Ranteet auki-fiiliksien jälkeen ryhdistäydyin (=välttelin tenttiin lukemista) ja katsoin uudelleen pitkästä aikaa Susan Salon Foundation Jumpingin. Vähän helpotti ja uudestaan katsottuna oli todella monta kiinnostavaa kohtaa. Onneksi yhdellä videon esimerkkikoirista, nuorella ryhdikkäällä sheltillä, oli samankaltaista etuvetoisuutta kuin Ruutillakin. Sai monia ideoita omaa treenaamista varten. Hyppytekniikkakursseilla ja muualla usein näkee vain koiria, joilla ongelmat hyppäämisessä ovat muualla.
Eli tämä postaus on pyhitetty Ruutin hyppyjumpalle. Vilin kanssa täytyy myös ottaa pedantimpi asenne ja videoida jatkossa kaikki hyppytreenit, jotta näkee paremmin kehityksen. Pitää myös lainata seuran kirjastosta seuraavaksi mietittäväksi "Advanced Jumping". Tukkakin laitettiin treenejä varten pois selkälinjaa hämäämästä ja auttoi kyllä kaltaistani puusilmää!
Hyvät lahjukset, onnistuneet treenit.
Ja siinähän kestikin varmaan 15min.
Hyppytekniikkatreeneissä testailin erilaisia lähetys- ja palkkaustapoja, jos niillä olisi vaikutusta ensimmäisen hypyn tekniikkaan. Ei toimi: istumasta lähteminen eikä kutsulla ottaminen. Ensimmäisen hypyn palkkaamista ollaan tehty nyt 2kk vain pienesti edistyen. Näytti toimivan: lähtöasentoon pyytäminen, mutta vapautus ennen istumaan ehtimistä sekä kuonon alas pyytäminen lähtöasennossa. Näitä pitää vielä testailla. Set pointilla näkyi jopa yksi oikein kiva pään laskeminen ja selän pyöristys.
Rento-Ruu.
Ensi viikolla olisi tarkoitus ulkoiluttaa kameraa tokoilun ja jäljestämisen merkeissä, jos säät vaan suosivat. Siihen saakka jumppailemme ja temppuilemme ahkerasti!
Viime viikkojen treeniohjelmassa on olleet kohdat "itsenäisyys, hyppytekniikka ja estehakuisuus". Loppuvuoden aikana hinkattaisi myös kontaktit ja kepit rehelliseen kisakuntoon kaikilla mausteilla ja kommervenkeillä, ettei mikään enää kisoissa yllätä. Terveisin "eihän nyt kakkosissa vielä vaadita käännöksiä kontakteilta".
Kävimme Fysio-Petralla Tapsalassa "kausihuollossa" pari viikkoa sitten ja saamassa jumppaohjeet. Erittäin asiantunteva ja huolellinen käsittelijä. Ruutikin tykästyi heti rauhalliseen paikkaan ja käsittelyyn. Ja ihmisillä suu kävi! Ollaankin jumpattu ahkerasti: Ruun mielestä älykivaa! Jee! Joka päivä paljon namia ja kivoja temppuja. Onneksi käsittelyssä ei löytynyt mitään järkyttäviä lukkoja, mutta kireyttä rinnan ja lannerangan alueella. Lanne varsinkin olisi tärkeä pitää täysin puhtaana hyppytekniikan takia. Uusi käynti saatiin marraskuun alkupuolelle ja Vilikin pääsee mukaan.
Vili, Ruu ja Ryy.
Ollaan myös ahkerammin opeteltu uusia temppuja yhdessä kouluttamani ryhmän kanssa. Koulutettaville meillä on tapana antaa aina joku temppu tai taito treenattavaksi viikottain. Tähän saakka on käynyt vähän klassiset suutarin lapset, mutta nyt Ruu tekee myös "viikkoläksyt". :)
Treenin isoin ongelma: mistä löytää seuraavaksi sopivan pieni laatikko?
Siitä pääsemmekin aasinsillalla muutamiin viime treeneihin. Ehkä tämä on Ruutin osalta sitä kuuluisaa "pahenee ennen kuin helpottaa"-vaihetta, sillä eipä ole muutamaan viikkoon tehnyt yhtä kamalia hyppyjä. Omaa tyhmyyttäni osin, kun laitoin kokeeksi yhden 30cm hypyn tykityssuoralle, joka sai kaikkien muidenkin hyppykorkeuksien (15-25cm) tekniikan aivan karmaisevaksi. Tai eihän tässä mitään sen kamalampaa ole kuin aiemminkaan, mutta en enää halua nähdä noita loikkia. Hrrr.
Ruuti ja lempilelu, joka ihme ja kumma on päästetty hyppysistä.
Osa ei välittäisi yhtään Ruun tekniikasta: eihän se ikinä tiputa ja vauhti hidastuu vain vähän...mutta se tunne mitä Ruulla on siellä takana, epävarmuus, sitä en halua vahvistaa. Haluan Ruun oppivan luottamaan itseensä myös isommilla hyppykorkeuksilla ja toivottavasti tämä jumppaohjelma helpottaisi oikein tekniikan löytymistä. Tiedän ainakin tehneeni kaiken mahdollisen, että lihaskunto ei ainakaan rajoita Ruun potentiaalia. Ehkä tämä tästä. Otetaan hyppytekniikkakoutsilta ennen vuodenvaihdetta vielä tunti, jos hän antaisi taas ohjeita jatkoon. Pieniä askelia Ruun ehdoilla ja hyppytekniikasta tinkimättä.
Vili onneksi vastasi taas päivän varmasta piristyksestä: keppien pieni vedätys sujui vieraassa ympäristössä hienosti. Ehkä joku kaunis päivä Vili suorittaa itsenäiset kepit ja voin rauhassa sijoittua jo seuraavalle esteelle. Tässä kooste yhdestä Ojankopäivästä:
Ostin tälle talvikaudelle Ojangon koiraurheilukeskukseen vapaavuorokortin. Halusin Ojankoon, koska Ruun kanssa tullaan kisaamaan siellä paljon, se on lämmin halli ja hyväpohjainen. Laskeskelin nopeasti, että jo 2 treenikertaa/viikko laskee yhden käynnin hinnan noin seitsemään euroon. Ei paha, ainakaan Ojangon puitteilla. Osa varoitteli, että aina on täyttä ja muut treenaajat treenaa 2h putkeen omien kentät/on vaan tyhmiä. Laskelmoin ja lähdin ensimmäiselle treenireissulle maanantai-aamupäivästä kymmenen aikaan: innokkaat aamutreenaajat ja liukuvalla työajalla olevat poissa, vain lintsaavat opiskelijat, äitiyslomalaiset ja työttömät jäljellä.
Pikku-Myy-kenttä
Miten oikeaan osuinkaan! Halli oli tyhjä, lukuunottamatta viereisellä kentällä treenanneita oman pääaineeni opiskelijoita. Hauska sattuma. Ja mikä ihana halli treenata. Koko rahan väärti. Puhdasta, siistiä ja hyväkuntoiset esteet joka kentällä. Ja vielä tilaa treenata JUOKSUKONTAKTEJA.
"Saaks jo hyppelehtii..?"
Olin suunnitellut helpot treenit, koska ajattelin vieraan hallin olevan tarpeeksi. Mitä vielä! Ruu otti yhtä lungisti kuin Purinalla ja oltiin molemmat ihan yhtä intona uudesta hallista! Lämmiteltiin perussarjalla ja sianselällä. Nelivetona perussarja poink poink. Myös vino perussarja vähän poink. Pitänee ensi kerralla kokeilla Vapun okseri-vino-perussarjaa, jos vaikka painonsiirtoa tapahtuisi. Sianselkä todella hyvä. A:n ja puomin osumat 3/3 ja 9/10. Hyvä Puuti! Olen niiiiiiiiiiiin inspiroitunut MM-kisojen upeista koirakoista. Mekin halutaan irrota hulluna ja olla itsevarmoja kiitureita. Sen takia varsinaisena harjoituksena koipeliinilla oli estehakuisuuden ja irtoamisen vahvistusta vinohyppysuoralla. Lopuksi vielä pussia vieheellä parin hypyn ja putken kautta. Ruu syöksyi pussiin niin, että vieheen kanssa heilunut ohjaaja meinasi jäädä kakkoseksi.
Loppujäähdyttely käveltiin Ojangon pelloilla ja kaikki nautittiin ihanasta ilmasta. Kotimatkalla haettiin myös vähän täydennystä ruokavarastoihin ja sitten olikin aika väsynyttä porukkaa.
