Kotikisoissa.

Vilin kanssa treenaamiset ovat jääneet hyvin vähiin (taas), kun tulin torstain ja perjantain välisenä yönä ulkomailta sukuloimasta. Perjantaina hain Vilin Kalliosta, käytiin nopeasti treenaamassa 2-3 toistoa kaikilla kontakteilla ja toivottiin parasta. Jännitti sunnuntaiset kotikisat hirmuisesti jostain syystä ja olo oli hyvin ohut kun kisapaikalle päästiin. Hilpi Yli-Jaskarin rata oli onneksi helppo ja jouheva "perinteinen" ykkösten rata, joten henkikin alkoi taas kulkea ohjaajalla.

Kanssakisaajien suosikki: vireennostatusta haukkumalla.

 Rata menikin niin kivasti, että saatiin menolippu kakkosluokkaan! Jee! Vilin vauhti tuntui omaan silmään paremmalta kuin viime kisoissa, mutta etenemä oli vain 4,34m/s. Parannettavaa radalta löytyi, kun kontakteilla oli Vilillä hieman eri kriteerit. Vili teki puomin niin, että mielestäni yksi jalka osui kontaktille. Vili tarjoaa näitä treeneissäkin välillä, mutta niistä ei palkkaa tipu.

Keinulla jännityksissäni huutelin innolla, että KIIPEÄ. Mistäköhän sekin tuli. Ikinä kellään koiralla ei semmoista käskyä keinulla ole ollut, puomilla vain "vanhalla" R-koplalla eli Riinalla, Rillalla ja Ryynillä. Sittenhän tuli paniikki, kun Vili vaan menee ja menee ja menee. Meinasi lentokeinuksi koko homma mennä. Siitähän tuli sitten semmonen nk. eurooppalainen keinu. Hyvä kun ehti maahan osua ja oltiin jo putkeen matkalla.

Pikku-tönöttäjä <3

Seuramestiksissä pikku-ukko yritti taas kovaa. Minäkin koitin vähän juosta, mutta hyppytekniikka koitui kohtaloksi. Radan loppupuoliskolla tippui rima tiukassa käännöksessä, kun Vili yritti kääntyä niiiiiin tiukasti. Tästä klikkaamalla videot ratoihin. Mutta miten ihana pikku-kiituri! Nyt jäämme treenitauolle, ettei tarvi keväällä jännittää enää sitä puomia.

Vintiö on tullut!

Gretu on tähän asti ollut voimakastahtoinen, mutta hivenen vakavaluontoinen neiti - nyt tähän on totisesti tullut muutos! Sen lisäksi, että kieli on jatkuvasti nuoleskelemassa, neidistä on tullut melkoisen ilkikurinen pelle, joka villiintyy erityisesti näyttelykentillä...

Heinolassa saatiin täytenä yllätyksenä esimakua, kun täysiverinen villishepuli iski totaalisesti varoittamatta niin että pudotin vahingossa hihnan ja neiti pääsi sitten ihan vapaasti tekemään kierroksensa kentällä käväisten kehässäkin seisomassa - tosin vääränväristen joukossa... Onneksi yleisöstä saatiin hihna napattua, kun neiti tuli minun lähelleni ihmettelemään, miksi vaan tönötän jähmettyneenä enkä lähde leikkiin mukaan.

Tänä viikonloppuna Tervakosken ruohokentät olivat ihan ylitsepääsemättömiä. Ilo pursusi yli äyräiden ja Gretu repeili riemusta vähän väliä kehässä. Onneksi tuomari suhtautui tähän ymmärtäväisesti ja kehotti odottamaan rauhassa - ei kuulemma ollut mikään kiire hosua ennen kuin neiti vähän hiljentää touhujaan :D Ainakaan Gretu ei ole siis tylsistynyt, vaikka sitä ehkä vähän liian nuorena aloinkin juoksuttaa näyttelyissä siitä huolimatta, että tiesin sen olevan kesken kehityksen.

Näyttelyissäkin voi olla hauskaa koiran mielestä :D Vaaditaan vaan oikeaa asennetta ;)

Tukka hyvin, kaikki hyvin!

Etukäteisvalmistelut tehty!

Neiti asetteli tässä ihan itse takajalkansa - melkoisen taakse :D

Vapaasti seisominen alkaa olla sen verran nättiä, että taidetaan siirtyä siihen kokonaan...

Velipuolikin löytyi kehän laidalta!

Sitten mennään! Ja kohta vasta mennäänkin... Kuvaaja vaan nauroi niin ettei saanut parhaista paloista kuvia...

Kyllä tästä lähtee :D

Kaikki mukaan, hei!

Super-Melban saavutuksia

Tavattiin sitten Melbiksen agilitysaavutuksia juhliaksemme: Melban vuosi on ollut melkoinen. Ensin muotovalioksi, sen jälkeen agilityvalioksi, sitten villakoirien medi-koon agilitymestariksi ja viimeisimpänä vielä toisen hyppysertin saavutus, joten yhden sertin päästä on hyppyvalion tittelikin hanskassa. Ja sitten tokopuolelle jatkamaan hyvin alkanutta kisauraa :D Kun on kauhalla annettu, ei voi lusikalla vaatia, kuten Melbiksen omistajalle totesin!

Kun kerran agilitytitteliä juhlittiin, oli ohjelmakin agilityyn painottuva eli kaikilla oli mahdollisuus kokeilla taitojen mukaan esteitä. Saipa Greta-vauva oppia vähän uuttakin emäntänsä ja Rusinan avustuksella. Gretulla oli vauhti päällä ja saatiin ihailla oikein kunnollisia villishepuleitakin radalla :)

Melban tiivis kisatahti sai lisäämään ohjelmaan hieronnankin - Nelli-siskon oli pakko tulla kylkeen makoilemaan hierontasession ajaksi ja siinä se oli sitten hyvin tyytyväisenä. Seniori-Safiirikin eli Dean aikaisempi laina-kisakoira tuli mukaan menoon vaikka vähän isompi ja vähemmän harmaa onkin :)

Kivat kisat

Rynskän kanssa käytiin epävirallisissa tottelevaisuuskokeissa voittamassa avoin luokka, jossa ei ollut ketään muita osallistujia :D Pisteitä kertyi yhteensä peräti 276, mutta tuomarikin oli kiltti. Ryyllä oli joka tapauksessa hauskaa: hanta alkoi heilua, kun saavuttiin kisapaikalle, ja heilunta lakkasi vasta yli kaksi tuntia myöhemmin.

Mummeli oli siis varsin tyytyväinen itseensä ja päiväänsä - enkä minäkään valita! Tehtiin kokeeksi kuumuudesta huolimatta pitkä lenkki ennen kisaa, joten virtaa oli vain sopivasti. Pari haukahdusta tuli seuraamisessa, mutta muuten energia ei riittänyt haukkumiseen - sen sijaan energiaa riitti hyviin suorituksiin pirteällä meiningillä, mistä saatiin erikseen kehuja :)

Täyden kympin suorituksia olivat nyt paikalla istuminen, seuraaminen, luoksetulo, kauko-ohjaus ja estehyppy. Kokonaisvaikutuksessa päästiin ysiin.

Enemmän treeniä vaativat kasin saaneet seisominen ja istuminen seuraamisen yhteydessä sekä noutaminen - istu ja seiso menevät sekaisin välillä nyt kun Ryyn kuulo on pikkasen heikentynyt ja noudossa otettiin ekaa kertaa käyttöön tuomarin kapula eikä omaa. Tähän asti vieraaseen kapulaan ei ole koskettukaan, joten tyytyväinen voi olla siitä, että nouto oli muuten täydellinen, mutta lopun sivulle tulo jäi tekemättä. Uudet liikkeet eli kierto ja ruutu saivat kutosen ja tiedossa olikin, että niitä pitää treenata. Ollaan tehty noita liikkeitä vasta parin metrin etäisyydeltä, joten ei ihme, että 5-10 m oli vähän hakusessa :D

Kuten tuomari totesi: parit treenit vielä ja sitten kisaamaan ;)

Ruttanan kanssa ollaan harjoiteltu trimmausta - Ruttu näyttää kieltä moiselle touhulle.

Hop!

Vihdoin ja viimein seuran järjestämän hyppytekniikkakurssin ajankohta sopi ja pääsimme Ruutin kanssa the one and onlyn eli Vapun haukansilmien alle. Esitietolomakkeelle olin vuodattanut aikamoisen avautumisen Ruun hyppytekniikka-haasteista. Ruun tekniikka pettää näkyvästi 40cm kohdalla: seurauksena on etuosalla hypyn yli kiskomista, takajalkojen ojennus jää, ponnistuspaikan arviointi on vaikeaa...ja kaikkea muuta mitä oma silmä ei huomaa, tuli todistettua.

Päivä alkoi hyppytekniikkaluennolla, missä ei hirveästi uutta tietoa aihetta ahkerasti opiskelleelle tullut. Hyvää kertausta kuitenkin ja uutta tai mielenkiintoista ainakin oli käydä läpi koiran rakenteen vaikutusta hyppytekniikkaan ja mille ongelmille tietyntyyppinen rakenne saattaa altistaa. Päivän harjoituksina oli perussarja ja set point.

Ruuti sai kehuja perussarjalla kauniista tekniikastaan! Vappu kuitenkin totesi, ettei tiedä onko se "Ruutin hurja tukkalaite" vai jokin muu, mutta ensimmäisellä hypyllä Ruu teki jotain kummallista lähtöasennosta ponnistaessa. Tämän takia teimme muutaman toiston jo ensimmäisestä välistä palkaten. Set pointille siirryttyämme Vappu julisti, että tätähän se oli: jo 15cm korkuinen okseri sai aikaan "nelivetoiseksi" siirtymisen ja niskalla repimisen. Perussarjan lähtö oli oire tästä. Vireen nostamisella ei ollut vaikutusta. Onneksi ongelma näkyi, koska meinasin jo turhautua perussarjan jälkeen, ettei koko valituksen aihettani näy koirassa. Kotiläksyksi saimme tehdä 2-3 kertaa viikossa 2-4 toistoa perussarjaa niin, että ensimmäistä väliä palkataan ja vasta viimeinen 1-2 toistoa perussarja kokonaan.

Hyppy-kokelas Ruu ja palauttava (?) luu mummulla treenien jälkeen.

 Läksyjä ollaan treenattu reseptin mukaisesti. Tänään Purinalla teimme 3 toistoa ensimmäistä väliä + yhden kokonaisen perussarjan ja boksikontaktien treenaamisen jälkeen vielä kaksi ekaa väliä + yhden perussarjan. Hupsista, siinähän oli aika monta toistoa. Ehkä se on OK, koska pieni toistomäärä johtui Ruun väsähtämisestä kurssipäivänä. Ajattelin videoida koko prosessin, jotta itsekin näkee kehityksen. En nosta Ruun esteitä ennen kuin hyppytekniikka on kunnossa. Hoidamme tämän pois päiväjärjestyksestä ja vasta sitten palaamme kisaradoille, luultavasti talven aikana tai viimeistään keväällä. Seuraava kurssikerta on syyskuun lopussa! Jäämme innolla treenailemaan ja toivottavasti se näkyy kuukauden päästä.

Villismestikset.

Olipa kivat kisat ja tunnelma Kivikossa! Päivä oli todella lämmin, onneksi Vilin nesteytys oli aloitettu edellisenä iltana ja mukana oli viilennysalusta ja -mantteli. Alusta viilensi Viliä jo niin hyvin, ettei Vili läähättänyt lainkaan odottaessa vuoroa. Ekalla radalla oli semmoset kiemurat, että oksat pois! Just ennen rataakin mietin kuumeisesti miten se taas menikään...mutta muistin radan, Vili kulki hyvin ja kepit sujui! Oltiin ensimmäisen radan jälkeen ihan kiinni mestaruus-tittelissä toisella sijalla. Toisella radalla Vili suureksi harmitukseksi hämmentyi tekemästäni vekkauksesta ja tiputti riman. Ihan täysin jäi hyppyyn valmistautuminen kesken. Tulipa mieleeni radan jälkeen, etten edes muista ollaanko vekkauksia tehty...reilu meininki! Jatkettiin kuitenkin ja radasta jäi hylystä huolimatta superhyvä fiilis. Vili haki takaa 11. hypyn, joka olisi kuulunut suorittaa edestä. Vilillä on taipumuksia aina tarjota takaakiertoa, kun siihen on tilaisuus...Sitä saa mitä vahvistaa. Voitas lisätä vinot hypyt reenilistalle. Toka rata oli muuten super: Vili oli ihanan tarkka, kepit sujui ja loppusuoralla oli niin siistiä päästellä. Se oli hauska rata.

Kisoissa oli ihanan lämmin tunnelma, kaikki villiskisaajat kannustivat ja iloitsivat toisten suorituksista. :) Mahtavaa yhteishenkeä. Nyt siirrymme olohuoneen puolelle lepäämään X-asennossa sohvalle ja palautumaan viikonlopun koitoksista. Loppuun vielä Team M:lle superonnittelut medien mestaruustittelistä!!

LUVA-onnea.

Eli Porvoosta ensimmäinen LUVA agilityradalta! Enää yksi LUVA agiradalta ja Vili ois kakkosluokkalainen. Ensimmäisellä radalla hyllytettiin loppusuoralla, kun oli jo virheitä alla. Lähdin pinkomaan loppusuoraa testimielessä. Unohtui ohjaava käsi ja Vili meni ekan hypyn ohi. Ensimmäisen radan kohtaloksi koitui kuitenkin keppien sisäänmenon lähellä ollut putki, joka veti koiria magneetin lailla puoleensa. Moni koirakko hyllytti tässä. Vilikin kävi tökkimässä pussipainoja ja etsimässä suuaukkoa, vaikka mielestäni ihan hyvin ohjasin kepeille. Toisaalta puomilta oli tässä vaiheessa jo kontaktivirhe. Komea loikka. Ei hajuakaan Vilillä minne piti osua.

Toisella radalla päätin käskyttää rohkeasti käännökset shh-käskyllä, kun ekalla radalla se unohtui jännitykseltä. Vili ei muistanut ollenkaan kisafiiliksissä mitä käsky tarkoitti ja tuli laajoja kaarroksia. Treeniä treeniä. Mutta muuten kaikki osuikin kohdilleen, vaikka puomilla hidastellessani meinasin pilata loppusuoran. Tuijottelin ottaako se kontaktia vai ei. Tällä radalla Vilillä oli selkeä fokus kontaktialueelle ja tuli täydellinen osuma. Tuloksena ensimmäinen sija ja etenemä noin 4,4m/s.

Mitä tästä opimme?
-Vilin vauhti on kovimmillaan vedättäessä - ota rohkeammin etäisyyttä
-Luota kontakteihin (vaikka en luottaisikaan), koska himmailusta ei ole hyötyä (miten tää kohta on taas täällä?!)
-video on armoton: juoksukouluun ja lenkille
-kertaa hyppytekniikassa käännökset ja shh-käsky
-lelulla virittely radalle, mutta namilla haukutus ja temppuilu ennen rataa
-JUOKSE (taas)

Ensi viikonloppuna olisi pääkarkelot, joita varten on treenattu viimeinen kuukausi: villakoirien agilitymestaruudet. Vili starttaa kisan ulkopuolisena, koska mestaruudet käydään kolmosten agi- ja hyppyradalla. Mun pitäis sisäistää tää "JUOKSE"-kohta viikossa. Siellä on niin kovia menijöitä, että harmittaisi huolella hävitä jollain nynnyily-nollalla. Yritetään parhaamme ja jos ei puhdasta rataa tehdä niin hyllytetään ainakin vauhdilla ja tyylillä!