Vili vierailulla

Vili on solahtanut väliaikaiseksi osaksi laumaa hienosti. Saamme nauttia herran seurasta vielä huomiseen asti, sitten kutsuu Kallio. Ryyni ilahtui suuresti leikkikaverinsa paluusta ja Ruutikin yrittää leikkiä pikkumiehen kanssa. Tosin Ryyni omii Vilin aika hyvin muilta. :D 

Vilillä on paljon energiaa ja mikä asenne pikku-ukolla! Ulkona tomerasti moikataan vieraat koirat, ihmiset kiinnostaa jos on namia ja mitkään rekat tai lepattavat remonttimuovit eivät pelota! Ainoa, mikä Viliä jänskätti, oli kun eräskin mummo pysähtyi ihastelemaan koiria ja Ruutiahan semmoinen jännittää niiiin pirusti että pakkohan sitä on vähän huutaa. Siinä sitten yrität ensin lahjoa, uhkailla ja lopulta teki mieli lahjoittaa Ruuti vähiten tarjoavalle ohikulkijalle. Hetken rupateltuamme Ruutikin sai ne pari aivosoluansa jälleen toimintakykyisiksi ja huomasi että jestas siinähän on mukava mummo, sehän on (...taas...) tämmönen miltä saa rapsutuksia ja kehuja!

Vilin haukkujänskätyksen huomattuani päätin ottaa sen mukaan treeneihin Purinalle, siinähän saa shokkihoitoa ja ehkä väsyisikin hieman. Matka hallille, joka normaalisti vie 15 minuuttia, kesti 40 minuuttia!! Siis joka ikinen mummo, koiranulkoiluttaja ja koirarakas ihminen sattui kyllä Vilin bongaamaan, ja eihän siitä ilman rupattelua selvinnyt...Lopulta kaappasin Vilin syliin ja lähdin juoksemaan hallille, saatiin hyvät alkulämmöt aikaiseksi. :D Bonuksena päälläni oli toppatakki, mikä oli oiva valinta +10-asteen säässä.

Hallilla sain heti Safiirin käteen ja ohjeistuksen tuntia varten. Olimme taas demokoirakkoina koulutusohjaajakurssilla, mutta tällä kertaa vain Safiirin kanssa, koska koirakoiden piti pystyä suorittamaan 7 esteen ratoja.
Molemmat harjoitukset olivat hyviä perustreenejä ja saimme molemmilta koutsikokelailta hyviä vinkkejä.

Mutta Vili! Vili yllätti täysin minutkin. Tulimme hallin ovesta sisään ja laskin Vilin maahan. Hallissa oli parikymmentä ihmistä ja ehkä kymmenisen koirakkoa ahtautuneena buffan eteen odottamaan ja lisäksi radalla juoksivat koirakot parin metrin päässä. Äänien kakofonia oli sen mukainen, koirien metelöintiä ja ihmiset menivät sinne tänne. Vili tuumaili hetken lattialla ja istahti tutkailemaan tilannetta. Safiirin kanssa juoksimme ensimmäiselle radalle ja Safiirin emäntä ystävällisesti piti Viliä sylissä. Radalta tultuamme Vili pääsi maahan ja oli aivan kuin kotonansa! Oikea ilkiö jopa! ;) Tutkaili koiria, moikkasi ihmisiä eikä pätkääkään välittänyt koirien haukunnasta. Vili jopa sylissä ollessaan alkoi ärhennellä Safiirin omistajalle! :D 
Leikitin Viliä lelulla, oikein sinnikkäästi taistelee lelusta, hyvällä otteella, hurjalla murinalla ja on oikein taisteluntahtoinen! Ei ole kertaakaan luopunut vielä lelusta, ellei ole namia vaihtokauppana ollut tarjolla. Eli nyt on jo pohjien teko agia varten aloitettu. ;)

Kotimatka käveltiin Vilin tahdissa, mutta yhtä reippaasti tuo pentu kulkee kuin aikuisetkin. Välillä pitää pysähtyä jotain katselemaan ja jahdata lehtiä, mutta erittäin kuuliainen pentu Vili on! Huolimatta hieman itsenäisen oloisesta luonteestaan luoksetulokäskyyn reagoitiin heti, vaikka testailin Viliä pariin otteeseen kutsumalla juuri kun se oli lähtenyt lehden perään. Heti tultiin takaisin. :)

Vili vaikuttaa hyvin miellyttävältä pennunalulta. Selkeästi sen tyyppinen kaveri, että kun hetken saa istua ja miettiä uutta tilannetta, niin sen jälkeen jo koohotetaan täyttä vauhtia hihoissa ja punteissa kiinni. Kuvia en älynnyt ottaa, enkä videota hallilta mikä harmittaa älyttömästi! Katsotaan, onnistuiko yksikään eilisistä kännykuvista, niitä saatte jäädä odottamaan.

Lauantai-iltaanne iloa tuomaan jaan kanssanne tämän videon. Olkoon se lohtuna kaikkien nuorien koirien omistajille, kun treeneissä alkaa otsasuoni tykyttämään koiran edesottamusten vuoksi! Kyllä ne muunkin rotuiset näköjään osaa! Tuli tästä mieleen fläsärinä itseni kymmenvuotiaana, silloin hyvin villin Riina-mummon kanssa treeneissä. Sillon ei naurattanu, voin kertoa! :D