Orimattila.

Käytiin Vilin ja Team M:n kanssa Orimattilassa, tai tarkemmin Artjärvellä kokeilemassa agirataa ekaa kertaa. Kiitos M videosta! Jännitti vähän, kun oli tullut nukuttua 4h ystävän häiden takia. Ennen rataa oma koomani oli samaa luokkaa Vilin keskittymisen kanssa. Ihanasta kääpiösnautseritytöstä oli Vilin vaikea irrottaa silmiä. Yritin parhaani mukaan haukuttaa ukkelia ja lähdön tullessa Vili vaikutti aika skarpilta.

Radalla kävi niin kuin ounastelinkin.

Vili kielsi kaikki "vaikeammat" esteet eli kontaktit ja kepit. Toisella yrityksellä kaikki kontaktit mentiin, ei ihan tyylipuhtaasti, mutta juoksukontakti A:lla ja puomilla oli hyvä. Puomilla jäin nynnyilemään ja annoin tilaa reilusti kuten treeneissäkin, mutta Vili olisikin tarvinnut tukea esteelle. Pelkäsin, että Vili muuten suorittaa puomin liian vauhdilla. Ja se keinu. Hippulat vinkuen lähdettiin, hyvä että ehti kolahtaa maahan! Että se siitä keinulla seisottamisesta. :D

Radalla oli ihan hyviäkin kohtia: A:lle johtanut loiva kaarre ja pitkä suora, missä Vili tuli vauhdilla ja varmasti hakien kaikki esteet, vaikka vedätin. Sen jälkeen menikin vähän naureskeluksi koko homma, kun Vili irtoili kaikkiin ilmansuuntiin ohjaajan yrittäessä päästä käyntiin. Hienoa kiihdytysvihjeen lukemista. :D

Ensi viikonloppuna olisi Porvoossa kaksi agirataa. Jos tällä kertaa malttaisin keinulla laskea kahteen ja muuten juosta tuli pyllyn alla. Ja luottaa siihen, että Vili osaa ne kontaktit.

Takaisin tokotreeneihin mummun kanssa

Olin kovasti sitä mieltä, että Ryynin kanssa jätetään tottelevaisuuskilpailut sääntöjen muuttumisen myötä. Aikomus oli tavoitella viimeistä avoimen luokan ykköstulosta ennen sääntömuutosta, mutta sama aikomus oli niin monella muulla, ettemme mahtuneet kesän kisoihin mukaan. Viimeisin yritys oli ensi viikonlopuksi, mutta sieltä kerrottiin, että ilmoittautujia oli noin sata - ei siis toivoakaan päästä yrittämään.

Katselin sitten tarkemmin uusia sääntöjä ja totesin, ettei nuo muutokset nyt niin ihmeellisiä olleet. Me ollaan aina treenattu liikkeitä muunneltuina, jotta tarkkaavaisuus pysyisi yllä ja tapahtumien ennakointi vähenisi, joten kaikkia uusia kilpailuliikkeitäkin on tullut harjoiteltua joskus ainakin. Pistinpä sitten samantien ilmoittautumisen möllitokoon harjoittelemaan - ja vaikka ei päästäisi siihen, niin treenataan nyt vähän aikaa vielä itseksemme uusittuja kuvioita ja lähdetään sitten kokeilemaan. Elo-syyskuussa on Greta-neidin näyttelyjä useampia, mutta sen jälkeen voisi olla hyvä aika näille tokotouhuille - vastahan Ryy 12 v täyttää ensi talvena :D Ei kyllä uskoisi, mutta pakkohan se on pitää mielessä.

Listasin itselleni vielä ne asiat, jotka AVOimen luokan liikkeissä menevät jatkossa toisin:

Paikallaolo on vain 1 minuutti ja koira istuu. Melkoinen helpotus siis aiempaan, varsinkin kun ohjaaja on koko ajan näkyvissä. Ohjaajan eli minun pitää muistaa mennä palatessa koiran ohi oikealta puolelta noin 3 m päähän ja vasta siitä palata viereen.

Seuraamisessa on myös vain 2-3 askelen siirtymät eteen tai taakse.

Liikkeestä pysäytyksissä on lisävaihtoehtona istuminen.

Luoksetulo helpotettu merkittävästi: ei enää pysäytystä matkalla lainkaan!

Ruutuun lähetys (ja siellä perusasentoon ohjaajan viereen).

Kauko-ohjaus n. 5 m etäisyydeltä. En verrannut aiempiin sääntöihin, mutta joissakin aiemmissa kisoissa tuo matka on ollut kyllä 10 m. Ilmeisesti siis helpotettu.

Estehyppy helpotettu myös: koira jätetään 2-3 m päähän esteestä ja kutsutaan luokse esteen yli ohjaajan sivulle. Hyvä siltäkin kannalta, etten mielelläni hyppyytä lainkaan tämän ikäistä koiraa, vaikka se itsekseen hyppiikin kaikenlaisten esteiden yli ihan kuin ennenkin.

Kartio: kierrettävä n. 10 m päässä ja tultava perusasentoon. Saa käskyn lisäksi käyttää käsimerkkiä.

Kisakutkutusta ja kontakteja.

Olen aivan innoissani muutamasta seuraavasta viikosta. Tiedossa Vilin kanssa valmistautumista Villismestaruuksiin parien kisojen merkeissä. Yhdet kisat muuttui kahdeksi, kun Team M ehdotti kisamatkaa Artjärvelle. No jos nyt yksi startti. Ollaan sitten loppupäivä taustajoukoissa kannustamassa kakkos- ja kolmosluokkien ajan. Tavoitteena on saada hyvä kisatreeni, seisottaa rauhassa loppuasennossa keinulla ja päästellä täysiä.

Juoksukontaktit sujuivat tänään kivasti. A:lla havaittavissa pientä varovaisuutta, sillä alasmenolla on aiemmin ollut kaksi laukka-askelta: harjan yli, alasmenokontaktille ja maahan. Nyt laukka-askelia oli kolme. Kumpi vaan käy minulle, mutta kahdella laukalla tullaan aika lujaa harjan yli...ohjaajan mielenterveys kiittää, jos nämä kolme laukka-askelta jäisivät pysyväksi ratkaisuksi. Pitänee yrittää jatkossa erotella näitä superpalkalla.

Puomilla aluksi pohjustusta maassa olevalla boksilla. Ennen videon kuvausta otin pari toistoa alasmenolta. Boksista voisi varmaan häivyttää ainakin pitkät sivut pois, en usko Vilin niitä huomaavan. Puomilla Vili osuu myös "väärinpäin" mentäessä testimielessä. Yritän muistaa ottaa boksin kisoihin mukaan, jotta voidaan lämmitellä sen avulla. Ja koska blogger ei halua upottaa puomi-videota, tässä linkki videoon.

Kotona.

Vihdoinkin takaisin Suomessa! Reilu 2,5kk ilman agilitya tai koiria. Tai niistä puhumista. Yllättävän kivutonta, mutta ehkäpä muuten eläinpitoinen harjoittelu auttoi. Okei, olihan Englannissakin koiria, mutta paikalliset koiraeläimet saivat lähinnä arvostamaan omiaan vielä enemmän. Esimerkiksi aamukuudelta ei tarvitse enää herätä koirien haukkumiseen. Viimeisenä viikkona muistan hengitelleeni hyvin syvään, kun perheen beagle ulvoi aamuyhdestä eteenpäin tunnin verran. "Enää neljä päivää...". Paikallista agilitya en nähnyt, koska niin pohjoisessa ei ollut kisoja järkevän matkan päässä. Löysin kuitenkin viimeisellä viikolla paikallisen agilityseuran treenikentän! Kävellessäni metsän viertä muutaman kilometrin päässä harjoittelutilasta ihan vahingossa katsoin yhden mäen päälle, kun jokin kiinnitti huomioni: A:n harjaa pilkisti muutama sentti mäen päältä ruohojen takaa. Ranskalainen harjoittelija ei voinut uskoa silmiään, kun juoksin mäen ylös ja riemuissani osoittelin esteitä. "Miten tiesit, että se on agilityeste?!" "Kato kyllä hullu koiranainen tämmöset huomaa."

Purple Phase Agilityn treenikenttä.

Kotona pelkäsin, ettei koirat enää tunnista. No tunnisti ne ja haluaa onneksi viettää aikaa vielä kanssani. Ruun kanssa otettiin pienet tokot heti paluuta seuranneena päivänä: seuraamista ilman talutinta, tunnarikapulan vauhtinoutoa ja luoksetuloa. Hienosti Ruu teki ja tunnarikapulakin pysyi suussa sivulle saakka, perusasentoa en uskaltanut vielä vaatia, mutta seisomaan vierelle tuli. Vilin kanssa treenattiin eilen ja tänään kevyesti. Eilen kokeiltiin mitä on muistissa. Aika ruosteessa pikku-ukko oli, hidas ja vähän hukassa. Kepeillä viimeinen väli unohtui, mutta lopulta sekin otettiin. Tänään Vilillä alkoi olla agility-moodi muistissa: vauhti ja asenne oli jo vilimäisempi. Otettiin hypyn kautta suoria lähestymisiä kepeille (3x), keinun paukuttelua ja piiitkiä namituksia loppuasennossa, pieni U:n muotoinen vauhtiharjoitus hypyillä ja kontakteja.

Vili hymyilee.

Onneksi Vili on kesäkunnossa, koska tästä pitäisi kuukaudessa päästä sellaiseen kisakuntoon, että voitaisi tavoitella rotumestaruutta. Yritetään parhaamme saada rauhassa pohjaa hyppytekniikkaan ja estetekniikkaan keskittyvillä treeneillä. Kisaamme yhdet kisat viikkoa ennen rotumestiksiä ja siinä se. Rotumestikset käydään kahdella 3lk radalla. Teknisesti Vili selviää kyllä kolmosten radoista, jos minä vaan olen kartalla, mutta ne kontaktit. Mehän ei vielä osata puomia, paitsi hyvin kontrolloiduissa treeniolosuhteissa ja kehikkoa ei ole häivytetty. No, onhan tässä neljä viikkoa...:)

<3