Taikapossu astui kehiin

Me käytiin tänään Rynskän kanssa epävirallisissa tokokokeissa ottamassa vauhtia toukokuuta varten :) Tavoitteena oli vain ja ainoastaan hyvä kontakti ja se että keskinäiset kemiat toimii ja toimihan ne :) Järkkärit ja kanssakilpailijat oli käsittämättömän kannustavia ja iloisia meidän hommien sujuessa, niin että paljastettiin niillekin meidän salaisuus: Taikapossu!

Ennen kisavuoroa kävin nopeasti läpi liikkeiden lyhennetyn version ja onnistumisista lensi heti kiitokseksi vinkuva possu, mikä on Ryyn ihan suosikkileluja. Sitten mentiin autoon istumaan ja lämmittelemään, kun oli aika kylmä keli kuitenkin. Rapsuteltiin siellä rauhassa ja kehässä keskityttiin ihan täysin vaan kontaktin pitoon: lopputuloksena oli melkein pelkkiä kymppejä. Vapaana seuraamisesta tuli 9½ ja estehypystä 8½: siinä Rynskä kurotteli kaulaansa seisomiskäskyn jälkeen, kun este selvästi haisi kovin mielenkiintoiselta. Sivu-käskyn jälkeen se ensin jatkoi haistelua, sen jälkeen istu, muisti mun olemassaolon ja tuli istumaan perusasentoon kuten kuuluukin - eikä tuohon sekoiluun mennyt aikaa kuin muutama sekunti, joten en edes antanut uutta käskyä. Oman vuoron jälkeen mentiin taas lennättämään Taikapossua sivummalle ja Rynskä sai kourallisen juustoa palkaksi hienosta työstä. Hyvä fiilis säilyi loppuun asti :)

Kuvassa Rynskä ja etualalla Taikapossu, jota ilman ei lähdetä enää yksiinkään kisoihin:

Palkinnot oli huomattavasti paremmat kuin virallisissa kisoissa. Rynskä sijoittui siis mölliluokan ekaksi ja sai 7,5 kg ihan laadukkaan oloista kuivamuonaa, kukkapuskan, pari isoa koiranmakkaraa, pussillisen kuivattuja possunhäntiä, puruluita, pullon Nutrolin-öljyä, hyvälaatuisen vetolelun, kassin jossa kaikki nuo olivat ja 50 e lahjakortin sellaiseen koirakouluun, jossa juuri katselin yhtä mielenkiintoista kurssia! Ei paha, kun ilmoittautumismaksu oli kympin :) Kuvassa Rynskä palkintoineen:

Mangon muodonmuutos

Mangon osalta oli jo ennen eilistä tehty päätös, että turkki lähtee näyttelyn jälkeen. En olisi silti uskonut näin käyvän ;) Olihan eilinen tulos niin huikea - jos Melba ei olisi ollut kisassa mukana, Mangolla olisi nyt eka sertti! Tässä vielä kuva, tällä kerralla Jari Juntusen ottamana.

Vaan katsokaapas Mangustia nyt, kun omistaja toteutti uhkauksensa uudesta lookista! Ei hassumpi :D Kehtaisi viedä vaikka näyttelyyn, kun ison turkin kasvattaisi hitusen pidemmäksi taas :)
 

Mango yllättää

Olipas näyttelyreissu :)

Mangon piti tämän näyttelyn jälkeen menettää turkkinsa, vaan saapas nähdä, miten käy: koostaan huolimatta neiti oli Lahdessa narttujen toinen ja sai sekä vara-sertin että vara-cacibin! Kerrassaan kelvollinen esiintyminen, lopputuloksesta puhumattakaan :)

Melba puolestaan korjasi potin! Melbis oli rotunsa paras ja sai sekä sertin että cacibin. Enää yksi sert ja Melba on G-pentueen neljäs muotovalio :) Cacibeja saa emäntä lähteä hakemaan lisää parista ulkomaan näyttelystä, jos mielii koirasta kv valion ;) Turkki on varsinkin niskasta edelleen onneton, mutta tänään se ei haitannut lainkaan.

Hupaisaa on, että vaikka Mango on meidän jättipentu, se olisi tänään saanut sertin ja ollut paras narttu, jos ei saman omistajan Melba olisi ollut mukana :D Menestys aiheutti lievää hämmennystä, kun ei oltu lainkaan varauduttu siihen, että kehässä on kaksi meidän koiraa samaan aikaan esitettävänä ;)

Kolmantena osallistujana oli Vesa, joka hyvästä yrityksestä huolimatta ei tänään miellyttänyt tuomaria, vaan tuloksena oli pelkkä EH. Ensi kerralla sitten :)

Alla kuvia sekä ennen kehää että kehässä - M ja R: laittakaas mulle taas arvostelutekstit, niin saan ne tuonne "virallisten" sivujen puolelle!

Lisää Vili-viikonlopun juttuja

Kuten Rusinakin totesi, Vilin kehityksestä voi olla hirveän tyytyväinen :) Tosi reipas, tasapainoinen ja hyvällä tavalla energinen pentu, joka ei turhasta hötkyile. Eilinen päivä agilitytouhuineen oli sen verran rankka, että peti kutsui jo heti kahdeksan jälkeen ;)

Leikkejä on riittänyt sekä yksin että muiden koirien kanssa. Tietyt riehuntaleikit yksin leluilla saa aivan ihanan käheän äänen ilmoille :)

Leikkiä täällä ja täällä.

Ulkoilut sujui mallikkaasti eikä vauhtia puuttunut vilkasliikenteiselläkään kadulla, kuten videonpätkä osoittaa.

Tänään hoidettiin pesut ja trimmit pois alta vielä ennen Vilin palauttamista kotiin. Trimmauskone aiheuttaa kuonon osalta vielä "keskustelua" (lohdutuksena Turkuun), mutta muuten kaikki alkaa olla jo helppoa.

Vili pääsi myös mukaan, kun Ruutin kanssa käytiin match showssa. ViliPertin kanssa oleskeltiin vähän loitommalla muista koirista, mutta eipä ne sitä vaivanneet. Leikit sujui ihan itsekseenkin ja kassin päällä oli hyvä maata, kun Ruttanalla oli vuoro olla kehässä :)

 

Viikonlopun ohjelmaan sisältyi myös Hipon pikainen trimmaus, mutta valokuvaus unohtui aivan kokonaan. Ensi kerralla sitten. Turkuun kiitokset aamupalasta - kahvi kelpaa kyllä myös ensi kerralla ;) Ja Saloon pahoittelut, että tämän reissun aikana en pystynyt poikkeamaan teillä - työasiat kutsuivat.

Vili vierailulla

Vili on solahtanut väliaikaiseksi osaksi laumaa hienosti. Saamme nauttia herran seurasta vielä huomiseen asti, sitten kutsuu Kallio. Ryyni ilahtui suuresti leikkikaverinsa paluusta ja Ruutikin yrittää leikkiä pikkumiehen kanssa. Tosin Ryyni omii Vilin aika hyvin muilta. :D 

Vilillä on paljon energiaa ja mikä asenne pikku-ukolla! Ulkona tomerasti moikataan vieraat koirat, ihmiset kiinnostaa jos on namia ja mitkään rekat tai lepattavat remonttimuovit eivät pelota! Ainoa, mikä Viliä jänskätti, oli kun eräskin mummo pysähtyi ihastelemaan koiria ja Ruutiahan semmoinen jännittää niiiin pirusti että pakkohan sitä on vähän huutaa. Siinä sitten yrität ensin lahjoa, uhkailla ja lopulta teki mieli lahjoittaa Ruuti vähiten tarjoavalle ohikulkijalle. Hetken rupateltuamme Ruutikin sai ne pari aivosoluansa jälleen toimintakykyisiksi ja huomasi että jestas siinähän on mukava mummo, sehän on (...taas...) tämmönen miltä saa rapsutuksia ja kehuja!

Vilin haukkujänskätyksen huomattuani päätin ottaa sen mukaan treeneihin Purinalle, siinähän saa shokkihoitoa ja ehkä väsyisikin hieman. Matka hallille, joka normaalisti vie 15 minuuttia, kesti 40 minuuttia!! Siis joka ikinen mummo, koiranulkoiluttaja ja koirarakas ihminen sattui kyllä Vilin bongaamaan, ja eihän siitä ilman rupattelua selvinnyt...Lopulta kaappasin Vilin syliin ja lähdin juoksemaan hallille, saatiin hyvät alkulämmöt aikaiseksi. :D Bonuksena päälläni oli toppatakki, mikä oli oiva valinta +10-asteen säässä.

Hallilla sain heti Safiirin käteen ja ohjeistuksen tuntia varten. Olimme taas demokoirakkoina koulutusohjaajakurssilla, mutta tällä kertaa vain Safiirin kanssa, koska koirakoiden piti pystyä suorittamaan 7 esteen ratoja.
Molemmat harjoitukset olivat hyviä perustreenejä ja saimme molemmilta koutsikokelailta hyviä vinkkejä.

Mutta Vili! Vili yllätti täysin minutkin. Tulimme hallin ovesta sisään ja laskin Vilin maahan. Hallissa oli parikymmentä ihmistä ja ehkä kymmenisen koirakkoa ahtautuneena buffan eteen odottamaan ja lisäksi radalla juoksivat koirakot parin metrin päässä. Äänien kakofonia oli sen mukainen, koirien metelöintiä ja ihmiset menivät sinne tänne. Vili tuumaili hetken lattialla ja istahti tutkailemaan tilannetta. Safiirin kanssa juoksimme ensimmäiselle radalle ja Safiirin emäntä ystävällisesti piti Viliä sylissä. Radalta tultuamme Vili pääsi maahan ja oli aivan kuin kotonansa! Oikea ilkiö jopa! ;) Tutkaili koiria, moikkasi ihmisiä eikä pätkääkään välittänyt koirien haukunnasta. Vili jopa sylissä ollessaan alkoi ärhennellä Safiirin omistajalle! :D 
Leikitin Viliä lelulla, oikein sinnikkäästi taistelee lelusta, hyvällä otteella, hurjalla murinalla ja on oikein taisteluntahtoinen! Ei ole kertaakaan luopunut vielä lelusta, ellei ole namia vaihtokauppana ollut tarjolla. Eli nyt on jo pohjien teko agia varten aloitettu. ;)

Kotimatka käveltiin Vilin tahdissa, mutta yhtä reippaasti tuo pentu kulkee kuin aikuisetkin. Välillä pitää pysähtyä jotain katselemaan ja jahdata lehtiä, mutta erittäin kuuliainen pentu Vili on! Huolimatta hieman itsenäisen oloisesta luonteestaan luoksetulokäskyyn reagoitiin heti, vaikka testailin Viliä pariin otteeseen kutsumalla juuri kun se oli lähtenyt lehden perään. Heti tultiin takaisin. :)

Vili vaikuttaa hyvin miellyttävältä pennunalulta. Selkeästi sen tyyppinen kaveri, että kun hetken saa istua ja miettiä uutta tilannetta, niin sen jälkeen jo koohotetaan täyttä vauhtia hihoissa ja punteissa kiinni. Kuvia en älynnyt ottaa, enkä videota hallilta mikä harmittaa älyttömästi! Katsotaan, onnistuiko yksikään eilisistä kännykuvista, niitä saatte jäädä odottamaan.

Lauantai-iltaanne iloa tuomaan jaan kanssanne tämän videon. Olkoon se lohtuna kaikkien nuorien koirien omistajille, kun treeneissä alkaa otsasuoni tykyttämään koiran edesottamusten vuoksi! Kyllä ne muunkin rotuiset näköjään osaa! Tuli tästä mieleen fläsärinä itseni kymmenvuotiaana, silloin hyvin villin Riina-mummon kanssa treeneissä. Sillon ei naurattanu, voin kertoa! :D

Hampaaton vanhus

Meidän Rilla-pieni joutui eilen eläinlääkäriin heiluvan hampaan vuoksi ja niinhän siinä kävi, että ilman hammasta tultiin kotiin. Koko purukalusto putsattiin samalla ja todettiin, että enemmänkin poistettavaa olisi, mutta näillä nyt jatketaan. 

Melkein "vapaa" sunnuntai

Koska aamulla kuvittelin, ettei koko päivälle ole sovittua ohjelmaa ja ilmakin vielä oli ok, päätin lähteä Ruun kanssa katsomaan, voiko Munkkiniemen match showhun osallistua vai onko kenttä aivan liejussa. Kiva että mentiin, koska eihän siellä kuraa ollut, kun koko nurmikenttä oli lumen peitossa. Nämä mätsärit on meillä Ruun osalta nyt käytössä, jotta se tottuisi taas olemaan rennosti massatapahtumissa - hyvin toimi. Takaisin saatiin palata palkintojen kanssa, kun Ruu tuli pienten sinisten kakkoseksi. Ruttana sai kotiinjääneillekin pussillisen puruluita ja tulevia pentuja varten sievän nahkapannan :)

Rilla pääsi pesuun ja trimmiin, mutta se kaikki oli Rusinan heiniä, joten itse sain rauhassa kahvitella ja ulkoilla kahden muun kanssa. Illalla pääsin kyllä sitten trimmipuuhiin. Tuli todettua, että mieleen jää päivämääriä helpommin keskusteluista sanat edellinen ja seuraava ym. ja niissä taas tulee helposti väärinymmärryksiä. Vaikka päivämäärä oli selkeästi sovittu, tuli siis yllärinä muistutustekstari, että piti olla toisella puolella kaupunkia meidän villikkotyttöjä leikkelemässä :) Nopeastihan sinne ajoi ja aina yhtä kiva käydä tekemässä hirveä sotku toisen kylppäriin ja jättää se muiden siivottavaksi ;) Nyt on Lahtea varten tehty pohjustustrimmaukset ja kauhulla odotellaan, saako Mango revittyä Melban otsatukan irti ennen näyttelyä :D

Kuvia ei tullut otettua, joten toimikoon tämän postauksen kuvana Ryynistä pari vuotta sitten otettu kuva - tätä ajattelin, kun katselin Ruttanaa match showssa: oli aivan saman näköinen kuin emänsä tässä kuvassa!

Tamperelaiset loistaa meidän tokolauantaina

Tampereelta tuli viesti, että Vesa on saanut ekan nollaratansa agilitykisoista! Samalla se sijoittui toiseksi! Aivan mahtavaa, onnea sinne - toivottavasti oli hyvät palkinnot :D! 

Meillä oli talviseen tapaan tokopainotteinen päivä. Treenasin kotona eka Ruutia - toiseen huoneeseen jääneellä Ryynillä kuulemma häntä laski alemmaksi sitä mukaa, kun Ruuti sai lisää kehuja :) Ruuti teki kohtuunätisti apujen kanssa perusliikkeet seuraamisen, paikallamakuun, luoksetulon, liikkeestä seisomisen ja maahanmenon sekä kaukokäskyjen istu-maahan -vekslaukset. Ruttana tekee, kun pyydetään, ja on hirveän onnellinen kehuista, mutta samaa tekemisen vimmaa sillä ei ole kuin Ryynillä. Rynskän koulutushan aloitettiin aikoinaan kuusiviikkoisena, koska sillä on sisäänrakennettu tarve tehdä asioita - ihan toisin kuin äidillään tai tällä kotona olevalla tyttärellään ;).

Rynskän ryhmätreenit sujuivatkin vauhdikkaasti. Ilmeisesti kotona syrjässä pysyminen tehosti tekemisen vimmaa, koska jokaista komentoa piti kommentoida haukkumalla. Jopa niin, että laitoin sen välillä jäähylle seinän viereen odottamaan. Tuo vimma teki kuitenkin sen, että seuraaminen oli parempaa kuin koskaan. Todella tiivis kontakti ja lähellä seuraamista - kunnes tietty kompuroin ja astuin saappailla osittain sen varpaille, minkä jälkeen piti taas hetki tehdä töitä, että se uskalsi luottaa askellukseeni. Treeneihin sisällytettiin kaikki alokasluokan liikkeet ja joitakin liikkeitä sekä avoimesta että voittajaluokasta ja nyt olin ihan oikeasti tyytyväinen suorituksiin :)

Keskiviikkotreenit

Ruutilla juoksuhöyryt alkavat haihtua ja pää toimia. Maanantaina oli koira aivan alamaissa, ehdittiin ottaa vain keppejä 2+2 metodilla kun jo puhti loppui. Ei kelvanneet lelut, eivätkä edes vinkulelut innostaneet kuin ponnettomaan juoksuun. Namin kanssa ei edes laukattu. Ensimasennuksen jälkeen muistin uudet tulostavoitteemme: niitä ei ole! Siitä piristyneenä jatkettiin treenejä takaakiertoharjoituksella naksuttimen kanssa. Ruuti tuntui saavan muutaman ahaa-elämyksen ja irtosi takaakierroille hienosti 2m päästä, madon vauhtia, mutta itsenäisenä matona! Lopuksi teimme irtoamisharjoitusta suoralla, missä hypyt olivat vinossa eli näin:  /   \   /   \   /

2+2-keppimetodi vaikuttaa toimivalta. Meillä on keppien kanssa jahkailtu, mietitty ja kokeiltu oikeaa metodia verkoista ohjureihin ja 2+2-variaatioihin.Yhden treenikerran aikana edettiin neljään keppiin asti! Me harjoitellaan tällä tavalla. Aiemmin olen tehnyt niin, että ekan välin treenaamisen jälkeen olen laittanut toisen keppiparin vähän matkan päähän ja tuonut lähemmäs vähän kerrallaan. Se on toiminut huonommin, Ruutia joutuu käskyttämään kahdesti ja Ruu saattaa vilkuilla keppiparien välissä. Kun kepit laitettiin sisäkkäin, niin kuin videolla, Ruuti  tajusi asian paljon helpommin ja haki innokkaasti toiseen keppiväliin. Ruu ymmärsi heti, että ne ovat kokonaisuus. Neljän kepin suoritukseen vaadittiin ehkä 10 toistoa. Jos Ruuti edistyisi nyt yhden keppiparin lisää joka viikko, meillä olisi kepit kasassa ennen kesää!

Kimppistreeneihin tulivat Safiiri ja Ruuti. Ruutin kanssa tehtiin samanlaista vinohyppysuoraa, mutta vähän jyrkemmillä kulmilla. Ruuti on alkanut hyppiä huonommalla tekniikalla. En ole treenannut hyppytekniikkaa ikuisuuksiin ja Ruu pitäisi viedä osteopaatille tsekattavaksi. Nyt on syytä laittaa rimat alas, kunnes kuullaan osteopaatin tuomio. Lupaan myös ottaa hyppytekniikan takaisin treenirutiineihin. Mikäköhän siinä on, kun on mukamas niin työlästä laittaa pari rimaa kentän sivuun?

Safiiri oli ihanasti intoa täynnä, tarkka ja luki ohjausta hyvin. Ohjaaja voisi yrittää tarkempaa ohjausta niin olisi koirallakin helpompaa. :D Safiirin huutotreeneistä on nyt videotakin! Tässä on ratatreenin yritys numero yksi. Suht sujuvaa, lukuunottamatta lopun pikamuutosta suunnitelmiin (ne on aina hyviä). Piti tehdä persjättö ennen loppusuoraa, mutta menin saattamaan liian pitkälle putkeen --> pikaratkaisuna erittäin tökerö takaaleikkaus. Kaarteethan meillä on mukavasti täynnä ilmaa. Ainahan noita tiukemmaksi saa kun miettii ohjausvalinnat paremmin, Safiiri ei tiukkoja käännöksiä tee ns. ilmaiseksi. Ryynihän vaikka hajottaa itsensä, jos pyydän kääntymään tiukasti, vaikka olisin kuinka myöhässä. Safiiri on paljon opettavaisempi, se sakottaa heti huonoista ohjausvalinnoista. Mutta puhdas rata! Nollaprosentin nosto olisi melkein tärkein tavoite kesää ja ensi kautta ajatellen, joten jee!
Kokeiltiin alkuun vekkauksen tilalle sitä kaikkien lempparia "pygmin tappoa", mikä toimi paremmin siinä kuin vekki. Ainakin minusta tuntui tällä kertaa siltä. Rima taisi tippua Safin liian läheltä lähteneen hypyn takia, koska olin sen alastulon tiellä...taas.

Ens viikolla videota Ruutin keppitreeneistä!

Jatketaan :)

Nyt tulee kuvaton postaus ihan siksi, ettei kukaan turhaan kuvittele kaiken jämähtäneen suruun pentujen lähdöstä! Kyllä puuhastelut jatkuvat aikaisempaan malliin: omat aikuiset koirat saavat nyt nauttia ulkoiluista, turkinhoidosta ja kouluttamisesta, jotka väkisin jäivät vähemmälle, kun pennut saivat huomiota. Samoin koti on siivouksen kohteena sattuneista syistä ;)

Nyt on alkanut paras vaihe kasvatustyössä: saa tutustua enemmän uusiin ihmisiin ja kuulla, kuinka pennut menestyvät uusissa kodeissaan :) 

Kalenteriinkin on ilmestynyt merkintöjä. Kesän lähestyessä alkaa olla kivasti tarjontaa match showsta, möllitokoista ja ihan virallisistakin kisoista - ensimmäisiin toko-kisoihin ollaan menossa Ryynin kanssa talvitauon jälkeen toukokuussa, mutta enpäs sano sen enempää, ennen kuin nähdään miten pahasti nyt mokataan :) Näyttelyihin on huhtikuussa lähdössä Vesa, Mango ja Melba. Lahden kv näyttely on 27.4. ja sen jälkeen kuulemma Mangolta lähtee turkki - uskon, kun näen ;) Vesa ja Melba jatkavat näyttelyjä myös kesällä - ja minä tungen tietty mukaan aina kun pääsen! Ruutin näyttelyjä mietin kovasti. Pikkuisen houkuttelisi rikkoa aikaisempia periaatteita ja lähteä ulkomaille ;)

Seuraava pentuekin on jo pienesti suunnittelun kohteena. Katsellaan kuitenkin ensin rauhassa, että asiat lähtevät rullaamaan näiden nyt maailmalle lähteneiden kanssa :)

Tyhjä pesä

Päätä särkee ja väsyttää ihan hirveästi - kuten aina, kun pentue on maailmalla. Kotona on hiljaista. Ei sanomalehtiä. Ei ketään kiskomassa lahjetta hampailla tai saamassa muuten vaan ilmoille huudahdusta "novoiherrajjestas". Eikä ketään käpertymässä nukkumaan jalkaterän päälle. 

Toisaalta ringissä on kolme uutta ihanaa ihmistä - ja siteen yhteen "vanhaan" vahvistuneet. Kiitos siitä, että vakuutitte mut uskomaan, että pennuilla on teidän kanssanne parempi kuin meillä - olishan täällä aika hullunmylly, jos yksikin pentu olisi jatkanut omaa laumaa :)

Tänä aamuna meillä oli vielä yksi tämmöinen ihanuus - kuvat heikkolaatuisia, mutta eikö se ole söötti :D

Mangon ja Ruutin kanssa käväistiin Viikissä match showssa tänään. Ruutin kanssa jouduttiin lähtemään ennen kuin sijoituksista kisattiin, mutta Mango pääsi hienosti punaisten seitsemän parhaan joukkoon! Kiitos seurasta M - oli sitä paitsi hienosti esitetty! 

Ryyni tokoilee ja Vili valmistautuu lähtöön

Rynskän tokotreenit oli tänään vähän erilaiset, koska kyse oli samalla liikkeenohjaajan näyttökokeesta. Tehtiin siis kokeenomaisesti erikoisvoittajaluokan paikallaolo ryhmässä ja sitten yksittäisliikkeinä ihan alokasluokan seuraaminen ja liikkeestä maahanmeno. Muuten hyvin, mutta ennakoin itse liikkeenohjaajan käskyjä ja sain siten myös Rynskän vähän hidastelemaan. Kotimatka käytettiin seuraamis-, maahanmeno-, seisomis- ja luoksetuloharjoituksiin, kun hallilla oltiin niin vähän aikaa.

Illemmalla sitten oli Vilin eli Intuksen vuoro päästä käsittelyyn, että saatiin se puhtaaksi huomista uuteen kotiin muuttoa varten. Kyllä olikin poika likaantunut, kun on päästy ulkoilemaan niin paljon tällä viikolla. Huomisesta meillä sitten hiljenee.

Intus ja Intuksen mummot

Tämän viikon aikana on tullut havaittua monia yhtäläisyyksiä "Riesun" ja Riinan välillä. Riinaahan ei enää ole, mutta se oli niin suuri persoona, että tulee mieleen väkisin Riesua katsellessa. Molemmissa on samaa vakavuutta, sivusta tilanteen tarkkailua, HYVIEN namien arvostamista, jonkinasteista jääräpäisyyttä ja kykyä erittäin suureen kiintymykseen. Yhteistä on myös auringonpalvonta :) Pentuajan ulkonäössäkin on paljon samaa. 

Ensin Riesu, sitten Riina:

Jos jossakin on aurinkoinen kohta, siellä on myös Riesu - kuten oli Riinakin aikoinaan:

Tämä ei silti tarkoita, että nostalgian puuskassa olisimme sortuneet jättämään Riesukan itsellemme ;) Päinvastoin, Riesulla on jo uusi nimi ja symppis-isäntä, mutta niistä lisää myöhemmin! Vielä huomisen saamme nauraa tälle pennulle ihan itseksemme :)

Tämän päivän mummomme, Ryyni, on pennusta lähtien ollut erittäin halukas oppimaan ja tekemään ja siirtää tätä perinnettä eteenpäin. Kuten kaikki kunnon mummot Ryynikin ryhtyi askartelemaan tyttärenpojan kanssa. Kuulin outoja ääniä keittiöön ja siirryin olohuoneen oviaukkoon tarkkailemaan: Riesu oli parin metrin päässä Ryynistä tuijottamassa, kun Rynskä repi sanomalehteä pieneksi silpuksi. Kun silppua oli jonkun verran kasassa, Riesukka kaahasi kasan läpi, levitti paperit ympäriinsä ja sieppasi osan suuhunsa. Sen jälkeen se siirtyi taas vähän matkan päähän tarkkailemaan ja eikös Ryyni tehnyt saman uusiksi. Tylsä kun olen, keskeytin askartelutuokion :) 

Tästä löytyy vielä pätkä Riesun leikkituokiosta, joka näyttää, ettei pennun viihdyttäminen aina tarvitse kovin erikoisia leluja: pullonpyöritystä

Viikon kuulumisia

Tällä viikolla olikin agilityhallin talkoot, ja niiden takia treeneissä on nyt viikon tauko. Ruuti voi juoksuilla rauhassa, vaikka viime viikon treeneissä Ruuti yllättikin positiivisesti olemalla yllättävän ei-hösö ja jopa vain olemalla harjoitusten välissä. Ehkä viisi sekuntia, ei nyt sentään liioitella. ;) Treenit suunnittelin helpoiksi, kun ajattelin pöksyjen haittaavan Ruutia kovasti. Ainoa, missä pöksyt tuntuivat haittaavan olivat kepit ja hypyt. Hypyillä Ruuti teki jotain hassua takajaloilla hypätessään ja kepeillä pöksyjen nauhat häiritsivät osuessaan keppeihin, joten vauhti tippui hieman. Kepit sujuivat ihan hyvin, teimme puolikkailla kepeillä sisäänmenoja. Verkot olivat irti, n. 5-10cm päässä kepeistä. Lopuksi teimme irtoamispätkän U:n muotoisella radalla: hyppy, A-este, 90-asteen käännös hypylle ja parin hypyn irroittelusuora. Aino auttoi palkkaamalla suoran päässä, niin että Ruuti saatiin kunnolla irtoamaan.

Mauri lähti omaan kotiinsa jo viikko sitten, mutta tässä vielä muutama kuva matkalta uutta kotia kohti!

Mauri (Caneris Indy) 8vk

Matkalla Mauria nukutti.

 Riesun kanssa ollaan puuhasteltu kaikenlaista, kun sisko ja veli lähtivät. Nyt on tärkeintä sosiaalistaa Riesua, niin että kaikesta vähän oudostakin tulee tavallista. Riesu onkin päässyt mukaan toimistolle, tapaamaan sopivia koirakavereita ja ihmisiä, kuunnellut kuulutuksia ja ihmetellyt rekkoja. Myös pentujen paukkuarkuus tuli testattua viikonloppuna, kun onnistuin yli-innokkaan skumppapullon pamauttamaan suoraan pentujen yläpuolella. Hyvä ettei keltään silmiä mennyt tai lamppu mennyt rikki. Itse kiljuin, pennut nukkuivat. :D Jos Riesu vielä viikonloppuna jaloissa pyörii, suunnitelmissa on lähteä Ruskeasuolle vanhoja tuttuja moikkaamaan ja näyttämään Riesulle hevosia ja kissoja. :)

Riesulle olen yrittänyt opettaa naksuttimen perusteita ja katsekontaktia, luoksetuloa, perusasentoa, istumista ja maahanmenoa. Katsekontaktin Riesu tajusi kahdesta naksautuksesta. :) Perusasento, istuminen ja maahanmeno sujuvat kädessä olevan namin avulla paremmin koko ajan. Luoksetulo on myös huomattavasti varmempi, kuin viikko sitten. Riesu alkoi olla sitä mieltä, että omat tutkimusretket ovat kiinnostavampia kuin ihmiset, mutta nakkien käyttöönoton jälkeen Riesu on kipittänyt hurjaa vauhtia luokse aina pyydettäessä.

Tässä Riesun iltahepulit!

Työelämään tutustuja

Eilisen blogikirjoittajan jälkeen on rima korkealla, mutta mennään suosiolla alitse :) Intus, jota kotona siis Riesuksi kutsutaan, on nyt vakituinen työkaverini - siis siihen asti, että muuttaa oikeaan kotiinsa, missä se sitten tuleekaan olemaan :)

Riesun olo oli mummosta huolimatta hieman alavireistä toisten lähdettyä, kunnes eilen iltapäivällä saatiin vieraisille toyvillakoiratyttö Lili :D Siitähän riemu repesi eikä kännykällä ollut toivoakaan saada tärähtämättömiä kuvia. Sen jälkeen olikin töissä ihan kivaa ja kotona taas ihan tavallista eli meno on ollut hirveä. 

Rusina saa tehdä oman postauksen aloittamastaan naksutinkoulutuksesta, joka lähti eilen kanssa hyvin käyntiin. Hädät ovat tulleet jo ulos sekä sanomalehdelle - pääsääntöisesti ulos :) Autoilukin sujui täysin ongelmitta, kun Riesu pääsi etupenkille eikä joutunut ikävään häkkiin ajomatkalla.

Kaikkein vaikeinta Riesun kanssa on Ruutilla, jonka on vaikea luottaa tähän menevään poikaan - ja ihan syystäkin. Toisaalta odotan melkein kauhulla sitä päivää, kun nuo kaksi laittavat yhdessä hösseliksi :)

Kuvissa siis Riesu ja Lili, Riesun uusi paras kaveri :) Sen verran niillä on kokoeroa, että jos Lili nousee Riesun ollessa päällimmäisenä, Riesu lentää kaaressa kauas - ei haittaa menoa yhtään!

DJ ja rokkipuudelit

Avaan ulko-oven ja tunnen auringon lämmittävän kasvojani. Täydellistä. Ravistelen jalkojani; Lihakset ovat vielä jumissa aamusta ja viikonlopun rasituksista. Ruuti kakkaa. Otan ensimmäiset juoksuaskeleet. Tunnen kevyen tuulenvireen kasvoillani ja aurinko lämmittää mukavasti. Ensimmäinen yli +5C päivä tänä keväänä. Koiria ei voisi kiinnostaa juokseminen yhtään vähempää. Oikean käteni olkalihaksen etuosa alkaa osoittaa kramppimaisia piirteitä ja Ryynin kaula on venynyt 1,5 kertaiseksi.

Koirien pyyntöihin vastataan ja tiestä tulee liian loskainen ja liukas optiminopeuden (8 km/h) ylläpitämiseksi. Satunnaiset lätäköt (joka kolmas metri) tekivät juoksemisesta haastavampaa ja kaukaa katsovan silmissä meno luultavasti vaikuttikin enemmän baarin jälkeiseltä koordinaatiotreeniltä kuin juoksemiselta. Ryyni kakkasi ehkä maailman hienoimman spiraalikartion muotoisen pökäleen, joka kaiken lisäksi pysyi täydellisesti pystyssä. Ei pienintäkään kallistusta sivuille!

Lopulta noin 2,5 kilometrin jälkeen alkoi reitin asvalttiosuus ja juoksu alkoi rullaamaan itsellänikin. Ruuti nautti juoksemisesta todella paljon ja näki, että hänestä oli mukavaa päästä pitkästä aikaa pitkälle lenkille, jossa on vauhtia. Ryynin kiinnostus pysyi totutulla tasolla.

Noin neljän kilometrin kohdalla alkoi reitin rankin osuus; Nousu Helsingin huipulle Malminkartanon täyttömäelle (45 metriä merenpinnan yläpuolella). Tunsin kauan kaipaamani poltteen Gluteus Maximuksessani ja syketaso nousi reitin huippuun. Kolmannen lepotason ohitettuani portaissa, ilman pysähdystä, alkoi huippu häämöttämään näkyvissä. Ruutikin huomasi tämän ja sai uutta energiaa juoksemiseensa. Loppusuorasta tuli tahtojen taisto, jonka Ruuti täpärästi voitti hännänmitalla. Syytän häviöstä osaksi Ryyniä, joka (ainakin käteni rasitustason mukaan) ei ollut ottanut yhtään askelta portaissa vaan olin joutunut raahaamaan elotonta ruhoa takanani.

Huipulla otettuani muutamia kuvia sosiaalista mediaa varten Ruuti sai vihdoin herätettyä Ryynin eloon ja vanha mummokin yltyi päätä huimaavaan hepulointiin hihnan ja käteni sallimissa mitoissa (3 metriä). Pari merimiessolmua ja kuperkeikan jälkeen lähdimme vyörymään lumipeittoista alamäkeä kohti jättärin juurta. Parin läheltäpititilanteen ja pahennusta aiheuttaneen mekkalan (eli Ruutin ja Ryynin hellien leikkien sulosointuisten äänien) jälkeen pääsimme vihdoin takaisin tieosuudelle.

Reidet huusivat täyttä huutoa ja olivat hukkua maitohapon määrään johtuen laskeutumisen vaatimasta eksentrisestä lihastyöstä. Loppureitti menikin taisteluna, mutta kuulokkeistani kantautuva motivaatiomusiikki auttoi jaksamaan. Volbeatin Sad mans tongue innoitti minut ottamaan raivoisan spurtin pienessä ylämäessä Kehä 1 vieressä kulkevalla kävelytiellä. Tämä oli liikaa Ryynin vanhoille lihaksille ja vaikka hän olikin jaksanut juosta kohtalaisen hyvin Malminkartanosta Kannelmäkeen (noin 2 km) oli pakko todeta, että nyt pitää hiljentää vauhtia.

Alkoi juoksulenkin loppulämmittely osuus, joka suoritettiin reipasta kävelyvauhtia ylläpitäen. Pitkään juoksemisen ja jalkojen rasitustilan takia tunsin näyttäväni aivan motorisesti lahjattomalta ja urpolta, mutta lopulta opin taas kävelemään.

Protestina huonosta olostaan Ryyni piti huolen siitä, että kävelee jokaisen lätäkön poikki vaikka yleensä kiertää ne kaukaa. Ei väliä kuinka syvä. Ruutin molemmat aivosolut nauttivat säästä ja ihanasta fiiliksestä lenkin jälkeen. En tiedä kuinka Ruuti teki sen, mutta näytti siltä, että hän pystyi ajattelemaan molempia yhtä aikaa. Mieleen tuli lähinnä kuntoklubien ärsyttävät Zumba- ohjaajat, jotka rasitustilasta huolimatta hymyilevät ärsyttävästi ja tuntuvat nauttivan itselleen aiheuttamasta kivusta.

Tämä oli ensimmäinen blogikirjoitukseni, mutta lupaan, sekä äidille että itselleni, etten tule kirjoittamaan kovin usein. Silloin, kun on asiaa, voin tulla tänne ehkä kertomaan siitä.

-DJ-

Mummon poika

Äiti ja sisarukset lähti, mutta jäihän sentään mummo :) Riesu (Intus) ja Ryyni kulkee melkein koko ajan yhdessä paikasta toiseen eikä Ryyni malttaisi antaa pienen edes nukkua.

Videon pätkä parivaljakosta