Seniorikisat

Kävimme sunnuntaina Nutrolinin sponsoroimassa seniorikisassa Espoossa. Seniorikoiria oli ilmoitettuna 15-20 per luokka, Ryynin kanssa saimme lähtönumeron 8 ja Safin kanssa olimme 15. lähdössä, eli itselleni parhaat mahdolliset lähtönumerot. Tykkään, kun ei tarvitse kiirehtiä rataantutustumisesta lähtöön, ehtii rauhassa lämmitellä koiran ja virittäytyä hallin tunnelmaan ennen omaa vuoroa. Sunnuntain kisat olivat hallissa ja ulkona oli erittäin kirkas auringonpaiste, minkä takia oli tärkeä päästä muutamaa minuuttia aiemmin sisälle totuttelemaan pimeämpään halliin.

Kisapaikalla oli mukavasti vanhoja kisakavereita paikalla. Totesinkin eräälle tutulle, että täällä on paljon enemmän tuttuja kuin tavallisissa kisoissa, kun kisaamisen suhteen on ollut aika hiljaista viimeiset pari vuotta. Toki Safiirin kanssa on tullut kierrettyä, mutta ei niin paljoa. Kisapaikalla oli ihanan rento ja hyväntuulinen tunnelma. Ja kaikki ihanat lempeät koiravanhukset! Niin paljon charmantisti harmaantuneita agilitytykkejä. ;) Onneksi järjestäjät ilmoittivat, että tapahtumalle saadaan jatkoa elokuussa Kirkkonummella! Jos vaan aika sopii, me ollaan samalla kokoonpanolla menossa uudestaan, niin mukavaa oli.

Ryynin vuoro oli ensimmäisenä omista koirista. Rataantutustumisessa mietin ohimennen, olisiko kannattanut toisiksi viimeinen putki ohjata toiselta puolelta. Matkaa olisi itselle tullut enemmän ja hieman kiire jaakotuksesta ehtiä edelle, mutta olisi saanut blokattua tyrkyllä olleen putken pään. Päätin kuitenkin tehdä kuten muut, EKA VIRHE! ;) Jälleen kerran, suoraan tämän kauden tavoitteista: suunnittele rata oman koirasi mukaan, älä hämäänny muiden ohjausvalinnoista, vaan mene oman pääsi mukaan. Pitäisi ehkä vihdoinkin alkaa uskoa omaa intuitiota, eikä vaihtaa omaa ohjausratkaisua katsottuaan että jahas, kukaan muu ei tee näin. Yhä edelleen, kellään muulla ei ole samanlaista tyyliä ohjata kuin minulla, ja muilla on melkeinpä aina eri rotuiset/-tyyppiset koirat. 

Kisarata, mittasuhteet täysin pielessä, joten 16. putki on oikeassa kohdassa mennessä 6. putkelle, mutta katkoviivaputki on oikeassa kohdassa mennessä 16. putkeen 15. hypyltä. Ensin en meinannut häpeältä kehdata laittaa kuvaa esille, mutta sit totesin että ihan sama mulle. :D Havainnollistaa ehkä hieman.

Ensimmäinen rata sujui mukavasti, kunnes tultiin suoran jälkeiselle putkihässäkälle. Toinen putki pommina, ja pitkä vienti oikealle putkelle. En katsonut missä putki on, joten peruutin suoraan oikean sisäänmenon eteen. Hienoa. Ryyni ampui heti toista päätä kohti, mutta korjasi kun huomasi kutsuni ja siirryin pois putken suun edestä. 12-13 tein persjätön, 13-14 puolivalssin ja jotain persjätön tapaista, että päädyin 15. hypyn oikealle puolelle. Rataantutustuessa näytti siltä, että koiran luonnollinen linja menisi suoraan oikeaan putken päähän. Väärin. Sinnehän Ryyni paineli, väärään päähän. :D 
Kisoissa sai startata kaksi kertaa ja parempi tulos jäi voimaan. Toisella kerralla Ryyni meni upeasti ja hirmuisella vauhdilla!! Kunnes päästiin 16. putkelle. Nyt tein ennen putkea puolivalssin, Ryyni meni oikeaan päähän, mutta jostain syystä kääntyi kesken putkea takaisin, eiiii! 
Radan jälkeen sain kuulla kehuja toimitsijoilta, kuinka hieno ja nopea villakoira mulla on. Oltaisiin kuulemma voitettu ylivoimaisesti nopeimmalla ajalla, jos ei olisi kääntynyt putkessa. Kiva tietää. :D

Safiirin kanssa olin sisuuntuneena päättänyt, että minähän kerkeän sinne 16. putkelle toista puolta pitkin. Safi oli taas pelottavan hiljainen ennen rataa. Yleensä hiljaisuus on merkki siitä, että radalla ei korvia löydy ja Safiirin huuto peittää alleen kaiken muun vielä tavallista tehokkaammin. Ensimmäisellä radalla Safi lähti hirmuisella raivolla ja nopeudella liikkeelle. 5. hyppyä ennen annoin suhina-käskyn käännökselle, jolle Safi ei edes korvia lotkauttanut. Totesin parhaaksi rääkäistä keuhkojen täydeltä "SAFIIRI TÄNNE", joka sai Safiirin kääntymään heti alastulon jälkeen, mutta hyvin löysästi kohti oikeaa putkea. Taas olin hieman oikean putkensuun tiellä, mutta ehdin korjata ajoissa ruhoni pois tieltä. Loivalla suoralla kohti loppuhässäkkää sai tosissaan pistellä tossua toisen eteen: rimat olivat makseilla 40cm! Ehdin kuitenkin persjättöön ajoissa, heittämään 15. hypylle ja juoksemaan putkelle. Kun Safiiri suhahti putkeen, tuli älytön jes-fiilis! Meillä oli nyt kaikki mahikset sijoittua ja loppurata oli hyvin helppo. Maaliin tullessa olin niin tyytyväinen Safiiriin, vau mikä koira! 
Toiselle radalle lähdettiin parantamaan aikaa. Safi kääntyi 5.hypyltä paremmin, mutta käännöksestä olisi saanut ainakin sekunnin vielä pois. Jälkikäteen hyvä jossitella, mutta ehkä tiukalla hämäys-u-käännöksellä ja siitä jatkamalla putkeen+takaaleikkauksella olisi saanut puolitoistakin sekuntia pois ajasta. Yritin vedättää ja juosta niin lujaa kuin kintuista pääsi ja saimme parannettua aikaa 1.42 sekuntia! Tämä aika riitti viidenteen sijaan ja pakko hieman kehuskella, että ihan hyvin tulla viidenneksi tässä seurassa. ;)

Ryyni, taikapossu ja hieno pinssi muistona tapahtumasta.

Älyttömän hauska tapahtuma! Koirilla oli todella hauskaa ja niin myös omistajilla. :) Elokuuta odotellessa.