Vil-Pertti yllättää.

Tästä tulee näköjään taas juoksukontakti-juttu, mutta Vili oli niin pätevä! Vilin kanssa alettiin ehkä kuukausi sitten aktiivisesti joka agitreenien yhteydessä treenata juoksukontaktien boksia. Aloitettiin A:n boksilla ja pari viikkoa sitten siirryttiin puomin boksiin. Vili kestää hyvin kaikenlaiset temput, mutta edellä vedätettäessä saattaa hypätä välillä boksin yli. Tuumasin kuitenkin Vilin kanssa kokeilla hieman erilaista koulutusjärjestystä eli siirtää boksin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa esteille. Kokeilu vaikuttaa lupaavalta ja Vili hakee boksia innokkaasti. Ajattelin, että kokonaista puomia päästään tekemään vasta kuukauden päästä, mutta Vilipäs teki niin hienoja ja puhtaita toistoja, että tänään siirryttiin kokonaiselle puomille aluksi pohjustettuamme boksia maassa ja puolivälistä puomia. Ja mites kävikään: hienoja hittejä keskelle boksia eikä yhtään ylihyppyä (n. 3x3 toistoa).

Ehkä osaan nykyisin naksutella paremmin tai sitten Vili on vaan super-välkky. :) Tiedä kumpi on syynä vai molemmat, mutta ihanaa että kontaktit alkaa olemaan jossain vaiheessa. Ehkä palattuani harjoittelusta Englannista heinäkuun puolivälissä voitas jo elo-syyskuussa korkata agiradat. :)

Kertaus on opintojen äiti.

Juoksukontaktit vaatii paljon, mutta on niin kivaa kun ne toimii. Sporttiksella tilaa ei ole juuri ja se on rajoittanut kunnolla vedättämistä ja Ruutin vauhtia erityisesti puomilla. Olen yrittänyt lähiviikkoina saada Ruun pesupalvelun ja treenit sopimaan yhteen, jotta pääsisimme Purinalle treenaamaan juoksuja kunnon vauhdilla ja vedätyksellä. Kisoissa en ole sitä uskaltanut yhden puomin kontaktivirheen jälkeen tehdä ja aloin helpottaa puomin kontaktia hidastamalla itse kävelyyn ja A:lla Ruun osumat alkoivat tulla todella ylös kontaktialueella.

Sporttis-vuoron jälkeen jäähdyttelemässä, maisemat kohdillaan.

Nyt kun ollaan kisoista muutama viikko tauolla hiotaan kontakteja parempaan kuntoon, jotta kisoissa voidaan taas päästellä täysillä. Tässä muutama toisto juoksukontakteja Purinalta. Palautin puomin kontaktille maalarinteippi-boksin, jotta kriteeri on satavarmasti Ruulle selvä. A:lla Ruutin laukka-askel sopii sitä paremmin, mitä lujempaa sen saan juoksemaan. Ruuti tekee A:n viidellä laukka-askeleella, jos lasketaan mukaan hypyt A:lle ja pois.

Kuunneltiin hassun linnun kiekumista.

Puomilla vaikuttaisi olevan sama homma eli mitä kovempi vauhti sen paremmin laukkakin luonnostaan osuu boksin keskelle. Hieman videolla näkyy, että Ruu joutuu viimeistä laukka-askelta venyttämään. Jos videolta oikein laskin puomille laukka-askelia tulee yhdeksän (laskien mukaan hypyn sinne ja pois). Piti vedättää hirmuisesti, mutta enpä ole edellä juuri lainkaan nyt kun videota katselen. Ens kerralla sitten. :D

Pölyä ja puunausta

Nämä alkukevään hiekkapölinät on kyllä melkoiset! Kahden viikon pesuväli tuntuu liian pitkältä, kun koira on jo melkeinpä haisevan likainen siinä vaiheessa. Ruuti näyttää tyylin mallia - tässä tilanne, kun kahden viikon liankeräyksen jälkeen oli vielä treenit Purinalla, missä pohja luovuttaa avokätisesti punaiseksi värjäävää hiekkaa turkkiin, ja päälle pienet juoksut metsässä.

Greta-neidin kanssa oltiin viime viikonloppuna trimmausseminaarissa uusia ajatuksia saamassa ja kyllä olikin mahtavaa! Niin selkeäsanainen opettaja, että tuntui kuin jopa alkaisi tietää, mitä tekee saksien kanssa. Valitettavasti kamerat ja kuvaajat olivat omilla teillään, joten viikonlopun aikaansaannoksista ei tullut otettua yhtään kuvaa. Alkuviikosta muisteltiin oppeja Ryynin lyhyttä turkkia leikatessa, mutta siitäkään ei saatu kuvaa... Tänään sen sijaan otettiin Ruu käsittelyyn ja pikaiset kuvatkin. Ruulle ei kylläkään saanut mallia ihan uusien oppien mukaiseksi, kun joistakin kohden puuttui karvaa - sen verran eri tavalla olen sen aiemmin saksinut. Jos yllä oli kuva alkutilanteesta, niin tässä ollaan sitten jo puhtaita :)

Muttamutta... Valmiiksi saksitusta koirasta ei tullutkaan sellaista kuvaa, minkä voisi tähän laittaa! Ei auta muu kuin yrittää uudelleen toisella kerralla. Syksyllä kuulemma tulee sama opettaja taas Suomeen pitämän kurssia. Jos vain päivä sopii, menen kyllä ehdottomasti kuuntelemaan jälleen. Kertaus on opintojen äiti... ja jokainen koira on niin erilainen, että kertausta todella tarvii.

Girl power.

Naistenpäivän kunniaksi lähdettiin tyttöporukalla kohti Ojankoa: autoon pakattuna kisakamat, Ruuti, ystäväni S sekä Mabel-Möbel-cockeripentu, joka pääsi ekaa kertaa tutustumaan kisahulinaan! Lupaavalta vaikutti ja tulevaisuus näyttää mitä lajeja pikku-Möön repertuaariin kuuluu, mutta ainakin radalla kulkevia koirakoita Mabel opiskeli hyvin tarkkaan. Mabel myös piti huolta Ruuti-babysitterin lämmittelystä (ja omistajien nauruterapiasta) ryntäilemällä hepuleissa ympäri Ruutia, välillä kaikilla neljällä jalalla, välillä etujalat jäivät hieman matkasta, mutta takajalat jatkoivat matkaa...:D

Ruu ja Mabel lämmittelemässä.

Mö.

Päivän saldona kaksi puhdasta rataa, joista toinen LUVA! Jee! Sijoituttiin kolmanneksi. Kisavietti polkaisi aika hyvin, kun ekan radan tuuletusten ja superpalkkausten jälkeen menin katsomaan tuloslistaa. Kyllä humahti vatsanpohjassa pettymys ikävästi, kun LUVA meni sivu sun kahdelle nopeammalle koirakolle. Aika nopeasti annoin pari mentaali-litsaria itselleni ja työnsin pettymyksen syrjään, olihan puhdas ratakin hienoa ja meidän keinu ja pussi todella hyvät aiempaan verrattuna. Ehkä sen takia harmitti eniten, kun itse hidastin Ruuta aika lailla. Kiitos hovikuvaaja S:lle molemmista videoista!! Tästä ensimmäiseen rataan.

<3

Toisella radalla Ruu varasti lähdössä, mutta jätin korjaamatta. Eipä se niitä tee kuin kerran puolessa vuodessa ja jos olisin korjannut vire olisi ollut mennyttä. Tässä toinen rata. Yritin vähän juostakin ja etenemäkin oli hieman parempi ja puhdas rata! Toinen jee! Nollaprosentti alkaa näyttää oikein kivalta Ruulla. :)

Nyt tenttiinlukutauolle ja seuraavan kerran tavoitellaan viimeistä LUVAa kakkosista varmaankin Purinalla pääsiäiskisoissa.

PS. Tässä viikon muita hommia:

Söpö-Nelli kävi moikkaamassa Ruuti-siskoa.

Ryyni ja melkein-ajoissa-otettu 11v.-potretti.

Äiti ja toinen tytär nauttimassa lenkistä.

 Ja loppuun Vilperin keppitreeniä, pakkovalssi kepeille ekaa kertaa. Eka meni lörinäksi, toka menikin jo näin: