Hyvä flow.

Luisteltiin Masalaan vetten päällä melkein puolet ajomatkasta, olipahan ajomatka kun sade/räntä oli pakkautunut ajouriin motarilla...Hengissä selvittiin perille saakka, vaikka lämpöhalvauksen partaalla oltiinkin kisapaikalle päästyämme, kun yritin saada autoa kunnolla lämpimäksi pitkää kisapäivää varten.

Vilin rata oli ensimmäisenä ja ukkeli on tottunut kisarutiineihinkin niin hyvin, että voisin vannoa sen tienneen meidän menevän radalle, kun hain sitä rataantutustumisen jälkeen autosta. Alkoi nimittäin heti vaatia lelua haukkumalla. ;)

Vili-Vilperi

 Vili kiisi mini1-hyppärin omaan varmaan tapaansa, omat ohjauskuviot oli ajoissa (vaikka vähän varovaisia) ja Vili teki ekan LUVA-tuloksensa! JEE! Sijoituttiin toiseksi, etenemä 4,83m/s. Vili pääsee kyllä vielä lujempaa, nyt pitää vaan saada lisää kokemusta, hyppytekniikka paremmaksi ja eiköhän yli viiden etenemiä ala tulla. Vili on kyllä hieno koira, uskomattoman helppo kisakaveri ja hurjalla draivilla tekee nykyisin aina. Oikea kultakimpale.

Tästä Vilin rataan. Kiitos Ainolle kuvaamisesta!

Ja Ruuti! Jos Vili on kultakimpale niin Ruu on kruununjalokivi! Ruu on tainnut vihdoinkin lähiviikkoina löytää kisaamisen riemun, niin rennosti muutama viime kisa on mennyt. Ensimmäisellä medi2-radalla tapahtui kaikenlaista pientä: tuloksena HYL. Ei mikään mahdoton rata, hieman hasardeja kulmia kontakteille, mutta muuten suhteellisen suoraviivainen. Näin tänään.

Tukkakokeiluja: nyytit heppatyyliin!

Toisella agiradalla oli kamala nälkä. Heikotti. Hangry, vaikka olin yrittänyt huolehtia tankkauksesta, mutta kunnon ateriaa en ollut koko päivänä saanut. Sovittiin kanssakisaajan kanssa, että hän tulee sitten läpsimään mut hereille, jos kuukahdan kesken radan. Lievä paniikki omasta olotilasta buustasikin sitten suoritusta niin, että vedettiin radalta LUVA ja sijoituttiin ekaksi etenemällä 4,01m/s! Hieman kököt valssit tein ja hidastin Ruuta kahdessa kohtaa vahingossa, mutta onneksi Ruu ei antanut sen häiritä. Juoksukontaktit pelitti hyvin ja Ruu oli niiiiin tyytyväinen itseensä radan jälkeen, uusi lelu suussa ja kehuista pullistuneena. :)

"Ylempää kiitos."

Väsyneet voittajat.

 Nyt jäämme tauolle juoksukontakteja hiomaan molempien kanssa, minä yritän päästä kevään tenteistä läpi ja katsellaan kisailmoja sitten maaliskuun puolella.

Melkoista menoa - äiti ja tytär vauhdissa

Pitkästä aikaa tuli kuvattua Ruutia ja Gretaa yhdessä :) Ei tosin paljon, koska kuvia on sisällä hämärässä vaikea saada, kun meno on niin villiä, ettei matot pysy lattiassa millään. Eikä ulkona paljon huvita järjestää kuvaussessioita, kun meillä pain voi valita, ulkoileeko märässä suolaisessa hiekassa vai jäällä.

Gretu näyttää niin samalta kuin äitinsä tuon ikäisenä, että itsekin välillä hämäännyn. Tosin runko on vahvempi kuin Ruutilla - tai kenelläkään muullakaan - koskaan. Neiti ei ole missään vaiheessa ollut hento tai heiveröinen :D Ihana se on ja mahdottoman voimakastahtoinen :D Onneksi yleensä toimitaan hyvin yhteistyössä ja onneksi se on helposti lahjottavissa nameilla :)

Spessutuliaisia

Lyhyestä virsi kaunis: Ruuti on nyt kakkosluokkalainen! Kävimme Purinalla HAUn Spessukisoissa eilen kisaamassa molemmat agilityradat. Anne Savioja oli suunnitellut jouhevat, mutta vähän kinkkisemmät keppikulmat sisältäneet radat. Ei mitään mistä ei voisi selvitä, todettiin treenikavereiden kanssa ennen rataatutustumisia ja lähdettiin innosta puhkuen tutustumiskierrokselle.

Kisat olivat puolet isommat kuin normaalit 1-lk kisat ja hallilla oli tiivis tunnelma. Ruuti oli innokkaana lähtöalueella ja vaikka joku espves yrittikin louskuttaa meille ei Ruu vetänyt herneitä nenään, vaan jatkoi innokkaana valmistautumista radalle. Radoilla olin hieman myöhässä paikoittain, mutta onneksi Ruu on niin kiltti. Toimikoon nämä propellina heiluvat kädet ja jalat varoittavana esimerkkinä miksi kannattaisi tehdä ne persjätöt ajoissa. Onneksi Ruu luki heiluvaa ohjaajaa parhaansa mukaan ja tuloksena kaksi puhdasta LUVA-rataa, 3. ja 2. sija ja menolippu kakkosiin!

Rähjä-Ruuti palkintoineen.

Ensimmäisellä radalla (video) ainoa huolestuttanut kohta menikin yllättävän kivuttomasti: avokulma kepeille, jossa pommina edeltävältä hypyltä suoraan edessä ollut putken pää. Ruuti kuunteli kiltisti lähellä-käskyä ja haki oikean välin.

Toisella radalla (video) keppikulmasta oli varmempi olo: oltiin tehty vajaa kuukausi sitten täysin samanlaista kuviota, 90-asteen vientiä pakkovalssilla kepeille. Vähän tuli varmisteltua ehkä liikaa, mutta menipähän oikein. :D Juoksu-A oli super tällä radalla! Loppuradalla Ruu meinasi hakea vikalle putkelle vietäessä 2. viimeisen hypyn, onneksi seurasi ohjausta. Tätä täytyy treenata, Ruu ulkokaarteen puolella ja putkesta hypyille, koska ei ole eka kerta kun meinaa lähteä/lähtee perään.

Tässä linkki tuloslistaan: http://www.helsinginagilityurheilijat.com/#!kilpailut-2014/c1lgq. Etenemät molemmilla radoilla olivat siinä 3,6m/s. Ruuti meni hieman puoliteholla ajoittain ja keinu oli hyvin hidas, mutta luottaisin siihen, että etenemät tästä alkaa kiristyä pikkuhiljaa kokemuksen ja varmuuden karttuessa. :)

Jee! Masalassa sunnuntaina korkataan kakkosluokka, toivottavasti on kivoja ratoja. Ruu <3

Viikonlopun kisapäivitys

Ruutin kanssa tänään Ojangossa hyvä fiilis: aurinko paistoi, molempien parhaat kisakaverit mukana ja huoltoon panostettu: joko voiton juhlimiseen tai surun hukuttamiseen tarkoitetut Arnoldsin ystävänpäivädonitsit ja protskujuomat laukussa odottamassa tankkaushetkeä.

Ainon ostamat ihanat ystävänpäivädonitsit!

Ilo ja Ruuti osallistuivat molemmat kahdelle agilityradalle, jotka olivat ykkösen radoista kinkkisemmästä päästä. Ei se mitään, sillä ei me turhaan niitä kolmosten kiemuroita olla treeneissä väännetty! Ruuti oli oikein rennosti kisapaikalla ja kaikki meni valmisteluissa nappiin.

Eikö noilla kahdella ole ikinä samaan aikaan järkevä ilme?

Joo ei.

Ensimmäisellä radalla saimme kiellon keinulta ja puomilta tuli kontaktivirhe. Ruutia keinu jännäsi, mutta hienosti kasasi itsensä ja suoritti esteen jännityksestä huolimatta. Puomilla ajattelin rennosti suorittaa kuten treeneissäkin juoksukontaktin, no eipä vauhtia ja fokusta ollutkaan --> komea yliloikka. Näitä tulee treeneissä ehkä 1/30 toistosta. Treeniä treeniä. Kiitos ratojen kuvaamisesta meidän Sintin "sukulaiselle" Annille, joka oli oman koiransa kanssa myös kisaamassa!

Ekan agilityradan videoon tästä.

Tokalla radalla tavoitteena oli hyvä meno, parempi Ruutin tukeminen keinulla ja puomilla ja pussilla pitää sormet ristissä. Viime kisoissahan Ruuti meni ekaa kertaa vieraaseen pussiin itse, vaikkakin kiellon kautta. Radalla oli hyvä pörinä keinulle saakka, mutta Ruu pelästyi keinun kolahdusta sen noustessa yläasentoon --> puomin kielto. Ihme jännäpyllyilyn se on nyt kehittänyt tuohon esteeseen, kun jouluun saakka on sitä intopinkeänä paukutellut ja mennyt ongelmitta eikä ääniäkään normaalisti jännitä. Korjattiin puomi, lähetin irtoamaan putkelle ja juoksin persjättöä tekemään. Persjätön tehtyäni rupesin ihmettelemään missä koira on ja Ruuti ihmetteli sitä samaa lähtöhypyn vieressä. Nauratti. :D Siinä hetki tuumailtiin ja naureskeltiin, kunnes Ruuti päätti jatkaa putken kautta maalia kohti. Ja se pussi, Ruuti meni sinne suorilta!! Saatoin "hieman" kovaäänisesti kiekua kehuja, mutta Ruu oli niin hurjjan pätevä!

Tokan radan videoon tästä näin.

Palkintolelun vinkumisominaisuuksia testaamassa.

 Kisapäivästä jäi LUVAttomuudesta huolimatta superhyvä fiilis. Sijoituttiin toiseksi vikalla radalla ja olihan se palkintopussikin kiva meistä molemmista, mm. Suffeli ja herkkutikku päätyivät heti parempiin suihin ja vinkulelu sai kyytiä!

Spessukisoissa keskiviikkona sit ne LUVAt..?

Toipilaan touhuja

Mun tarkoitus oli kuvata tätä tekstiä varten ulkona videomatskuakin, jotta näette, miten Rynskä on jo oma reipas itsensä. Häikäisevä aurinko yhdistettynä erityisen "reippaaseen" menoon sai kuitenkin aikaan sen, että videolle tallentui lähinnä kimaltelevia lumihankia. Ihme kyllä muutama kuva onnistui riittävän hyvin :)

Ryyllä ja Vilillä on ollut alusta lähtien ihan erityinen side, josta ehkä joskus olen maininnutkin. Ne painelevat suunnilleen samalla intensiteetillä, joten ovat ihanteellinen pari viihdyttämään toisiaan. Tänään nautittiin auringosta ja onneksi on sellaisiakin alueita, millä molempia uskaltaa pitää vapaana samaan aikaan. Jos on riittävästi metsää ympärillä, järki pysyy touhussa mukana, mutta laajalla aukealla on paras pitää toinen hihnassa, jollei olla aidatulla alueella tai kaukana kaikesta :) Tämä kaksikko yllyttää toisiaan hulvattomaan käytökseen, vaikka molemmat erikseen käyttäytyvät erittäin mallikelpoisesti ja tottelevaisesti.

Ryy on kuvissa melkoinen turjake jo, kun edellinen trimmi tehtiin ennen leikkausta tammikuussa. Alkuviikosta poistettiin tikit ja nyt on tarkoitus kaivaa taas siisti koira esille viimeistään ylihuomenna :)

Keskiviikkotreenit

Keskiviikko on aina varsinainen sporttipäivä: aamulla treenit Ruutin kanssa, illalla Vili ja vielä päälle pari tuntia agilityn kouluttamista. Yhteensä tulee noin kuusi tuntia vietettyä agilityn merkeissä, mutta mikäs siinä kun lajiin on niin ihastunut.

Ruuti-Hepuli

Aamulla Sporttiksella Ruu teki hienoja suorituksia viimeistelytreeneissä! Käytiin läpi muutamalla toistolla juoksukontaktit (tässä A-esteen ja puomin tilanne), keinun paukuttelu ja pari kokonaista keinusuoritusta, kepit ja pussi.

Kuvitus-Ruuti: lenkkeilemässä viime viikolla.

Metsästäjä-Ruuti: parakin alta löytyi pieneliöstöä käytöksestä päätellen.

Saaliiksi löytyi kuitenkin ihan Ruun kokoinen keppi!

Vilin kanssa illalla oltiin Vähiksen koulutettavana kimppistreeneissä ja vähän vihreällekin koiralle tekee hyvää välillä saada haastetta. Tykitysratoja ja estetekniikkaa harjoitellaan sitten omalla ajalla. Virheitä ropisi alkuun: välillä oli ohjaus myöhässä ja pikku-ukko räksyttämässä kunnon ohjeita jaloissa, tai Vili keksi lähteä takaakiertoon täysin suoralta linjalta. Ohjauskuvioiden erotteluun saatiin hyvää harjoitusta Vähiksen radalla. Uusia juttuja radalla oli putkijarru (kerran aiemmin tehty), niisto ja ihan kunnon rehellinen päällejuoksu (tehty vain loivia). Niiston Vili luki tosi nätisti!

Tästä radan alku- ja loppupuoli, kun vihdoin natsasi kaikki kohdilleen!

Hyviä juttuja radalla oli Vilin estehakuisuus, herkkä ohjausten lukeminen (se on niin kiltti!) ja yleinen tekemisen meno. Ratatreeni paljasti ikävällä tavalla, että olen täysin laiminlyönyt hyppytekniikan muutaman viime kuukauden aikana. Kovassa vauhdissa kropan hallinta oli välillä töksähtelevää, kun kokoaminen ja painonsiirto ennen hyppyä epäonnistui. Erityisesti tiukissa käännöksissä tuli aika kamalia leiskautuksia ja ninjakäännöksiä. Pakko kunnostautua tässä ja ottaa hyppytekniikka taas osaksi joka treeniä, kun Vili treenaa niin harvoin enkä todellakaan halua antaa muille kisaajille mitään tasoitusta.

Nyt jäädään lepäämään ja keräämään voimia kisoja varten: ensi sunnuntaina Ojangossa Ruutilla 2x agirata, keskiviikkona Spessukisat (jos ei ole liikaa pakkasta) ja sunnuntaina Masalaan taas kokeilemaan Vilillä ja Ruutilla, josko ne LUVAt sieltä viimeistään irtoaisi.

"Vanhuuden vaivoja"

Koiran vanhentuminen on ikävää, koska se käy niin äkkiä. Olen omien kohdalla todennut, että kymmenen ensimmäistä vuotta menee iloisesti riehuessa, mutta sen jälkeen on syytä varautua muutoksiin. Rynskän kanssa viime syksynä vielä kisattiin tokossa, mutta loppuvuodesta alkoi homma takkuilla. Joulukuussa sitten tuli niin nopeasti kasvavat nisäkasvaimet, että itse jo hätkähdin. Ryyllä oli selvästi myös kipuja, joihin joulukuun alun osteopaattikäynti ei tuonut mitään apua. Siitä tiesin, ettei kipujen syynä olleet lihasjumit. Joulun jälkeen mentiin sitten röntgeniin, ultraäänitutkimuksiin ja verikokeisiin, joiden jälkeen varattiin leikkausaika. Pois sai lähteä niin kasvaimet kuin kohtu ja munasarjat, joissa oli myös tapahtunut rakenteellisia muutoksia. Minähän en periaatteesta halua steriloida narttuja ilman syytä, mutta nyt siihen oli selkeä terveydellinen tarve.

Leikkausilta meni rauhallisesti tokkuraisen koiran kanssa, mutta seuraavasta aamusta lähtien on ollut pitelemistä, että saadaan Ryy pysymään edes jotenkin aisoissa. Kun koira on tottunut ulkoilemaan ja tekemään paljon, se ei edes lähes 11-vuotiaana ole valmis makaamaan paikoillaan... Tikkien poisto on vasta kaksi viikkoa leikkauksen jälkeen ja siihen asti ohje on, että esimerkiksi ulkoilua pitää välttää, jos on kosteaa tai kuraista. Just joo. Ei näytä edes tammi-helmikuussa olevan sellaista säätä, että maa olisi kuiva. Ollaan siis sisällä ja Ryyni huvittelee jahtaamalla Ruutia... Ryyskä tahtoisi leikkiä, mutta kun se kauluri päässä syöksyy kohti Ruttanaa, ei tuo toinen oikein ole leikkituulella :D

Koska Ryyni ei ole mikään hiljaa sairastava reppana vaan kova akka, mitään leikkaushaava- tai kaulurikuvia sairastuvalta ei laiteta. Toipuminen sujuu niin hyvin, että treenejä saadaan varmaankin aloitella taas jo tämän kuun aikana!