Intus ja Intuksen mummot

Tämän viikon aikana on tullut havaittua monia yhtäläisyyksiä "Riesun" ja Riinan välillä. Riinaahan ei enää ole, mutta se oli niin suuri persoona, että tulee mieleen väkisin Riesua katsellessa. Molemmissa on samaa vakavuutta, sivusta tilanteen tarkkailua, HYVIEN namien arvostamista, jonkinasteista jääräpäisyyttä ja kykyä erittäin suureen kiintymykseen. Yhteistä on myös auringonpalvonta :) Pentuajan ulkonäössäkin on paljon samaa. 

Ensin Riesu, sitten Riina:

Jos jossakin on aurinkoinen kohta, siellä on myös Riesu - kuten oli Riinakin aikoinaan:

Tämä ei silti tarkoita, että nostalgian puuskassa olisimme sortuneet jättämään Riesukan itsellemme ;) Päinvastoin, Riesulla on jo uusi nimi ja symppis-isäntä, mutta niistä lisää myöhemmin! Vielä huomisen saamme nauraa tälle pennulle ihan itseksemme :)

Tämän päivän mummomme, Ryyni, on pennusta lähtien ollut erittäin halukas oppimaan ja tekemään ja siirtää tätä perinnettä eteenpäin. Kuten kaikki kunnon mummot Ryynikin ryhtyi askartelemaan tyttärenpojan kanssa. Kuulin outoja ääniä keittiöön ja siirryin olohuoneen oviaukkoon tarkkailemaan: Riesu oli parin metrin päässä Ryynistä tuijottamassa, kun Rynskä repi sanomalehteä pieneksi silpuksi. Kun silppua oli jonkun verran kasassa, Riesukka kaahasi kasan läpi, levitti paperit ympäriinsä ja sieppasi osan suuhunsa. Sen jälkeen se siirtyi taas vähän matkan päähän tarkkailemaan ja eikös Ryyni tehnyt saman uusiksi. Tylsä kun olen, keskeytin askartelutuokion :) 

Tästä löytyy vielä pätkä Riesun leikkituokiosta, joka näyttää, ettei pennun viihdyttäminen aina tarvitse kovin erikoisia leluja: pullonpyöritystä