Käytiin sitten kisaamassa

Meillä on Rynskän kanssa menneet treenit ihan hirveän hyvin viime aikoina! Ei niitä kamalasti ole ollut, kun kesällä on muutakin ohjelmaa, esim. laiskottelu tai kävely, mutta vire on ollut hyvä ja kaikki muu paitsi paikallamakuu on sujunut hienosti. Ilmoitin siis meidät epävirallisiin kokeisiin, jotta saadaan testattua nykyinen taso avoimessa luokassa, ja ihan palkintojen kanssa tultiin takaisin ;) Sijoituttiin toiseksi :D Osallistujia oli kaksi.

Matkalla kisapaikalle tajusin, että namit jäi kotiin. Ei hätää mitään kuitenkaan, koska taikapossu ja muut lelut tuli mukaan :) Kisapaikalla ongelma oli, etten löytänyt sitä. Osoite oli oikea, mutta kun vihjeenä oli Heurekan ympäristön nurmikentät, niitä olikin aika paljon. Löytyi meille kokonaan uusi ihana puistoalue, josta pari kuvaa alla. Kisapaikka oli sitten muutaman sadan metrin päässä tien toisella puolella ja ehdittiin ajoissa paikalle. Parit liikkeet treenailtiin ja kontakti oli huikean hieno. 

Paikallamakuu jännitti vähän, koska se on treeneissä ollut heikoin osasuoritus. Nyt Ryyni kuitenkin makasi kuin patsas eikä tehnyt tiukkaakaan saada täysi 10. Sitten odoteltiin omaa vuoroa ja siinä vaiheessa jo tuntui, että Rynskä kävi vähän liikaa kierroksilla. Tavallaan ei siis tullut yllärinä, että se seuraamisen lopuksi päätti taas muunnella perusasentoa ja istui tyytyväisenä väärälle puolelle ja väärin päin eli minun oikealle puolelleni selkä menosuuntaan.

Seuraavana oli maahanmeno seuraamisesta ja siitä tuli täysi 10. Sen jälkeen otettiin luoksetulo. Kävellessäni koirasta pois taskussa olleesta kännykästä lähti näppäinlukitus päältä ja laite alkoi soitella jonnekin - kaiuttimen kautta kuuntelin siinä soittoääntä. Otin lopulta laitteen taskusta ja pyysin anteeksi häiriötä, pistin sen takaisin lukitukselle ja taskuun ja eikös sama toistunut. Pyysin jälleen tuomarilta anteeksi ja heitin kännykän joidenkin metrien päähän... Sen jälkeen sitten koiralle luoksetulo-käsky, jonka puolivälissä olisi pitänyt pysähtyä, mutta eihän Rynskä niin tehnyt ennen kuin aivan vieressäni. Unohdin nimittäin tässä välissä treeneissä, että siinä saa antaa joko käsimerkin tai sanallisen käskyn. Olin käyttänyt molempia ja treenasin vasta tuolla vuoroa odotellessa, kumpiko menisi paremmin perille ;) Saatiin kutonen.

Seisominen seuraamisesta meni nollille, kun annoin ensimmäisen käskyn sen verran hiljaa, ettei Ryy kuullut sitä - sen mielenkiinto oli täysin kentälle tippuneissa nakeissa ja muissa nameissa...

Noutaminen meni suht ok, saatiin 8½. Kauko-ohjaus eli istu-maahan-vaihtelut toivat 9, vaikka itse en keksinyt siinä mitään parannettavaa. Oltiin varmaan jo saatu yleissekotuomio siinä vaiheessa :D Estehyppy meni sitten taas nollille, koska käskyn jälkeen Rynskä lähti kehän reunalle tarkistamaan jonkun hajun. Muisti kyllä sitten, että jotakin piti tehdä ja hyppäsi nätisti, mutta kun istu-käskykin oli tässä vaiheessa unohtunut, menin käsiliikkeellä ohjaamaan sen oikealle paikalle. Sen jälkeen se sitten lähti ilman käskyä esteen yli takaisin vierelle...

Kokonaisvaikutelmasta tuli kasi. Ihan hyvin, vaikka molemmat sekoiltiin sen verran, että taidetaan nyt treenata tovi ennen seuraavia kisoja ;) Rynskä on kyllä vaan niin mun mieleen, että jopa sekokisat on sen kanssa hauskoja! Sitäpaitsi tuo puistoalue oli kaunis.

Kesäkiertue kiittää

Tänä kesänä haluttiin saada Melbis valioksi, mutta niin vain jäi viimeinen sertti vieläkin harmittavasti puuttumaan. Yrityksen puutteesta ei voi syyttää: kierretyksi tuli viisi näyttelyä peräkkäisinä viikonloppuina ja koira oli koko ajan parempi kehässä :) Kasvattajan hommassa moni asia mättää välillä pahasti ja pettymyksiä tulee vastaan, mutta tähän 3M-koplaan Hertsikasta on aina voinut luottaa :) Vinkeistä otetaan opiksi ja osaamisen määrä on ihan hurja  jo nyt. Oli ihan mahtavan kivoja näyttelyjä hyvässä seurassa, kiitos kun sain olla mukana :) Ja kiitokset myös Kallioon, että Vili sai olla mukana tutustumassa tähän touhuun ;)

Alla kuvasarjaa vähän jokaiselta viikonlopulta. Olisi tätä voinut pidempäänkin jatkaa, mutta pitänee malttaa odottaa ensi vuotta!

Agilityt: Ruu

Oltiin pumien ja Ainon kanssa yhteistreeneissä, ensin Ruutin ja myöhemmin Safiirin kanssa samaa harjoitusta tekemässä. Harjoituksessa oli (jos oikein laskin) 13 estettä ja mukana oli vaikeampia esteitä. Babyt alkaa olla jo ihan agilitykoiria! Ruuti normaalisti reagoi nopeasti kaikkeen uuteen ja outoon, mutta koulutettaessa uusia asioita Ruuti on hyvin mietteliäs ja tekee asiat aluksi hyvin hitaasti. Aivoissa raksuttaa ja Ruuti majesteettisen hitaasti pienten miettimistaukojen jälkeen tarjoaa jotain aktiviteettia. Näin kävi myös tämän päivän treeneissä, kun radalla oli näitä vaikeampia esteitä, sisätiloissa pehmeä pohja ja esteet 35cm. Olimme sisällä hallissa vesisateen takia ja oli hyvä juttu, että vettä rupesi tulemaan oikein urakalla. Saatiin siihenkin totutettua koiria, koska hallissa voi sateen takia olla hyvinkin kova meteli.

Ensimmäisellä kerralla Ruu meni muuten hienosti, mutta meinasi ihan itse palkata itsensä pussin luona olleelle namilaatalle. Kääntyi onneksi takaisin heti kutsusta. Pussi sujuu Ruulta jotenkuten, mutta vielä tarvitaan teknisesti parempi suoritus: nopeutta ja suoruutta. Nyt meinaa hidastaa pussin työntämisessä, mutta ehken vielä hermostu, kun tosiaan taidettu viimeksi kyseistä estettä treenata talvella. :D

Toisella kerralla otettiin loppupätkä radasta. Ruu ei meinannut löytää minua putken jälkeen, eli metakkaa pitäisi olla enemmän ettei kuvaajaa luulisi ohjaajaksi. ;) Hirveän rauhallista ja isoa laukkaa Ruu painoi tässäkin.

Koko harjoitus sujui muuten oikein kivasti, mutta oma linjani meni liikaa putkelle pussin jälkeen ja Ruu ei pussin jälkeen irronnut hypylle. Pitäisi muistaa ohjata selkeämmin pussista. Olisin voinut myös rohkeammin heittää takaakiertoon ja vielä enemmän ottaa etäisyyttä sivulle ja eteen. 

Tauoilla kertailimme keppikulmia. Verkot olivat kiinni, mutta kaksi puuttui keskeltä "ei vierekkäisistä" väleistä. Pitäisi ottaa nyt oikeasti kepit kesäprojektiksi ja saada ne helkkarin verkot häivytettyä niistä. Ruu hakee keppejä tosi hyvin ja ei häiriintynyt puuttuvista verkoista. Yritän saada ens kerralla videota, koska nyt Ruun tekniikka alkaa olemaan aika kiva ja matala. :)

Juoksukontakteja otettiin myös lopuksi. Ylösmenoille osuu tuurilla, enpäs oikein tiedä mitä niiden kanssa tekisi. En halua pysäytyskontakteja, sen tiedän. Mietin, että voisin kokeilla boksi-metodin alkeet opettaa ja katsoa siinä vaiheessa kun Ruu ne osaa kuinka epätoivoinen oon juoksujen suhteen. Rillan kanssa boksimetodia tuli opetettua ja todettua, että toimii hyvin isommalla koiralla, mutta Rillalla ei sille ollut tarvetta, Rillalla oli niin lyhyt laukka. Ruu taas loikkii kuin paraskin maksikoira pitkillä koipeliineillaan. Pistetään harkintaan!

Uupunut agilitykokelas Ruu

Hippo Hämeessä

Hipsukka, niin kuin muutkin meillä oleilevat koirat, pääsee käynneillään mukaan kaikkeen siihen, mitä tapahtuu. Niinpä tällä viikolla ohjelmassa oli - yhden vuorokauden aikana - kyläilyjä kolmessa eri paikassa, Hämeen linnan ihailua, eka mätsäri ja päivätorkut.

Automatkailua tuli päivän aikana neljä tuntia, mutta matkan varrella pääsi syömään puruluuta, leikkimään leluilla, riehumaan muiden koirien kanssa ja olemaan 4-vuotiaan energisen ihanan pikkutytön "halittavana ja pusittavana" :), kun odoteltiin omaa vuoroa mätsärissä. 

Alla kuvasatoa pitkin päivää, ei missään järjestyksessä.

Uimaretki

Ihanassa hellesäässä lähdimme S:n kanssa uittamaan Pullaa, Ruutia ja Ryyniä. Matka oli hikinen ja pitkä eikä bussissa ollut ilmastointia, mutta päästiin perille alle tunnissa. Menimme pienelle rannalle, jossa oli miellyttävä kivipohja ja matalaa pitkälle, eli juuri sopiva koirille.



Ruuti ja Pulla uinnin jälkeen kuivattelulenkillä


Ruuti oli vedestä innoissaan ja nouti keppiä vauhdilla. Pitäisi hankkia dummy joka ei uppoaisi toisin kuin kepit. Ryyni tarkkaili aluksi rannalta ja tuli namien perässä veteen, mutta palasi heti namin saatuaan rantaan. Laitoin Ryynin puuhun kiinni odottamaan ja katsomaan Ruutin rentoa vedessä oloa. Ryyni jonkin aikaa puuhailua katseltuaan totesi innostuksen kepistä vettä kohtaan tuntemaansa epäluuloa suuremmaksi ja lähti myös veteen!



Onnistunut vahinkolaukaus!

Oli kiva huomata, kuinka Ryynikin rentoutui vedessä ja nautti olostaan. Suurimman ongelman tuotti kuinka saada keppi vedestä ilman että kuono uppoaa veteen. Se oli hyvin inhottavaa varsinkin Ryynistä. :D Pitäisi hankkia pelastusliivit, niin että oikea uintitekniikka löytyisi. Ruuti meinaa molskia niin kovasti jos sillä on keppi suussa. Lisäksi Ruulla on todella hassu tyyli kääntyä takaisin saatuaan kepin: Ruu ottaa kepistä haukun, lähtee kääntymään ympäri, mutta lopettaa kesken käännöksen uimisen ja uppoaa kuin kivi. Onneksi kahlasin Ruutin mukana ja sain nostettua vesipedon takaisin pinnalle. Näkyi vaan etutukasta pieni osio ja kuplia. :D Sisukkaasti Ruuti piti kuitenkin kepistä kiinni, eikä ote irronnut edes sukelluksen aikana. Tämän jälkeen tuin Ruutia aina paluumatkalla rintakehästä, mutta ehkä parasta olisi vaan hommata ne pelastusliivit.

Sain otettua pienen videon Ruutin touhuista, kunnes totesin parhaaksi jättää kännykän rantaan turvaan roiskeilta.

Pulla, Ryyni ja Ruuti

Ryyni ja Ruuti

Pullan juomahetki

Mango kerää palkintoja

Eilen oli sitten kesän viimeiset ratajuoksut! Hauska päästä kolme kertaa kesässä tähän perinteiseen tapahtumaan, joka aina huipentuu leikkimieliseen kisaan sekä etusuoran että koko radan osalta. Vaan minun mielestäni huipennus on aina se, että niin moni meikäläisistä jaksaa tulla paikalle :) Hyvässä seurassa on mukava viettää kesäiltaa :)

Kisailtana meidän kasvateista oli paikalla Ryyni, Ruuti, Java, Melba, Mango, Nelli ja pikku-Vili :) Täydennyksenä vielä Javan kotoa Aapokin tietty. Mango korjasi koko potin ja voitti sekä etusuoran että koko radan - me muut tyydyttiin auttamaan palkintojen kantamisessa (mm. 2x14 kg kuivamuonaa ;))

Tällä kerralla kuvat vain radalta tositoimista ammatti-ihmisen kuvaamana - kiitokset vaan taas Tuukalle :)

Seniorikisat

Kävimme sunnuntaina Nutrolinin sponsoroimassa seniorikisassa Espoossa. Seniorikoiria oli ilmoitettuna 15-20 per luokka, Ryynin kanssa saimme lähtönumeron 8 ja Safin kanssa olimme 15. lähdössä, eli itselleni parhaat mahdolliset lähtönumerot. Tykkään, kun ei tarvitse kiirehtiä rataantutustumisesta lähtöön, ehtii rauhassa lämmitellä koiran ja virittäytyä hallin tunnelmaan ennen omaa vuoroa. Sunnuntain kisat olivat hallissa ja ulkona oli erittäin kirkas auringonpaiste, minkä takia oli tärkeä päästä muutamaa minuuttia aiemmin sisälle totuttelemaan pimeämpään halliin.

Kisapaikalla oli mukavasti vanhoja kisakavereita paikalla. Totesinkin eräälle tutulle, että täällä on paljon enemmän tuttuja kuin tavallisissa kisoissa, kun kisaamisen suhteen on ollut aika hiljaista viimeiset pari vuotta. Toki Safiirin kanssa on tullut kierrettyä, mutta ei niin paljoa. Kisapaikalla oli ihanan rento ja hyväntuulinen tunnelma. Ja kaikki ihanat lempeät koiravanhukset! Niin paljon charmantisti harmaantuneita agilitytykkejä. ;) Onneksi järjestäjät ilmoittivat, että tapahtumalle saadaan jatkoa elokuussa Kirkkonummella! Jos vaan aika sopii, me ollaan samalla kokoonpanolla menossa uudestaan, niin mukavaa oli.

Ryynin vuoro oli ensimmäisenä omista koirista. Rataantutustumisessa mietin ohimennen, olisiko kannattanut toisiksi viimeinen putki ohjata toiselta puolelta. Matkaa olisi itselle tullut enemmän ja hieman kiire jaakotuksesta ehtiä edelle, mutta olisi saanut blokattua tyrkyllä olleen putken pään. Päätin kuitenkin tehdä kuten muut, EKA VIRHE! ;) Jälleen kerran, suoraan tämän kauden tavoitteista: suunnittele rata oman koirasi mukaan, älä hämäänny muiden ohjausvalinnoista, vaan mene oman pääsi mukaan. Pitäisi ehkä vihdoinkin alkaa uskoa omaa intuitiota, eikä vaihtaa omaa ohjausratkaisua katsottuaan että jahas, kukaan muu ei tee näin. Yhä edelleen, kellään muulla ei ole samanlaista tyyliä ohjata kuin minulla, ja muilla on melkeinpä aina eri rotuiset/-tyyppiset koirat. 

Kisarata, mittasuhteet täysin pielessä, joten 16. putki on oikeassa kohdassa mennessä 6. putkelle, mutta katkoviivaputki on oikeassa kohdassa mennessä 16. putkeen 15. hypyltä. Ensin en meinannut häpeältä kehdata laittaa kuvaa esille, mutta sit totesin että ihan sama mulle. :D Havainnollistaa ehkä hieman.

Ensimmäinen rata sujui mukavasti, kunnes tultiin suoran jälkeiselle putkihässäkälle. Toinen putki pommina, ja pitkä vienti oikealle putkelle. En katsonut missä putki on, joten peruutin suoraan oikean sisäänmenon eteen. Hienoa. Ryyni ampui heti toista päätä kohti, mutta korjasi kun huomasi kutsuni ja siirryin pois putken suun edestä. 12-13 tein persjätön, 13-14 puolivalssin ja jotain persjätön tapaista, että päädyin 15. hypyn oikealle puolelle. Rataantutustuessa näytti siltä, että koiran luonnollinen linja menisi suoraan oikeaan putken päähän. Väärin. Sinnehän Ryyni paineli, väärään päähän. :D 
Kisoissa sai startata kaksi kertaa ja parempi tulos jäi voimaan. Toisella kerralla Ryyni meni upeasti ja hirmuisella vauhdilla!! Kunnes päästiin 16. putkelle. Nyt tein ennen putkea puolivalssin, Ryyni meni oikeaan päähän, mutta jostain syystä kääntyi kesken putkea takaisin, eiiii! 
Radan jälkeen sain kuulla kehuja toimitsijoilta, kuinka hieno ja nopea villakoira mulla on. Oltaisiin kuulemma voitettu ylivoimaisesti nopeimmalla ajalla, jos ei olisi kääntynyt putkessa. Kiva tietää. :D

Safiirin kanssa olin sisuuntuneena päättänyt, että minähän kerkeän sinne 16. putkelle toista puolta pitkin. Safi oli taas pelottavan hiljainen ennen rataa. Yleensä hiljaisuus on merkki siitä, että radalla ei korvia löydy ja Safiirin huuto peittää alleen kaiken muun vielä tavallista tehokkaammin. Ensimmäisellä radalla Safi lähti hirmuisella raivolla ja nopeudella liikkeelle. 5. hyppyä ennen annoin suhina-käskyn käännökselle, jolle Safi ei edes korvia lotkauttanut. Totesin parhaaksi rääkäistä keuhkojen täydeltä "SAFIIRI TÄNNE", joka sai Safiirin kääntymään heti alastulon jälkeen, mutta hyvin löysästi kohti oikeaa putkea. Taas olin hieman oikean putkensuun tiellä, mutta ehdin korjata ajoissa ruhoni pois tieltä. Loivalla suoralla kohti loppuhässäkkää sai tosissaan pistellä tossua toisen eteen: rimat olivat makseilla 40cm! Ehdin kuitenkin persjättöön ajoissa, heittämään 15. hypylle ja juoksemaan putkelle. Kun Safiiri suhahti putkeen, tuli älytön jes-fiilis! Meillä oli nyt kaikki mahikset sijoittua ja loppurata oli hyvin helppo. Maaliin tullessa olin niin tyytyväinen Safiiriin, vau mikä koira! 
Toiselle radalle lähdettiin parantamaan aikaa. Safi kääntyi 5.hypyltä paremmin, mutta käännöksestä olisi saanut ainakin sekunnin vielä pois. Jälkikäteen hyvä jossitella, mutta ehkä tiukalla hämäys-u-käännöksellä ja siitä jatkamalla putkeen+takaaleikkauksella olisi saanut puolitoistakin sekuntia pois ajasta. Yritin vedättää ja juosta niin lujaa kuin kintuista pääsi ja saimme parannettua aikaa 1.42 sekuntia! Tämä aika riitti viidenteen sijaan ja pakko hieman kehuskella, että ihan hyvin tulla viidenneksi tässä seurassa. ;)

Ryyni, taikapossu ja hieno pinssi muistona tapahtumasta.

Älyttömän hauska tapahtuma! Koirilla oli todella hauskaa ja niin myös omistajilla. :) Elokuuta odotellessa.