Kotona.

Vihdoinkin takaisin Suomessa! Reilu 2,5kk ilman agilitya tai koiria. Tai niistä puhumista. Yllättävän kivutonta, mutta ehkäpä muuten eläinpitoinen harjoittelu auttoi. Okei, olihan Englannissakin koiria, mutta paikalliset koiraeläimet saivat lähinnä arvostamaan omiaan vielä enemmän. Esimerkiksi aamukuudelta ei tarvitse enää herätä koirien haukkumiseen. Viimeisenä viikkona muistan hengitelleeni hyvin syvään, kun perheen beagle ulvoi aamuyhdestä eteenpäin tunnin verran. "Enää neljä päivää...". Paikallista agilitya en nähnyt, koska niin pohjoisessa ei ollut kisoja järkevän matkan päässä. Löysin kuitenkin viimeisellä viikolla paikallisen agilityseuran treenikentän! Kävellessäni metsän viertä muutaman kilometrin päässä harjoittelutilasta ihan vahingossa katsoin yhden mäen päälle, kun jokin kiinnitti huomioni: A:n harjaa pilkisti muutama sentti mäen päältä ruohojen takaa. Ranskalainen harjoittelija ei voinut uskoa silmiään, kun juoksin mäen ylös ja riemuissani osoittelin esteitä. "Miten tiesit, että se on agilityeste?!" "Kato kyllä hullu koiranainen tämmöset huomaa."

Purple Phase Agilityn treenikenttä.

Kotona pelkäsin, ettei koirat enää tunnista. No tunnisti ne ja haluaa onneksi viettää aikaa vielä kanssani. Ruun kanssa otettiin pienet tokot heti paluuta seuranneena päivänä: seuraamista ilman talutinta, tunnarikapulan vauhtinoutoa ja luoksetuloa. Hienosti Ruu teki ja tunnarikapulakin pysyi suussa sivulle saakka, perusasentoa en uskaltanut vielä vaatia, mutta seisomaan vierelle tuli. Vilin kanssa treenattiin eilen ja tänään kevyesti. Eilen kokeiltiin mitä on muistissa. Aika ruosteessa pikku-ukko oli, hidas ja vähän hukassa. Kepeillä viimeinen väli unohtui, mutta lopulta sekin otettiin. Tänään Vilillä alkoi olla agility-moodi muistissa: vauhti ja asenne oli jo vilimäisempi. Otettiin hypyn kautta suoria lähestymisiä kepeille (3x), keinun paukuttelua ja piiitkiä namituksia loppuasennossa, pieni U:n muotoinen vauhtiharjoitus hypyillä ja kontakteja.

Vili hymyilee.

Onneksi Vili on kesäkunnossa, koska tästä pitäisi kuukaudessa päästä sellaiseen kisakuntoon, että voitaisi tavoitella rotumestaruutta. Yritetään parhaamme saada rauhassa pohjaa hyppytekniikkaan ja estetekniikkaan keskittyvillä treeneillä. Kisaamme yhdet kisat viikkoa ennen rotumestiksiä ja siinä se. Rotumestikset käydään kahdella 3lk radalla. Teknisesti Vili selviää kyllä kolmosten radoista, jos minä vaan olen kartalla, mutta ne kontaktit. Mehän ei vielä osata puomia, paitsi hyvin kontrolloiduissa treeniolosuhteissa ja kehikkoa ei ole häivytetty. No, onhan tässä neljä viikkoa...:)

<3