Ruttanan ekat "viralliset" tokotreenit

Nyt on sitten ekat treenit ryhmässä pidetty ja hiki virrannut koko tunnin :) Kaiken kaikkiaan meni paremmin kuin odotin ja Ruttana paransi keskittymistään loppua kohti, vaikka epäilin muuta. Ryhmässä oli pari epäluuloa herättävää koirakaveria, mutta niiden lähistöllä syötiin sitten sitäkin enemmän juustoa ja leikittiin.

Tunti aloitettiin häiriötreenillä eli koirakot oli ringissä ja yksi kerrallaan koirat seurasi ohjaajan vierellä ja pujotteli muiden välistä koko kierroksen omalle paikalle. Näin kaksi kierrosta. Sitten kouluttaja tsekkasi kaikkien perusasennot ja Ruttanan piti päästä halittavaksi, kun tämä uusi tuttavuus vaikutti sen mielestä niin kivalta. Perusasento oli vähän sinne päin ja vaati voimakasta namilla ohjausta, kun oli niin paljon uutta ihmeteltävää. Seuraamisharjoituksessa mentiin ihan vaan puolentoista metrin matkaa. Paikallamakuu oli ensin liian jännää, kun menin metrin päähän, mutta kun sitäkin toistettiin parikymmentä kertaa, niin johan alkoi sujua. Lopuksi vielä liikkeestä maahanmenoa, jossa itse sain käskyn elää enemmän mukana ja pistää tarmoa käskyyn.

Ruttanalla vaikutti olevan suurimmaksi osaksi hauskaa. Namit meiltä loppui jo puolessa välissä tuntia, mutta leluja onneksi riitti. Ja itse olin melkoisen puhki, koska Ruun ohjaaminen vaatii sen, että ohjaaja keskittyy koiraan ja elää tilanteessa ihan täysin mukana. Vähänkin jos itse herpaannun, niin Ruttana alkaa keksiä jo jotakin muuta. Onneksi meillä on osaava ja mukava kouluttaja tässä ryhmässä :)

Treenien jälkeen DD, Ruu ja Ryy lähti juoksulenkille, mutta me Rillan kanssa lähdettiin pesemään auton sisätiloista liat pois. Niin mielenkiintoista oli katsella ohikulkijoita, ettei Rullalle maistunut edes mukaan otettu luu :)

Kuraa ja kunniaa

Pistettiin eilen Rynskän frisyyri taas kuntoon, jotta päästiin tänään mätsäriin veteraanien joukkoon kisaamaan. Punaisten kolmas oli sijoitus, kiva kasa koirannameja ja lelu palkintona. Ihan kiva, paitsi että katsokaa meidän jalkoja ;) Oli vähän kostea kenttä ;)

Synttärisankari

Mulla on yksi pieni synttärisankari tänään mukana töissä ja ihan yllätyin, minkä riehumisen pallo sai aikaan :) Neiti alkoi kyllä sitten tuhota palloa sillä vimmalla, että pistettiin se syrjään ja otetaan vaan yhteisleikkeihin esille ;) Mitään tasokkaita kuvia tässä vauhdissa ei otettu edes Nellikästä.

 

Väinö

Näiden kirjoitusten piti olla positiivisia sävyltään ja nyt tulee alavireistä viestiä toisen perään. Surullisissakin asioissa on yleensä positiivista puolta mukana - välillä sitä on vain kovin vaikea löytää ja tuoda esille.

Meidän Väinöä ei enää ole.

Vanheneva, lähes 12-vuotias, herrasmies sai ongelmakseen niin pahat pidätysongelmat, että niistä kärsi emännän lisäksi jo koira itsekin.

Väinö oli ensimmäisestä harmaasta pentueestamme ja antoi alkuperäisellä kutsumanimellään Cassu ensimmäisen tavun kennelnimeemme. Kun Väippä oli viisiviikkoinen, naapurimme sanoivat sen luultavasti kuolevan, jos en pidä sitä itse. Jo niin nuorena se ulkona kulki kiinni jalassani ja napitti koko ajan suoraan silmiini. Se oli ehdoton oma suosikkini koko pentueesta ja olisi todellakin halunnut pitää sen itselläni. Järki kuitenkin voitti, koska uros olisi ollut hankala pidettävä kerrostalossa, kun meillä oli jo ennestään kuitenkin narttu, Riina. Sitä paitsi siitä pentueesta haluttiin koira DD:lle, ei mulle.

Väinö sai kuitenkin ihanan perheen Itä-Suomesta ja me ihania ystäviä, joiden kanssa yhteydenpito on jatkunut ja toivottavasti jatkuu vielä kauan! Kiitokset ja lämpimät ajatukset siis siihen suuntaan, olette kamalan rakkaita.


Väinö juuri ennen luovutusta:

 Puolivuotiaana:

 Kesällä 2002 (kuvassa Riina, Rilla & Väinö oikealla):

Näyttelyturkissa:

Talvella 2011:

 

Talven tokoilut

Saimme juuri vahvistuksen, että Ruttana mahtui mukaan alkeis-alokastokoryhmään :) Vuosi sitten Ruun meille tullessa emme todellakaan uskoneet, että se kuntoutuisi näin mahtavaksi koiraksi. Tai ihan alussa kyllä uskoimme toki, mutta sitten kun näimme, miten pahassa kunnossa se oikeasti oli, meni usko täysin. Nyt siis koira, jota en viime syksynä uskaltanut viedä Jyväskylän näyttelyyn, tuli kesällä kolmessa näyttelyssä muotovalioksi, voitti ratajuoksukisoissa etusuoran juoksun, treenaa ahkerasti agilityä ja aloittaa ensi sunnuntaina säännölliset tokoharjoitukset ryhmässä :) Puhumattakaan siitä, miten ihanan koominen pelle se on kotioloissa :D

Rynskän kanssa oli eilen ryhmätreenit, joiden tuloksena päätin ryhtyä etsimään toista treeniryhmää. Katsotaan, onnistuuko. Toinen ryhmäläisemme houkuttelee yhteistreeneihin ilman kouluttajaa - pitää miettiä. Treenit meni kohtuullisesti ottaen huomioon oma syksyinen mieliala ja Rynskän silmävamma. Ruu ilmeisesti vetäisi sitä kynnellä silmään pari viikkoa sitten riehuessa, lääkitys päällä ja silmässä näkyvä fyysinen vamma - positiivista tässä on, että vaikka Rynskä ei ole enää ihan nuori, silmälääkärin mukaan sen silmät ovat täysin terveet, lukuunottamatta siis tätä traumajuttua, joka toivottavasti kuitenkin paranee pian. Tunnistusnoudosta saatiin jopa kiitosta: Rynskä teki tarkkaa työtä ja erehtymättömästi poimi oman kapulan muiden seasta.

Taas vähän tokoa

Ruttana on tänään päässyt juoksulenkille, n. 4 km, DD:n kanssa ja vielä illalla kaverilenkille Rilla, Ruttana, DD & samankokoinen kaverilauma. 

Rynskälle puolestaan järkkäsin pitkästä aikaa tokotreenit. Seuraaminen sujui paljon paremmin kuin aikaisemmin. Nyt tehtiin todella pitkiä seuraamisrupeamia ja lopuksi vielä joka suuntaan eri nopeuksilla kahden askelen siirtymiä kiinnittäen huomiota tarkkuuteen. Kaukokäskyissä tehtiin vain istu-maahan -vaihteluja ja hienosti pysyi hievahtamatta paikallaan, niin että vain etujalat tekivät liikettä. Liikkeestä maahanmeno sujui ihan unelmanopeudella, mutta seiso-käskyä kerrattiin taas. Rynskälle on päivän selvää, mitä seiso tarkoittaa, jos se tehdään niin, että seison edessä, mutta noin kesken seuraamisen käskettynä se vaati kertausta taas. Luoksetulo oli nopea kuin mikä. Myös paikallamakuu meni hienosti, vaikka poistuin hetkeksi piiloonkin ja vielä sellaisella hetkellä, kun joku oli menossa omalle autolleen ja lähdössä liikkeelle melkein vierestä. Ei siis valittamista :) Ryy ansaitsi puruluunsa :)

Palaamme raiteille

Hautasimme Riinan maanantai-iltana ja palailemme normaalielämään vähitellen. Isot kiitokset kaikille, jotka olette lähetelleet viestejä Riinan johdosta. Riina oli suuri koira pienen pienessä kuoressa ja se opetti meille paljon:

- jos ei sängyssä saa nukkua, siihen voi yhtä hyvin kakkia
- kaikkea ruokaa pitää maistaa, mutta syömään ryhdytään vain riittävän hyviä annoksia
- on ilo tehdä juttuja yhdessä ja totella, jos siitä saa riittävän hyvän palkan
- kaikki koirat ja ihmiset on tutustumisen arvoisia ja ihania, paitsi talonmies, postinkantaja ja Minna (anteeksi vain ;) Minna oli Riinan näyttelyissä apuna). Riina "puhui koiraa" valtavan hyvin ja tiesi aina oikean tavan lähestyä toista, jos tämä toinen pelkäsi.
- lasten kuuluu totella, mutta lapsenlapsia pitää hemmotella
- koskaan ei voi olla liian lämpöistä eikä aurinkoista.

Ei se aina helppo koira ollut ;) Rakas kuitenkin.

Lauantain tahmaisista radoista saimme videolinkit ihanalta Tampereen aluetoimintamme vetäjältä ;) Tiedoksi muillekin, että DD on nyt ihan kunnossa, vaikka kisat jäivätkin kesken sairastumisen vuoksi. Toivottavasti nämä linkit aukeavat muillekin:

Ryyn agilitymestaruusrata

Safin agilitymestaruusrata

Riina

FI MVA Salkas Stardust, 22.11.1997 - 13.9.2012.

Tasapainoinen koira. Ehdoton rakkaus. Jäätävä ikävä.

Tänään Tampereella

Käytiin sitten tänään Tampereen agilitymestaruuskisoissa kääntymässä. Oli kiva nähdä tuttuja: hauskaa että olitte seurana, osa matkalla, osa kisapaikalla :)

Varsinainen kisaosuus ei sitten ollutkaan yhtä hauska: mestaruusradalta sekä Safi että Rynskä sai hylätyn ja sen jälkeen ohjaaja olikin pyörtymispisteessä ja siirtyi kuumeisena ja pahoinvoivana auton takapenkille makaamaan. Toiselle radalle Safille saatiin kokeilunhaluinen varaohjaaja, mutta Rynskä ei tykännyt ajatuksesta mennä ventovieraan matkaan, joten siirsimme auton suunnan kohti kotia.

Hämmästyttävän positiivinen reissu silti, kiitos ihanien ihmisten :)

Veteraani match showssa

Tällä viikolla on myös Ruttana ja Rynskä saaneet kampauksensa kuntoon, joten käytimme tilaisuutta hyväksi ja lähdimme Rynskän kanssa match showhun veteraanikisaan - ilman mitään kotitreenejä ;) Hämmästyttävää, miten upeasti se liikkui! Paljon paremmin kuin näyttelyaikoinaan. Tuomarikin sanoi, että takaosa on aivan mahtava ja liikkeet täydellisen upeat :) Kolmanneksi se tuli ja oli olosuhteisiin nähden hauskaa. Tokon seiso-käskykin on Rynskästä niin kiva juttu, että vapaana seisottaminen sai hännän heilumaan ja hienon ryhdin. Pideltynä seisominen olikin sitten vähän vaikeampaa. Näitä otetaan tulevana syksynä muutama lisää :)

Maanantain treenejä

Maanantai-iltana agilitytreeneihin pääsivät niin Rynskä kuin Safikin. Energiaa kuulemma riitti - syytäkin, kun ensi lauantaina on jo rotumestaruudet ;)

Riina-mummo pääsi kylpyyn ja sai siistimmän kampauksen. Sen energiat alkaa olla selvästi jo alhaisemmalla tasolla, mutta broilerifile kyllä maistui, kun sillä palkittiin rasittavasta operaatiosta selviäminen :)

Ja lopuksi vielä Rynskä pääsi tokotreeneihin. Eniten huomiota sai tänä iltana superteholla tehty luoksepäästävyysharjoitus monen hengen voimin, kaukokäskyt, luoksetulo, liikepysähdykset, paikallamakuu ja ruutuun lähetys. Muuten meni aikaisemman kaavan mukaan, mutta ruutuun lähetyksessä Rynskän pitäisi mennä vähän "peremmälle" ruutuun kouluttajan mielestä. Nyt se pysähtyy heti, kun vaan on ruutumerkkien sisäpuolella, joten jatkossa asetetaan lelu taka-alueelle ja vapautetaan heti siihen. Tulevan viikon kotiharjoituksissa keskitytään luoksepäästävyysharjoituksiin, ruutuun lähetyksiin ja pidemmän matkan seuraamiseen (ilman pysäytysten ennakointia...).

Nellin näyttelyiden loppuhuipennus

Nellikkä pieni oli ainakin näillä näkymin viimeisessä näyttelyssään eilen Porvoossa ja hienosti VSP :) Saatiin kotiin taas yksi palkintopokaali tuliaisiksi.

Tässä vaiheessa on hyvä kiitellä Nellin kotijoukkoja siitä, miten hienosti olette Nellikän hoitaneet. Ei ole ollenkaan helppoa pitää villakoiraa näyttelykunnossa, mutta hyvin sujui, vaikka ensikertalaisia näissä asioissa olettekin. Sitä paitsi teidän kanssanne on ollut todella helppoa ja mukavaa tehdä yhteistyötä! Nyt voitte tekin keskittyä Nellin kanssa kuntoiluun ja koulutukseen - jos suunnitelmat talvipennuista toteutuvat, niitä varten parasta mahdollista valmentautumista on lenkkeily ja ulkoilmasta nauttiminen. Tänään se on helppoa, kun aurinko paistaa :) Älkääkä unohtako niitä tokokisoja ;)

Nyt jo tuntuu vähän haikealta, kun nämä yhteiset näyttelyreissut Nellin kanssa on ohi, vaan kyllähän tässä muuta touhuakin on ihan riittämiin ;) Nelli on vaan aina niin aurinkoista ja innokasta seuraa, että sitä ei voi hymyilemättä katsella. Kehässä kun meitä on kuvattu, useimmiten me hymyillään leveästi toisillemme ;) Vielä jatketaan kuitenkin yhteisiä viikonloppuja niin, että voidaan sitten helposti ja luontevasti asustaa yhdessä, kun pentujen aika on.

Illalla mentiin vielä ennen kotiinpaluuta Seurasaareen ottamaan kuvia - alla satoa siltä reissulta :)

Mielenkiintoinen koira, joka tekee hienosti ne liikkeet mitä tekee!

Näin luonnehti tuomari Rynskää tänään tokokokeessa. Pisteet riittivät taas kakkostulokseen ja vaihteli nollasta kymppiin - aikaisemmasta poiketen paikallamakuu oli nyt täysi kymppi. Nyt tulee pieni kisatauko ja yritetään tehdä jotakin, jotta saadaan suorituksen sujumaan luotettavasti eikä niin hirveällä hajonnalla kuin tällä hetkellä. Onneksi oli omasta treeniryhmästä vertaistukea paikalla, joten voimme yhdessä pohtia eri kikkoja, mitä muistimme lukeneemme ;) Teoriakirjoja pitää laittaa tilaukseen kirjastosta ja olisi hyvä löytää myös joku toinen treeniryhmä nykyisen lisäksi. Uusi ohjaaja voisi tuoda uusia ideoita, koska omat ovat nyt vähissä.

Ruttana sen sijaan teki taas omat harjoituksensa ihanan keskittyneesti ja innokkaasti :) Tosin myönnettävä on, että onhan sen treenit vielä leikkikoulutasolla ja Rynskältä vaaditaan jo paljon paljon enemmän!

Ratajuoksukisat

Käytiin taas Ruttanan ja Rynskän kanssa kiljumassa Tuomarinkartanossa - molemmat käy sellaisilla kierroksilla vieheen perään, ettei niitä hillitse mikään. Kummallista sinänsä, että molemmat jättivät kierroksensa kesken heti ensimmäisessä kaarteessa. Etusuoralta sen sijaan tuli sekä eka että toka palkinto - Ruttana oli taas nopeampi kuin Ryy, mutta eipä tuo 8-v. veteraanikaan huonosti juossut :) Palkintojen joukosta löytyi nahkainen kukkaro, jonka meidän tupla-D omi heti itselleen ;)

Nelli, Melba ja Mango olivat myös mukana, samoin Safi laumoineen - oli hauska nähdä teitä kaikkia!

Nyt meillä on hyvin hiljaista porukkaa kotona - vanhukset on aina hiljaisia, mutta ilmeisesti nuo kaksi nuorempaakin ovat vähän edes väsyneitä eilisestä ;)

Keskiviikon tokotreenit tuplana

Sekä Ryy että Ruu saivat treenihetkensä eilen. Olin ajatellut, että aloitan Ryyllä ja kun se alkaa komennella mua, siirrän sen autoon ja jatkan Ruun kanssa. Vaan eihän se mitään nyt mulle huutanut tietenkään :)

Treenasin meidän parkkipaikalla, koska siinä menee tiet joka puolella ja väkeä kulkee, joten häiriötä riittää. Rynskän kanssa ALO-liikkeet meni ihan hyvin - oikeastaan liikkeestä pysähtymiset meni upeasti, mutta seuraamisessa oli pientä epätarkkuutta jälleen. Sen korjaamiseen keskityttiin nyt aika paljon. Ruttana oli aivan intoa täynnä, kun sai oman vuoronsa. Tehtiin kolmella toistolla paikallamakuu (2 m etäisyys, noin puoli minuuttia), seuraaminen (3-4 askelta eteenpäin namilla ohjaten) ja luoksetulo (2 m etäisyydeltä). Ja vielä kerran kolmella toistolla. Ekat paikallamakuut olivat vähän hakusessa, mutta sen jälkeen kaikki meni hienosti. Luoksetulo sujuu edelleen hitaasti, kun Ruu selvästi miettii joka askelella, miten tämä homma menikään :D Jatkamme ehdottomasti! 

Vanhuksilla oli lepopäivä, kun molemmat käveli aamulla vähän kankeasti. Nehän kulkevat muiden mukana pitkätkin lenkit, joten tämä hetken lepo oli ihan ansaittu. Riina on kuitenkin kohta jo 15 v ja harva varmaan siinä iässä jaksaa kävellä kovaa vauhtia 6-7 km lenkkejä, kuten meidän mummo tekee :)

"Nakkikoulutuksesta"

On ihan pakko kirjoittaa aiheesta, kun niin monella on jossakin vaiheessa ongelmana se, että koira haukkuu vastaantulijoille.

Törmäsin - melkein kirjaimellisesti - tänään yhteen nuoreen lapinkoiranomistajaan kotimme ulkopuolella. Tyttö seisoi koirineen kävelyteiden risteyksessä ja koira syöksyili ja räkytti meidän laumalle (joka oli täysin hiljaa ja provosoitumatta). Ohitin heidän ja kun omat koirat noin 10 metrin päässä ryhtyivät asioilleen, seurasin parivaljakon toimintaa.

Lapinkoira räkytti vieläkin meitä ja tyttö hiljakseen kaivoi namipussin esille ja alkoi syöttää nameja koiralleen. Koira hiljeni. Oli hetken hiljaa ja alkoi taas räkyttää. Tyttö syötti jälleen nameja. Koira oli hiljaa, hetken päästä haukahti. Tyttö syötti nameja. Koira hiljeni hetkeksi ja sitten haukahti. Tyttö syötti nameja. MITÄ LUULETTE, ETTÄ KOIRA TÄSSÄ OPPI?

Kun käytätte nameja koiran koulutukseen, miettikää, missä välissä niitä annatte. Sitä saa mitä tilaa ja se mitä palkitset on kyllä tilauksessa. Jos koira haukkuu ja annat namia, opetat sille tosi tehokkaasti, että juurikin noin pitää käyttäytyä!

PS. Vähänkö olin ylpeä, kun meidän Ruttana ei antanut provosoida itseään yhtään :) Se oli ihan yhtä nätisti kuin muut kolme :)

Tiistain tokotreenit

Nyt yritetään Rynskän kanssa treenata ihan "tosissaan". Käytiin illalla parkkipaikalla vetämässä paikallamakuu, luoksetulo, liikkeestä pysähdykset ja seuraamiset. Ihan kiitettävästi oli kulkijoita "häiritsemässä". Rynskä alkaa käydä niin kuumana treeneissä, että se haukkuu vaan ja tuo pitää nyt saada loppumaan. Jos vastaava toistuu, kokeilen laittaa sen jäähylle autoon tai johonkin hetkeksi. Liikkeestä pysähtymisiäkin se on alkanut ennakoida ja jos seuraaminen jatkuu paria metriä pidempään, Ryy yrittää ihan itse päättää, millä tavalla se pysähtyy. Tuosta halutaan myös eroon, joten seuraamista tehtiin nyt pitkillä matkoilla ja pysähdykset ihan muutaman askelen jälkeen, silloin kun niiden aika oli.

Ruttana puolestaan hämmästytti taidoillaan. Ruun treenit pidetttiin ihan vaan sisällä, koska ollaan niin alkeissa vielä, ettei haluta hirveästi häiriötä. Paikallamakuu alkaa olla jo ihan helppo juttu - ainakin parin metrin etäisyydellä ja alle minuutin odotuksella. Nyt otettiin lisäksi pieni pätkä seuraamista, mikä namilla vedättäen sujui hienosti, myös lopun perusasento. Ja luoksetulotkin menivät nätisti, vaikkakin vielä hitaasti, kun Ruu selvästi miettii koko ajan, miten pitää mennä, että homma sujuu halutulla tavalla :) Nopeus tulee kyllä sitten, kun kuvio on tuttu :)

Arkiset tokotreenit

Rynskän ryhmätreenit meni kerrankin huonommin kuin kisat ;) Sinänsä hyvä, että päästään treeneissäkin oikaisemaan tekemisiä - mulla ei olis mitään sitä vastaan, että treenit menee huonosti, jos kisat menee sit hyvin :D

Paikallamakuussa en jättänyt Ryytä pitkäksi aikaa, koska meille on tullut haastavaksi se tilanne, kun minä lähden kävelemään Ryyn viereltä. Noita lähtöjä siis otettiin nyt ihan urakalla. Luoksetulo sujui upeasti, samoin liikkeestä maahan / seisomaan / istumaan jääminen. Seuraaminen sen sijaan oli velttoa - Ryy tahtoi kääntyä lähes poikittain, niin että perä oli kauempana minusta, joten tuota asentoa sitten korjailtiin vähän väliä. Tämä harjoitus tehtiin taas nopeilla vaihdoksilla, parin askeleen välein joko suuntaa tai nopeutta muuttamalla. Ruutuun menossa oli taas uudet merkit, joten se oli täysin hakusessa - aika ei riittänyt siihen, että oltaisiin otettu muutama kerta keskelle sijoitetun paperimerkin avustamina. Kaukokäskyjä otettiin muutamaan kertaan pelkillä istu - maahan -vaihdoksilla ja ne sujuivat hyvin.

Piristävä uusi kuvio oli Z-muodossa liikkeestä jäämiset: seuraa - seiso - ohjaaja jatkaa pari metriä, palaa koiran luo takakautta kiertäen ja liikkeestä koira mukaan seuraamiseen - käännös vasempaan - istu - taas ohjaaja jatkaa ja ottaa koiran liikkeestä mukaan seuraamiseen - käännös oikeaan - maahan - ohjaaja jatkaa, ottaa koiran seuraamiseen, jatkaa pari metriä ja päättää perusasentoon.

Ruttanallakin on paikallamakuu edistynyt. Nyt se selvästi tietää, mikä on homman nimi, eikä sille tuota mitään vaikeuksia se, että menen parin metrin päähän ja pysyn siellä lähes minuutin :)

Nelli vaan parantaa :)

Tänään oli pitkä päivä Nellikän kanssa Tampereella, kun neidistä tuli yllättäin rotunsa paras ja piti jäädä myös ryhmäkilpailuihin - niissä ei enää ollutkaan sitten onnea. Nellillä oli kuitenkin hirveän hauskaa ryhmäkehässä - jostakin syystä se nautti ihan erityisen paljon ja heilutti vaan kovasti häntäänsä.

Vesakin oli mukana, mutta tuloksena oli "erittäin hyvä". Vesan emännälle täytyy nostaa hattua, kun kuumeessakin jaksat kunnostaa ja esittää koiran ja tulla vielä katsomaan Nellin ryhmäkilpailuakin. Kyllä se Vesakin vielä lähtee pärjäämään :) Hirveästi kiitoksia Vesan kotijoukoille kanto- ja teltan pystytysavusta! Olette te kyllä niin herttaisia :)

Mangon ensiesiintyminen näyttelyssä

Mangustin eka näyttely sai jännittämään ihan hirveästi - odotukset oli ihan mitä tahansa hylätystä lähtien... Mun kannaltani tämä oli helppo näyttely, kun M halusi hoitaa pesut ja föönaukset - ja mikäs siinä, kun kerran on jo ihan pro tuossa hommassa :) Esittämäänkään en päässyt, kun Mangusti esiintyi niin paljon paremmin oman emäntänsä kanssa. Tulos oli hienosti "Erittäin Hyvä", vaikka tuomari kyllä mittasi Mangustin ja totesi ylikorkeaksi. Seisominen vaatii rutkasti lisää treeniä, mutta kuten kuvista näkyy, liikkuminen sujui valtavan hienosti. Lisää kuvia meidän varsinaisilla kotisivuilla :)

KIITOS M! Sun kanssa on helppoa tehdä yhteistyötä, kun olet niin täynnä energiaa ja hoidat hommat upeasti.

Tokotreenit

Ryy ja Rilla saivat yhteistreenit perjantai-iltana käytyään ensin juoksemassa 8 km. Halusin Rynskälle häiriötekijän treeneihin ja häiriötä tosiaan saatiinkin, Ryy kun ei oikein tiennyt, ketä olisi kuunnellut ja kenen käskyjä noudattanut ;) ALO-liikkeet saatiin käydyksi, samoin kotiläksyt, mutta tällaisia treenejä pitää ehdottomasti harrastaa lisää, että huomio pysyisi omassa eikä kaverin treenissä!