Railakkaat ratajuoksut

Eilen päästiin pitkästä aikaa Tuomarinkartanon vinttikoiraradalle. Meikäläisistä oli mukana Vili, Nelli, Java ja Mango sekä vahvistuksena vielä Aapo, Safi ja Nita. Meno oli melkoista, kun pojat sai ympärilleen niin paljon ihania tyttöjä :)

Mango yllätti vetämällä koko radan huikeaa vauhtia ilman mitään epäröintiä! Nelli tuli tapansa mukaan vauhdilla etusuoran, jossa minä olin odottelemassa, mutta koko rataan ei mun voimat riitä, joten siitä ei aikaa saatu :D

Ensi viikolla toivottavasti uudelleen! 

Juhannusviikon kimppatreenit

Kimppistreeneissä oli tänään paikalla "omista" koirista Ryyni ja Safiiri, lisäksi oli Noora Maisan ja Fisun kanssa. Kisanomaiset ratatreenit oli alkuperäisenä suunnitelmana, mutta peruutusten takia muutinkin suunnitelmia lennosta ja tehtiin tiukkaa vääntöä sisältänyt harjoitus. Harjoituksen olisi voinut suorittaa muutamallakin eri tavalla: hieman testailtiin eri ohjauskuvioita, mutta päädyttiin lopulta aika samankaltaisiin ratkaisuihin.

Safiirin ensimmäinen rata oli aikamoista pelastelua ja myöhässä ohjausta. :D Ja väärinkin ohjasin vahingossa yhden esteen, piti olla takaakierto ennen ekaa putkea. Toisen yrityksen persjättö ei oikein toiminut ja Safi meinasi ampua väärälle esteelle, korjasi ja sittenhän oma valssi oli myöhässä, samoin sitä seurannut saksalainen, ja putkeenhan se matka jatkui. :D Kolmannella kerralla yritin kovasti saada valssit oikea-aikaisiksi, mutta hieman olin tiellä alussa. Ei vaan taivu! Jalat ei liiku ja kroppa nillittää vastaan, voisi aloittaa jälleen sen joogan. Ehkä sitten ei olisi niin puupökkelönä hengenhädässä tuolla radalla. Ja sitten me vihdoin ja viimein onnistuttiin! Vieläkin olisin voinut selkeämmin ja tiukemmin käskyttää suoran jälkeisen käännöksen ja liikkua enemmän valsseissa, mutta enempää ei irronut. Kumma kun radalla tuntuu siltä, ettei millään kerkeä ja tekee hurjaa vauhtia ohjauskuvion toisen perään ja videolla sama näyttää säälittävältä matelu-hölkkäilyltä.

Ryynillä oli pöksyt jalassa, muttei ne menoa haitanneet onneksi! Vähän ehkä joissain hypyissä menee takajalat hassusti, tiedä sitten johtuuko se pöksyistä vai tauosta. Ryynin ensimmäinen yritys meni pipariksi putken jälkeen, kun Ryy suorittikin hypyn väärältä puolelta. Yritin näyttää hypyllä tällä kertaa selkeämmin ja Ryyni meni hypyn oikein. Persjätöistä alkoikin menemään taas alamäkeä homma ja saksalaista tehdessä olin jo niin myöhässä, että putki kutsui. 
Uusi yritys ja tällä kertaa persjätöt olivat ajoissa, mutta valssi ja saksalainen myöhässä, minä tökerösti Ryynin edessä, mutta kiltisti Ryy seurasi ohjausta vikalle hypylle ennen putkea. Putken jälkeen unohtui taas ohjata takaakierto...vielä kutsunkin sitä oikein väärälle puolelle. :D 
Korjausyrityksen korjausyrityksellä saatiin pätkä kuntoon, mutta keskityin viimeiseen takaakiertoon enkä lähtenyt ajoissa valssille. Miksiköhän me muuten noin tehtiin, eikä tehty koiran ollessa putkessa puolenvaihtoa? Olis säästyny kiireeltä ja ollut selkeämpi koiralle. No, tän takia videoidaan. :D Viimeisellä kerralla saatiin vihdoin homma jotenkin pelittämään ja virheittä maaliin. Olisihan siinäkin voinut aiemmin tehdä persjätön ja saksalainen tökki, mut ihan jees.

Nyt jäädään juhannukseksi lepäilemään ja ensi viikon sunnuntaina onkin Nutrolinin Sennukisat!

Sisarusten tapaaminen

Tänään pistäydyttiin Javan kanssa naapurikaupungissa Sinttiä ja omistajaansa moikkaamassa :) Kiitokset vaan sinne kutsusta - oli tosi kiva nähdä pitkästä aikaa!

Pallohullu Java omi Sintin pallon, mutta menoa riitti molemmilla. Kuvat näyttäkööt, että koirillakin oli kivaa, eikä vain ihmisillä :) Sintti on ihastuttava koira eikä lainkaan niin "sinttikokoa" kuin pentuna vaikutti ;)

Rilla

Caneris Cherilla 20.2.2001 - 17.6.2013.

Rusinan käsissä syntymästä kuolemaan. Rillalla oli hyvä elämä ja kaunis kuolema. Vaan meillä on paha olo ja ikävä.

Tokotreenejä

Eilen oli Ruulla alkukesän tokokurssin viimeinen kokoontumiskerta ja NYT sillä oli palaset loksahtaneet paikoilleen päässä :) Kouluttajakin sanoi, että näki oikein, miten Ruulla oli hauskaa ja se teki liikkeet innokkaasti.

Aluksi harjoiteltiin estehyppyä. Ensimmäisen kerran päästin Ruun reilusti vapaaksi ja luotin siihen, että se kuuntelee eikä lähde höösäämään omiaan - ja näinhän siinä kävikin :) Luoksepäästävyydessä ei juustokaan riittänyt pitämään aloillaan, kun oli ihan pakko päästä tulijan syliin siliteltäväksi, mutta asenne oli niin silmiinpistävän nöyrä, että kisatilanteessa siitä ei välttämättä menettäisi pisteitä. Paikallamakuu meni loistavasti, vaikka siinäkin otin etäisyyttä enemmän kuin ennen. Noutokapulaharjoitukset olikin sitten illan ainoa haaste, koska Ruu ei tykkää ottaa kapulaa suuhun. Otettiin siis muutamat pitoharjoitukset ja sen jälkeen laitoin kapulan maahan ja aloin antaa palkan joka kerta, kun Ruu koski siihen kuonollaan. Tosin kouluttajan mukaan siitä pitää pian päästä eteenpäin, niin että kapula on suussa asti. Nyt sitten odotellaan tietoa, saadaanko jatkopaikkaa vai joudutaanko treenaamaan taas vähän aika itsekseen. Syksymmällä saattaa Ruttanakin olla jo kisakunnossa :)

Ryynin kanssa lähdettiin "hämäyskisoihin" tänään. Idea oli mennä epävirallisiin kisoihin, missä voisi helpoimmassa "nakkiluokassa" palkita nameilla ja leluilla aina suoritusten väleissä, koska Rynskä oli virallisissa kisoissa vaikuttanut jo vähän hyytyneeltä siihen, että palkat sai vasta lopussa. Matkalla kisapaikalle totesin kuitenkin, että päästään nopeammin kotiin, jos osallistutaan AVO-luokkaan, minkä liikkeitä ollaan nyt pari kertaa treenattu ;) Vaihto oli järjestäjille ok ja Ryy oli niin kovilla kierroksilla, ettei edes huomannut, että palkat tuli vain kisakehän ulkopuolella ;) Hupaisinta oli, että Rynskä voitti kisan 138 pisteellään ;) Tuomari kyllä nauroi, että minä tein parhaani nollatakseni jokaisen liikkeen, mutta kunhan opin toimimaan, meillä on mahdollisuuksia virallisellakin puolella...

Ryynin liikkeistä
- paikallamakuu meni nollille, koska Rynskä pysyi paikalla vain tasan niin kauan kuin näki minut: heti kun olin esteen takana näkösuojassa, Rynskä lähti lähemmäksi odottelemaan
- seuraaminen taluttimetta 8½: oli kuulemma todella iloista menoa ja vain parissa kohdassa lievää jätättämistä
- maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8: AVO-luokassa koira jätetään maahan, ohjaaja etenee kunnes tuomari käskee pysähtyä, palaa koiran taakse ja siitä koiran sivulle. Rynskä ei malttanut odottaa, vaan kääntyi kohti minua, kun olin sen takana.
- luoksetulo 10, myös seisominen käskystä kesken luoksetulon oli nappisuoritus käsimerkistä :)
- seisominen seuraamisen yhteydessä 5: eka virhe oli, että Ryy ennakoi seisontakäskyä ja jouduin toistamaan seuraamiskäskyn, seuraava se, että paluu Ryyn taakse sai sen taas kääntymään minuun päin ja kolmas perusasentoon istuminen ilman käskyä heti kun menin sen luokse.
- noutaminen 5: meillä oli lainakapula, jonka Ryy toi ja heitti jalkoihini istuen viereeni. En ollut ihan varma, mitä siinä kuuluu tehdä, joten kun tuomari sanoi "käsky", käskin Ryyn hakea kapulan ja se teki saman uudelleen. Minun olisi kuulema kuulunut antaa kapulan jäädä maahan, käskeä Ryy sivulle ja poimia kapula sitten maasta, kun kerran yletyin siihen :)
- kauko-ohjaus 10: helppo ja hauska liike Ryyn mielestä jo vuoden ajan
- estehyppy 8: jouduin toistamaan istu-käskyn
- kokonaisvaikutus 9: näkyi kuulemma jokaiselle kaukanakin olijalle, kuinka hauskaa meillä oli ja kuinka molemmat nautittiin tilanteesta :D

Hyvä palata kotiin palkintolelun kanssa :) Selväksi kyllä kävi, että treenata tarvii vielä ennen kuin testataan tasoa seuraavan kerran!

Kasvattaja kiittää

Tästä postauksesta oli vähällä tulla valitusviesti kasvattajalle lastattavista velvollisuuksista ja oikeuksien vähyydestä, mutta jätänpäs sen väliin ja pysyn valitulla positiivisella linjalla ;)

Sen sijaan haluan kertoa, miten mukavalta tuntuu, kun kasvattien kotoa otetaan yhteyttä, kysytään neuvoja ja joskus jopa noudatetaan ohjeita ;) Tavoitteenahan on, että saadaan jokaiselle koiralle sille sopiva koti, niin että jokaisesta kasvatista ja sen omistajasta tuntuu, ettei parempaa voisi ollakaan - ja mielellään niin, että koiran hyvinvoinnin näkee ulkopuolinenkin! Itse katselee pentuja tiiviisti syntymästä lähtien, tuntee ne perinpohjin ja yrittää löytää jokaiselle sellaisen ihmisen, jonka kanssa yhteistyö sujuu niin koiran kuin ihmisenkin kannalta. Joskus kaikki ei kuitenkaan mene putkeen. Vaikka kaikki sujuisi muuten hyvin, terveys voi pettää ja allergia pakottaa luopumaan koirasta. 

Meillä näin on käynyt kerran. Rynskän siskon Leidan omistaja otti yhteyttä koiran ollessa 6-vuotias ja pyysi, että hakisin Leidan meille, jotta hän pystyisi taas hengittämään eikä kutiaisi. Pari kolme viikkoa Leida vietti meillä, mutta koska taloon ei mahtunut kahta erittäin voimakastahtoista samanikäistä narttua, ryhdyttiin katselemaan Leidalle uutta kotia. Pian meille ajelikin useamman sadan kilometrin päästä perhe, jonka silloin vähän toisellakymmenellä oleva tyttö otti päävastuun Leidan kaikesta hoidosta. Tämä kirjoitus olkoon ylistys- ja kiitospuhe sekä perheelle että erityisesti tuolle tytölle!

Leidan koti vaihtui kolme vuotta sitten ja olen kerran tuona aikana ajanut uuteen kotiin neuvomaan trimmauksessa. Muutaman kerran vuodessa olen saanut iloita valokuvista ja kertomuksista Leidan uudesta elämästä. Tänään oli yksi niistä hetkistä ja voin kertoa Leidan kotiin, että nyt saitte kyllä kasvattajan itkemään. KIITOS!!!

Kuvat alla on ottanut perhe, jonka kanssa Leida on varmasti elänyt elämänsä onnellisimpia vuosia ja niitä toivottavasti on vielä paljon edessä :) Hyvä oli toki ensimmäinenkin perhe, jolle olen kiitollinen siitä luottamuksesta, jota he osoittivat ottaessaan yhteyttä ja luovuttaessaan Leidan takaisin minulle.

Pumien ja villojen yhteistreenit

Kävimme treenaamassa Ainon ja pumien kanssa. Mukana oli kaikki tytöt. Rilla sai vaan makoilla viltillä syömässä luuta (ja treenata hieman äänihuuliaan, hyi!), koska keskityttiin nyt Ruutiin ja Iloon. 
Treenasimme Ainon ehdotuksesta sylikäännöstä ja poispäinkäännöstä. Pidemmittä löpinöittä: Ruutin sylikäännös sujui kuiva-harjoittelun jälkeen aika kivasti! Poispäin-käännös sujui aluksi hyvin ilmavasti, mutta yksittäisen hypyn treenaamisen jälkeen saatiin liikoja kaarteesta pois. Ryynikin pääsi sylikäännöstä kokeilemaan. 

Lopuksi vaihdoimme koiria: minä tein Ilon kanssa ja Aino Ruutin kanssa sylikäännös-version harjoituksesta. On se Ilo oikea pikku sähikäinen ja Ruuti näytti Ainon kanssa paljon nopeammalta, mutta niin kuin totesimme, ehkä ulkopuolisen silmään meno näyttää aina paremmalta kuin omasta mielestä..mutta oli hauska kokeilu! :)

Huomasin Facebookissa mainoksen Nutrolinin sponsoroimasta seniorien agilitykisoista 30.6., jonne ilmoitinkin heti Ryynin. Pitää siis treenailla muutaman kerran ennen skaboja, kyllä ne vuoden ravintoöljyt maistuisivat meidän sennuille..:)

Ruun tokotreenit

Ruttanalla on rankkoja keskiviikkoillat, kun ensin on agilitytreeni ja siihen päälle vielä toko. Meillä on rutiinina se, että ensin Rusina menee agilityyn Ruun ja jonkun toisen kanssa ja myöhemmin sitten minä otan loput koirat, vien ne Rusinalle agilityhallille ja otan Ruttanan sieltä mukaani jatkamaan matkaa vähän kauemmaksi tokotreeneihin. Tällä viikolla oli agitreenit sen verran vaativat, että niihin pääsi Ruun mukana Ryy, mutta oli hauska havaita, että Javiksella oli selkeästi positiivinen mielikuva edellisviikon treeneistä, koska se oli intoa täynnä, kun lähestyttiin agilityhallia.

Toko loppuu tässä ryhmässä jo ensi viikolla. Ruun kanssa ei olla vielä valmiita siirtymään seuraavalle tasolle, joten tarkoitus on anella "luokalle jäämistä" ;)

Tällä kerralla treenattiin:

- ruutuun lähettämistä; Ruutille ihan eka kerta, joten laitettiin ruutuun namilaatalle juustoa, innostettiin vähän ja lähetettiin parin metrin päästä ruutu-käskyllä syömään juustoa. Ihan kivasti meni neljä kertaa, joten joku yhteys ehkä jo lähti kehittymään käskyn ja toiminnan välille :)
- askelsiirtymiä vasemmalle ja oikealle; ihan mukavasti menee, vaikka Ruu vähän hösää
- luoksepäästävyyttä; Ruu päästäisi kyllä kovastikin liki, joten haasteena on lähinnä saada se istumaan nätisti aloillaan ja jättämään nuolemiset ja syliin syöksymiset sikseen. Juuston avulla meni oikein hyvin :D
- paikallamakuuta; tässäkin uskallan jo irrottaa hihnan ja mennä noin viiden metrin päähän, millä etäisyydellä Ruu pitää kontaktin vielä ihan kivasti ja tuijottaa todella intensiivisesti silmiini eikä enää vaadi muistutusta katsomisesta kovinkaan usein.

Ilma oli niin kuuma vielä myöhään illalla, että maltettiin maata varjossa lepäämässä niin treenejä edeltävä puoli tuntia kuin liikkeiden väliin jäävät osuudetkin. Yleensähän me käytetään ne hyväksi lisätreeniin, mutta nyt oli lepo paikallaan :)

Helle-agia

Aikamoiset lukemat olivat aamulla jo mittarissa, ihana helle! Agilityn kannalta ei ehkä se helpoin sää, mutta lähdettiin silti Ryynin ja Ruutin kanssa treenaamaan. Ryyni kaivettiin naftaliinista, kun pari peruutusta tuli ja meille oli kouluttaja "tilattu" kouluttamaan, joten treenejä ei voinut perua. Radalla oli 31 estettä! Hyvää dementianehkäisy-treeniä. Rimat pidettiin matalina kuumuuden takia, vain 35cm. Onneksi hallilla on näilläkin keleillä useamman asteen ulkoilmaa viileämmät vessatilat, joihin saa häkin. 

Ryyni jätettiin mesoamaan häkkiinsä ja Ruu pääsi kieli pitkällä innosta ensimmäisenä radalle. Radalla ongelmia aiheuttaa oma toljotteluni. Kyttään Ruutin menoa niin paljon, etten muista liikkua. Pitäisi muistaa, että Ruutikin on aika pätevä, eikä ole mitään syytä ohjata ihmeellisesti hiipien ja kumarrellen (vaikka koira olisikin aloitteleva). Ruuti on kehittynyt paljon ja pitäisi luottaa senkin ratkaisukykyihin, koska Ruuti on alkanut lukea oikein kivasti rataa ja sillä on jotain viimeisen kuukauden aikana naksahtanut paikalleen. :)
Heti kun jätin pyllistelyt ja keskityin juoksemaan, Ruutikin (ylläriylläri) tulee sieltä perässä ja suorittaa esteet juuri oikein. ;) Ruu jaksoi uskomattoman hienosti isossa turkissa, hellesäässä tsempata koko harjoituksen ajan! Ja hei me mentiin rata (melkein) kokonaan! Palkattiin vain kepeille ja jatkettiin siitä loppuun. Olen niin ylpeä Ruutista ja sen tsemppauksesta! Hienolla innolla loppuun asti. Kouluttajakin kehui Ruutin menoa, että oli aivan täysin eri koira verrattuna edelliseen, noin kuukausi sitten olleeseen kertaan.

Ryyni oli täynnä tulta ja tappuraa! Jarrut olivat kadonneet jonnekin eläköitymisen mukana: sssssshhh-käskyllä ei ollut mitään vaikutusta. Tai no käänsi Ryyni korviaan, että kyllä se käskyn kuuli, ja kääntyessään ampaisi heti seuraavalle esteelle eli putken väärään päähän. Huolimatta toisen yrityksen "ssSSSSHHHH ryyniRYYNITÄSSÄ!!!" rääkynöistä. Kerran otettiin yksittäisenä kyseinen kohta ja käännöskäsky muistui etäisenä Ryynin mieleen. Upean vauhdikkaasti Ryy eteni radalla ja lukee hienosti minua, paitsi sitä kääntymiskäskyä! :D Aikamoisia väännöksiä saatiin parissakin kohtaa tehdä, että selvittiin seuraavalle esteelle. 
Harmittaa tosiaan, ettei vanhan koiran kroppa enää kestä kisakäyttöä, mutta minkäs teet. Ryyni on niin upea harrastuskoira ja agilityssä sen kanssa on kaikki niin helppoa, kun Ryy tietää tasan tarkkaan mitä pitää tehdä. No, vaikka se välillä kirpaiseekin tietää, ettei vähään aikaan ole tiedossa moista tykkiä omissa koirissa, niin ilolla saa Ryyni olla eläkkeellä terveenä. En ikinä antaisi anteeksi itselleni, jos Ryylle (tai mille tahansa vanhalle koiralle) tulisi harrastaessa vamma vain oman itsekkyyteni takia.

Loppuun vielä kuva Ryynistä väsyneenä ja onnellisena lempilelunsa kanssa, viilennysmantteli niskassa. :)

Vil(i)kas viikonloppu

Viikonloppuna oli muun ohessa koiralaumassa täydennystä, joten vilskettä riitti :) Vili pitää huolen siitä, että lapsivieraatkin viihtyy - erityisen hauskaa oli päästä ulos Vilin kanssa (juu, aikuisen valvonnassa ;)). Kuvia tulee otettua koko ajan vähemmän, mutta eipä mitään edustuskuvia saisikaan, kun meillä säntäilee kahdeksan ihmistä ja viisi koiraa kuten sunnuntaina. Lauantaina ihmisiä oli vähemmän, mutta koiria yksi enemmän.

Lauantain koirista yksi oli Nelli - omistajan ensimmäistä kertaa ihan yksin tekemässä varsin mallikkaassa trimmissä! Siitä se lähtee :) Nyt kun Vili on jo isompi, löytyi Nellistäkin kurinpitokykyjä, eikä Vili saanut enää hyppiä nenille miten vaan.

Vili solahtaa tähän laumaan tosi kivuttomasti. Ulkona se juoksee vähintään neljä kertaa enemmän kuin aikuiset, jotka joutuvat kulkemaan nätisti hihnassa samaan aikaan kun tämä kakara juoksee eestaas ja ympäri :) 

Kaikenkaikkiaan meni helposti viikonlopun vietto, vaikka etukäteen pelkäsin kaaosta, kun koiramäärä kasvoi kohtuulliseksi! Näillä ihanilla helteillä on tietty oma osuutensa asiaan - ei tarvitse kamalasti lenkkeillä, kun koirat on jo aivan valmiita nukkumaan varjossa.