilistäjän treenejä

Ollaan käyty pariin otteeseen hallilla Vilin hoidossa olon aikana ja Vili kehittyy hurjaa vauhtia! Ainoa negatiivinen asia, mitä Vilistä löytyy on perusurospennun merkkailuyritykset. Mrr. Taisi vihdoinkin tänään mennä oppi perille, ettei hallilla yhtään merkkailla. Pari kertaa on ehtinyt ainakin jalkaa alkaa nostamaan, ei ole tullut onneksi mitään ja sai siitä kyllä palautetta. Nenä maassa on kuitenkin välillä menty, ja tänään totesin, että otetaan nollatoleranssi nuuskimisen suhteen, koska siitä aina seuraa vähintäänkin hajuihin uppoutuminen/jalannostoyritys. Aluksi Vili oli sydänjuuriaan myöten järkyttynyt ja tyrmistynyt kohtelusta. Sitten taisi loksahtaa palaset paikoilleen ja tajuta, että täällä ollaan pitämässä hauskaa ja treenaamassa, haistelut voi hoitaa ulkona.

Tänään tehtiin irtoamisharjoitusta putkella ja muutamalla maassa olevalla hypyllä. Tässä ensimmäinen, toinen ja kolmas yritys. Yksittäisenä otettiin babyrengasta (irtoaa noin 2m päästä molemmista suunnista, liikkeellä ja ilman), 2x2-keppien ekaa väliä (hakee n.metrin päästä), puomin alasmenoa juoksukontaktina, keinun paukuttelua n. 10cm korkeudelta ja uutena esteenä pussin kankaan sisällä nakkien metsästystä. Keinun kohdalla kännykän akku sitten simahtikin, ei enempää videomatskua sitten tältä kertaa. Nyt vaan toivotaan, että Vili pysyy minimitoissa!

Lellipentu pyörittää huushollia ja Melli-neiti on vakaan tyytyväinen

Lellipentu Vili on tosiaan täällä ja mukana kaikessa: mun mukana töissä, Rusinan mukana agilitytreeneissä ja kotona pyörimässä jokaisen kanssa. Kaikki tykkää siitä: Ruuti ei huolestu lainkaan Mellin puolesta, jos ViliPertti on norkoilemassa lähistöllä, ja Ryyni-mummo on taas intoa täynnä riehumassa Villimiehen kanssa :)

Pikku-Melli - tai mikä neidin nimi nyt sitten tuleekaan olemaan - jatkaa kasvuaan. Painoa tällä hetkellä 950 grammaa, kun pariviikkoiset on normaalisti olleet meillä puolen kilon luokkaa :) Jos nämä kaksi viikkoa yhtään näyttävät tulevaa luonnetta, siinä on kyllä erinomaisen tasainen ja tyytyväinen tyttö! No, jalkoja ei vielä hirveästi käytellä ja silmistäkin vasta toinen on viiruna, joten asiat ehtivät muuttua. Eka kynsienleikkaus meni tyynesti nukkuen eikä matolääkekään hätkähdyttänyt paitsi ihan viime hetkellä vähän pisti ilmettä vinoon. Unet jatkuivat kuitenkin heti, kun pääsi mönkimään Ruttanan kylkeen.

Vilistäjä ja suuret suunnitelmat

Kun saatiin omistajaltakin hommaan siunaus, niin pitihän sitä heti laittaa treenit pyörimään! Medit ovat nykyään täynnä niin jumalattoman nopeita kromosomi-espanjanvesikoiria, siihen päälle vielä ne isot sheltit, pienet bc:t ja kelpiet, ettei enää keskarillakaan pelkällä perustuurilla pärjää. Oi niitä aikoja, kun millaisella vaan räpellysnollalla olit viiden tai vähintään kymmenen parhaan joukossa. Huokaus. Vielä me tapellaan vastaan, mutta uusi ja mukava projekti tämäkin: Vilistä tulee mun uusi mini- luokan laina-koira. :) Vili pääsee siis jaetulle tulevaisuuden toivo numero yksi-sijalle Ruutin lisäksi. Meillä on pari ässää hihassa tuloillaan, jos saatais Ruutinkin kanssa hätyytettyä kärkiaikoja, mutta kisaamisen aloittamista joutuu venyttämään ainakin keväälle. Ensin mammamaha pois ja teräksiset lihakset takaisin. Ja ne kepit...

Oltiin Vilin kanssa eilen ekaa kertaa hallilla, päivällä ilman häiriötä. Tutustuttiin rauhassa ja naksuteltiin lyhyttä putkea, 2x2-keppien ekaa väliä, keinulla pamauttelu-leikkiä, A:ta, puomin alasmenoa maassa ja rengasta. Samoin kokeiltiin perussarjaa bumppereilla. Kaikille Vili alkoi tarjota hienosti naksuttimen kanssa oikeita asioita! Tänään käytiin kimppatreeneissä kantamassa esteitä ja otettiin kertauksena muutama toisto perussarjaa, rengasta, keinun pamauttelu-leikkiä ja putkea. Tästä se lähtee!

Pienikö muka?

Nyt on nähty, miten pennulla vatsa kasvaa ja paino nousee yli tuplaksi viikossa, kun ei kukaan ole jakamassa maitoa. Saa nähdä, miten jalat kantavat, kun se aika tulee :) Ruuti hoitaa pentunsa kuin vanha tekijä ja viettää jo pitkiä aikoja sängyllä, kun pentu nukkuu vieressä laatikossa - ei epäilystäkään siitä, etteikö joustinpatja olisi Ruun mielestä paljon mukavampi kuin vanerilaatikkoon taiteltu peitto ;) Pentu on hyvin hyvin tyytyväinen ja kasvaa kamalalla vauhdilla! 

Muodokkaan neidin kolmas päivä

Työviikosta on tulossa kiireinen eikä kuvia varmaan juuri ehdi näpsiä. Otetaan siis muutama talteen myös kolmannesta päivästä. Jotenkin tuntuu, että neiti kasvaa sellaista vauhtia, ettei ensi viikonloppuna enää tule samaksi tuntemaan. Erittäin jämäkkä tyttö, jolla tosiaan ruoka riittää niin, että vatsa täyttyy nopeasti ja aika pitkiäkin toveja menee ihan rauhassa nukkuessa. Noita kahta ensimmäistä kun katsoo, on tosiaan vaikea uskoa, että tyttö on vasta perjantaina syntynyt! Sen verran on määrätietoiset otteet ja jämäkkä tyyli. Alin kuva on otettu nyt illemmalla, pidemmän ruokailusession jälkeen - ja sen huomaa vyötärölinjasta :)

 

 

Maitobaarissa tarjontaa riittää

Näin yhden pennun pentueessa on pitänyt vähän autella, että nisät tyhjenevät tasaisesti eikä etummaiset täyty ja aiheuta tulehdusta. Maitobaarin ainoa asiakas kun ei jaksaisi ihan koko tarjontaa niellä :) Paino nousee hurjasti - viime vuorokauden aikana tuli 50 grammaa ja tuossa kokoluokassa se on riittävästi niin että aterian alussa ollut päärynävartalo on aterian lopuksi lähinnä kurpitsavartalo. Neiti kykenee jo nyt kuitenkin liikkumaan niin näpsäkästi, että eiköhän se kulutakin kaloreita. Meillä on aika lämmin, joten pentu ryömii usein nukkumaan vähän matkan päähän Ruutista ja möngertää sitten aika vauhtia taas takaisin, kun tahtoo syömään tai lämpöisempään.

Ei tarvi paljon vaivaa nähdä - sen kuin makaa selällään ja maito suihkuaa suuhun:

Ja taas voi nukkua jalan päällä:

Välillä pitää tarkistaa, kumpi pää vaatii putsausta:

 

 

Ja taas nukutaan, välillä lähellä ja välillä kauempana:

Kaukaakin pääsee hetkessä punnertamaan emän luo:

 

 Sinne se hävis!

 

Painonvartiointia

Aikaisempien pentueiden kohdalla ollaan jokainen pentu punnittu heti syntymän jälkeen ja joka päivä sen jälkeen kahden ensimmäisen viikon ajan, että on voitu olla varmoja siitä, että kaikille riittää ruokaa ja jokainen jaksaa imeä. Tällä kerralla ei syntymäpainoja tullut tarkistettua, mutta kun vaaka 1 vrk iässä kaivettiin esiin, tuli vahvistus silmämääräiselle havainnolle: ei ole koskaan ollut kukaan pentu näin iso tässä iässä. Vaan eipä ole kilpailijoitakaan syömässä ja maitoa riittää... Ihana päärynävartalo on kehittynyt ;)

Neiti on varsin tyytyväisen oloinen ja saattaa Ruutin pissatusten ajan maata ihan hiljaa itsekseen kaipaamatta mitään - lämmintä riittää ja vatsa on täynnä. Hellyttävästi se myös nyt jo kiipeää välillä nukkumaan Ruutin kyljen tai tassun päälle :)

 

Ruuti ei ole hirveän kuvauksellinen, kun pesu on viimeksi ollut aika kauan aikaa sitten ;) Kuono ja vatsanalus sentään ehdittiin ajella synnytystä edeltävänä iltana, niin sujuu hoito helpommin.

Jos joku nyt on ehtinyt miettiä jo, haluaisiko tämän pennun kotiinsa, voi miettimisen lopettaa. Meillä on nyt alustavasti sovittuna paikka, jonne neiti todennäköisesti lähtee, jos älyää käyttäytyä nätisti tulevaisuudessa :) Ylienergiset sekopäät kun viehättävät vain minua ja M:ää, joten jos tästä sellainen tulee, "pitää" minun "uhrautua" ja jättää se kotiin. Tuo yli-ihanien adhd-narttujen sijoituspaikkani kun on kuulemma toistaiseksi täynnä ;) Eikä valittaa voi, kun odotan kovasti sieltä ekaa nelosvalio-kasvattia ;) Lupaavaa kuitenkin tulevaisuutta ajatellen, että takissa on kuulemma tilaa vielä uudelle nimelle :D Katsokaa ja ihailkaa, hankitaanko kaikki samanlaiset :)

Meillä on mukavan rauhallista, toivottavasti teilläkin. Hyvää pyhäinpäivää!

Miss Melli

Etukäteen jo päätimme, että J-pentueen nimiksi haetaan jotakin makeaan viittaavaa ihan isän kunniaksi - isä kun on virallisesti Marzipan :) Nimilistalta saikin sitten karsia monta ehdokasta, kun nimettäviä on vain yksi. Reipas pieni tyttö saa siis viralliseksi nimekseen Jujube ja kutsumanimekseen ainakin toistaiseksi "Melli" näillä perusteilla :) Wikipediasta löytyy selitys.

Synnytys meni Ruutin ja pentujen osalta helposti, vaikka ihmisille teki tiukkaa valvoa työpäivien välissä aamuneljään. Suureksi yllätykseksi hyvin sujuneesta astutuksesta huolimatta syntyi vain kaksi pentua ja niistä toinen jouduttiin lopettamaan epämuodostuneen jalan vuoksi. Molemmat pennut, niin Jujube-tyttö kuin poikakin, olivat isoja ja äärettömän reippaita. Hyvä etteivät juosseet nisälle suoraan synnytyskanavasta - apua ei todellakaan kaivattu. Pojan lopettanut eläinlääkäri vahvisti, ettei epämuodostumalla ole mitään geneettistä taustaa, vaan silkkaa huonoa tuuria.

Nyt Ruuti ja tyttö makailevat rauhallisesti ja tyttö syö koko pentueen edestä. Siitä tulee varmaan ennätyslihava :) Saa nähdä saadaanko vierotettua ennen ensi kesää ;)

En ole vielä ratkaissut, lähteekö tyttö maailmalle vai jääkö kotiin. Teistäkin parilta olen alustavasti kysellyt kiinnostuksesta. Jos siis kiinnostunut koti löytyy vanhojen tuttujen joukosta, Jujube saattaa lähteä maailmalle. Ainakin siihen asti se elää hemmoteltuna Mellinä meillä :)