Vili pääsi ensimmäiselle fysioterapeuttikäynnilleen jokin aika sitten. Oli jo aikakin, sillä treeneissä havaittu pieni selän suoruus käännöksissä johtuikin oikean puolen jumeista. Ei mitään mikä ei pienellä käsittelyllä olisi lähtenyt, mutta huomasi Vilin liikkeissä kyllä eron hyvän huollon jälkeen. Vilillä on tapana nostaa laukka välillä hyvin hiljaisessakin vauhdissa, minkä nyt pystyi yhdistämään lihasten lievään tukkoisuuteen. Käsittelyn jälkeen ei yritystäkään laukkailla. Hyvä indikaattori tämä tulevaa ajatellen.
Saimme jumppaohjelman Vilille: muun muassa kylkien ja selän venytykset, kahdeksikkoja, asentovaihtoja ja peruutteluja. Näitä olisi hyvä tehdä joka toinen päivä ja molempia puolia yhtä paljon. Osaa näistä olemme jo aiemmin tehneet, kuten kahdeksikkoa ja pyörimistä. Lisäsin uudet liikkeet heti osaksi Vilin lämmittelyrutiineja. Pääsimme testaamaan Ojangossa uudet virittäytymiskuviot ja saatiin jopa liikkuvaa kuvaa, kiitos hovikuvaaja MinäItten. Tästä pikkuhiljaa kohti pelkällä sanallisella käskyllä tapahtuvia aktiivisia jumppaliikkeitä niin ei minunkaan tarvitse ährätä lattialla!
Kuuluisat viimeiset sanat. Kilpailuintoinen ohjaaja keksi muutaman viikon kisoihin hinkumisen jälkeen porsaanreiän lupauksestaan. Jos ei voi agilityratoja mennä niin onhan sitä hyppyradat! Vilin kisakirjan etsimisen (ei hyppyluvaa) jälkeen nopea selaus SAGIn intraa ja tadaa, kisailmo sisälle Ojankoon BATin kisoihin.
Yksi meidän lemppareista, Saviojan Anne tuomarina ja kisapäivän ainoana tavoitteena JUOSTA. Minulla on ikävä tapa ns. mummoilla, kun aivotoiminta pysähtyy jännityksen takia ja jalatkin liikkuu puolet hitaammin kuin normaalisti. Jotenkin kummasti muistaessani liikkua tuloksia syntyy. Erikoista.
Pidin lupauksestani kiinni siinä määrin, että stressihormonihöyryissäni kädet huitasivat Vilin melkein väärälle hypylle, putkijarru unohtui ja melkein törmäsin pituuteen. Mutta nyt JUOSTIIN. Onneksi Vili osaa lukea aika kivasti minun välillä hyvin kyseenalaista ja teknisesti vajavaista ohjaustani. Menee täysillä, kun tietää minne mennä ja jos on epäselvää jää kyselemään lisäohjeita kiltisti. Ylimääräisistä kaarroksista huolimatta näin kivasti:
Kymmenyksen nopeampia oltiin kuin eräs nopsa sheltti. Onni näin, koska nyt on 2-luokasta eka LUVA plakkarissa! Jee! Nyt on motivaatiota kontaktitreeniin vielä tavallista enemmän. Keinu ja A menevät kuin vettä vaan, mutta se puomi...Tässä meidän C-hyppyrata eiliseltä:
PS. Ruuti ei ole minnekään hävinnyt: treenailee ahkerasti hyppytekniikkaa ja kävi myös Ojangossa tekemässä "ilotreenin" eli kisanomaisen virittelyn radalle, muutaman vauhtiharjoituksen hallin perällä ja ulos hallista ylpeänä lelunsa kanssa. Jos Ruu jatkaa samaa nousujohteista menoa saatetaan juoksuista riippuen käydä kokeilemassa viimeistä LUVAa 2-luokasta vuodenvaihteen jälkeen.
PPS. Toko ja jälkikirjoitukset ovat jääneet hyvistä aikeista huolimatta, koska sääukko on päättänyt laittaa koko vuoden sadevedet alas tässä viimeisen parin viikon aikana...kuivempia säitä odotellessa.
