Keväistä uutta vuotta!

On helppo ulkoilla pennun kanssa, kun ei pakkaset vaivaa. Sitä paitsi energiaa täynnä olevan kaikesta riemuitsevan pennun kanssa on hauskaa joka paikassa :) 

Täydet 2 kk on ikää ja pentu on yhtä reipas vapaana metsässä kuin hihnassa Helsingin keskustassa. Vieraat ihmiset on ihania, samoin koirat. Kaikki tarjottava ruoka syödään hyvällä ruokahalulla, mutta ruokakippoa odotetaan nätisti istuen ja silmiin tapittaen. Käskyistä on loistavasti hallussa istu, seiso ja tänne. Melko hyvässä mallissa on myös maahan-käsky. Yöt menevät hienosti yksin nukkuen, kunhan ylös ja ulos lähdetään viimeistään seitsemältä :) Lähes sisäsiistikin pentu on, varsinkin jos pääsee ulos parin tunnin välein.Ei tämän ikäiseltä ehkä enempää voi vaatiakaan.

Kuvasatoa tältä päivältä - otetaan uusi vuosi vastaan pennun mallin mukaan täynnä riemua ja hyväntahtoisuutta!

Se on medi!

Ruutin kanssa lähdettiin Tapaninpäivän aamuna Purinalle virallista mittausta tekemään. Saviojan Anne oli mittaamassa möllejä ja varmentamassa kisakirjoja. Päästiin melkein heti mitan alle. Kauhistelin etukäteen, meneeköhän Ruuti mitan alle ja varsinkin kun meitä edellä ollut mudi-neito pelkäsi tuomaria, mittaa ja koko tilannetta niin kovasti, ettei mittausta voinut tehdä. Onneksi Ruu meni suoraan palkintopallille, missä mittaus tehtiin. Tuomarin laittaessa mitan selkään Ruu ihmetteli hieman ja kääntyi lysyyn, mutta kurottautui kunnolla seisomaan kun otettiin lelu esiin. Ja oltiin me harjoiteltukin edellisenä iltana metallihenkarien kanssa "Tikku!"-käskyllä. ;D Medi Ruusta saatiin ja sirukin löytyi ensi-pyyhkäisyllä. Ruutia rapsuteltiin yllättävän paljon. Mukavaa, koska jostain syystä nykyisin Ruuhun ei ihmiset ota kontaktia niin paljon. Ehkä se on Ruutin poikakampauksen syytä, ei enää vaaleanpunaisia ponnareita hellyys-pisteitä saamassa.. :D Mutta hyvää sosiaalistamis-vahvistusta saatiin paljon ja Ruu jopa olisi halunnut itse mennä katsomaan nuorta tolleri-urosta ja tutun isovillakoira-narttua. Tosin epäilen, että isovillaa Ruu luuli Safiiriksi...

Kisoihin emme osallistuneet Ruun mammakunnon vuoksi, mutta sirulukijaa odotellessa tehtiin eteenlähetyksiä lelulle ja takaakiertoja hypyn siivekkeellä. Mukava aamu ja kiva oli katsella kisaajia, varsinkin kun kisat käytiin gamblers-tyyliin. Gamblers-kisassa esteet sai suorittaa valitsemassaan järjestyksessä, max. kolmeen kertaan ja 30s. aikana. Esteistä sai eri määrän pisteitä (esim. puomi ja kepit 5 pistettä, putki 3p ja hypyt 1p) ja lisänä oli gamblers-osa eli 6 (?) esteen ennalta määrätty radanpätkä, josta sai ylimääräiset 10p. 20p sai, jos suoritti radan maahan asetetun viivan takaa kauko-ohjauksena, mutta kuuleman mukaan vain yksi mini-koirakko ylsi tähän suoritukseen.

Nyt takaisin loman viettoon, rentouttavaa uuden vuoden odotusta!

Välietappi: 8 keppiä!

Ilmahan on taas ihastuttavan harmaa ja sateinen, mutta Ruun kanssa käytiin minitreeneissä Purinalla hakemassa piristystä päivään. Suunnitelmana oli ottaa perussarjaa, keppejä, juoksukontaktien katsastus puomilla ja A:lla ja keinulla paukuttelua ja pikkutreeni 90-, 120- ja 180-asteen käännöksillä. Loppujen lopuksi jätin pois hyppytekniikan ja 180-asteen käännöksen, kun Ruu vaikutti hieman väsyneeltä kaikesta itsenäisestä aivotyöskentelystä.

Aluksi kahdella kepillä kulmien tsekkaus: neljä toistoa, joista kaksi takaaleikkauksilla, kaikki ok. Sen jälkeen neljällä kepillä toistoja, joista (muistaakseni) kaksi putken kautta, kaikki ok. Käytiin paukuttelemassa keinua noin puolen metrin korkeudelta ja Ruuti "ihan itse" meni keinun pari kertaa..:D Yritin ottaa keinun "vaakatasosta" pari paukuttelua, niin että Ruu olisi hypännyt aluksi minipöydälle ja siitä olisi helpommin päässyt keinulle hypähtämään, mutta Ruuti oli pöydästä ihan ihmeissään. Teki pari toistoa ja siihen se tyssäsi. Parempi uskoa koiraa, joten otin pöydän pois. Tämän jälkeen Ruu hyppäsi maasta keinulle ja pamautti alas pari kertaa. Ehkä me ei mitään pöytiä sotketa tähän. :D

90-asteen käännöksessä parilla toistolla Ruu ei oikein lukenut hartiaohjausta ja haki jotain edestäpäin, mikä periaatteessa on ihan oikein. Lopuksi kaksi oikein sujuvaa toistoa molemmin puolin, etäisyyttä Ruutiin ja esteisiin ehkä 6-8m? 120-asteen käännökset sujui paremmin, osittain varmaan noiden edellisten toistojen vuoksi. Hyvä Ruu!

Lopuksi otettiin kaksi toistoa puomilla+A:lla ja 2x2-keppejä toinen sarja. Ekat toistot kontakteilla hieman hitaat, toiset toistot hyvät ja "imu" koko esteen kohdillaan. 2x2-kepeillä päätin rykäistä ja ottaa toisen neljän sarjan mukaan vähän matkan päähän ja hyvin meni! Lopetettiin niin, että kepit olivat melkein kiinni toisissaan. Ihana Ruu! Saatiin treeneihin hieman häiriötäkin, kun raksamiehet oli kaivelemassa raktorilla ja rymistelemässä seiniä. Nyt on aika onnellinen ja väsy koira:

Ikiliikkujan touhuja

Pentuaika menee taas vauhdilla. Nyt neidillä on ikää jo 6 viikkoa ja viimeiseen viikkoon on mahtunut ulkoilua sekä hihnassa että ilman, autoiluharjoituksia, tutustumista kotiin pidempiä aikoja jo keittiön ulkopuolellakin. Uusia makuja, Vili-serkun kanssa riehuntaa, Ryyni-mummon tapakoulua ja leikkiä, ilotulitusäänien kuuntelua, häkkiin tutustumista. Vieraita ihmisiä. Siinä ne uutuudet taitaa olla. Seisontaharjoituksia on tietty pidetty siitä lähtien kun jalat alkoivat kantaa :) Neiti on Erittäin voimakastahtoinen ja energinen, joten oli iso apu saada Vili leikkikaveriksi pitämään pentu hyvällä tuulella aamukiireiden aikana :)

Villi pentu herätti Vilissä hieman ihmetystä, Ruuti puolestaan jaksaa kärsivällisesti pentua joka riehuu päättömästi ja puree minkä ehtii, kun taas Ryyni tavattomasta tutustumisinnostaan huolimatta on ottanut jonkinasteisen kurinpitäjän roolin ja saa ehkä aavistuksen kunnioitusta osakseen pennun taholta - ainakin hetkeksi, minkä jälkeen kuriton kakara hyppää taas kiinni mummon kankkuun. Itsekin jaksaa kummasti tehdä kotitöitä, kun hillittömän innokas pentu riemuitsee jokaisesta jutusta, mihin pääsee osallistumaan vaikka vain perässä juoksemalla.

Alla on taas kuvia sekalaisessa järjestyksessä - valitettavasti koko ajan isompi osa epäonnistuu, kun valaistus ei ole riittävä lujaa liikkuvalle pennulle :D

Testing

Kyllä se Puttunen ne kepit taisi oikeasti hokata! Ei ollut vahinko viimekertainen. Ajattelin ottaa pari toistoa yhdellä keppiparilla sisäänmenojen vahvistamiseksi ja sen jälkeen asentaa kameran kuvausvalmiuteen, vaan miten kävi: unohtui koko juttu kun olin niin iloinen Ruutin kepeistä!

Otettiin aluksi yhdellä keppiparilla, molemmilta puolilta toistot alle 90-asteen kulmasta, 90-asteen kulmasta, n. 8-10m päästä lähettämällä (en osaa arvioida, mutta kauempaa kuin radalla esteväli) ja voimakkaasti vedättämällä kutsulla (juoksu täysillä noin 8m Ruun edellä). Kaikki toistot ok.

Sitten kahden keppiparin kanssa. Ensimmäisellä toistolla toinen keppipari metrin päässä, toisella toistolla puolen metrin ja kolmannella melkein kiinni toisissaan. Kolmas toisto lörinäksi (meni keskeltä sisään), mutta Ruu tarjosi takaisin päin pujottelua oikein. Kehuin, muttei lelua. Toisella yrittämällä oikein. Neljällä kepillä tehtiin yht. 5 toistoa, kaksi avokulman puolelta ja kolme toiselta, joka on Ruulle vähän vaikeampi. Eka koira kenelle avokulmat on helpompia. :D Yksi toisto meni pieleen ei-avokulmapuolelta, meni sisään, jätti menemättä 2-3, mutta meni sisään uudelleen 3-4-välistä. 

Ens kerralla pitää siirtyä parin toiston kautta heti neljään keppiin, jotta saisi mahdollisimman pian lisättyä 3. keppiparin. Nyt täytyy saada seuraavaksi Ruulle opetettua pujottelurytmi. Olettaisin, että neljän kepin jälkeen loppujen lisääminen ei tuota suurempia ongelmia, mutta katsotaan ensi viikolla pitääkö hypoteesini paikkaansa. ;)

Ruuti ja superpalkka: ihana piippaava jättiteddypatukka. Se kannetaan aina kotiin saakka.

Lyhyestä virsi kaunis

Ruuti meni tänään neljä keppiä! :) Treenikertoja omalla, modifioidulla versiolla 2x2-kepeistä on alla 8kpl ennen mammalomaa ja tänään oli kolmannet treenit viikon sisään. Samalla treenit olivat ekat "kunnon" treenit sisällä hallissa, eli mentiin kevyesti muutamalla toistolla irtoamistreeniä ilman rimoja ja siihen päälle keppitreeni eli 10 toistoa eri kulmista. Puolet toistoista oli neljällä kepillä, hivutin toisen keppiparin pikku hiljaa kiinni ja lopuksi kaksi toistoa "kokonaisena". Aluksi piruuttani heti ensimmäistä toistoa yritin neljällä: oikein sisään, hämmennys ja pujottelun lopetus. Tulipahan kokeiltua. :D Mut jee, ehkä me pysytään aikataulussa ja korkataan viralliset maaliskuussa. :)

Ruuti paketoituna treenien jälkeen, michelin-meiningeissä: BOT-verkkoloimi, Pomppa ja valjaat.

Uusin agilitytreenaajamme

Niin sitä on viisi viikkoa pennun elämää takana ja agilitytreenit aloitettu ;) Pentu on perinteiseen tapaan saanut keittiöön miniputken, tasapainolaudan ja pahviputken, jonka päällä on hyvä kiipeillä. Samalla se tottuu erilaisiin alustoihin - myös vähän kiikkerämpiin. 

Pentuaitaus siirrettiin pois käytöstä jo nyt. Yksi pentu ei paljon sotke - varsinkaan kun on jo oppinut sanomalehtien tarkoituksen. Se on sitten toinen juttu, että pentu ei ymmärrä, ettei tavoitetta aivan saavuteta, jos etupää on sanomalehdella, mutta takapää ei :) Keittiöön saatiin paljon enemmän juoksutilaa. 

Vieraitakin on alettu ottaa vastaan. Jostakin kumman syystä vaan on vaikuttanut siltä, että unijaksot ajoittuvat aina vierailujen kohdalle. Myöhemmin sitten virtaa kyllä riittää! Tänään neiti sai jättiapinan lelukseen - onpahan unikaveri, kun ei sisaruksia ole ;)

Seisomisharjoituksetkin on aloitettu, mutta niin seisontatyyli kuin trimmausmallikin on vielä aivan hakusessa. Viisiviikkoisen kroppa ei ole vielä kauhean virtaviivainen, mutta harjoitella pitää. Tämä neiti suhtautuu kovasti luottavaisesti kaikkiin toimenpiteisiin, mutta pitäisi varmaan ottaa pienemmät sakset tämän miniatyyriluomuksen muotoiluun :)

Pahoittelen rakeisia kuvia! Yritetään ensi kerralla saada kamera esille jo valoisaan aikaan.

On agilitytreenejä ja agilitytreenejä

On käynyt ilmi, että jotkut teistä lukevat blogitekstejä kuin piru raamattua eivätkä ole juuri agilityä nähneetkään. Siitä syystä selvennän aikaisempia kirjoituksia:

Kun puhumme agilitytreeneistä omien narttujemme kohdalla, puhumme kovista treeneistä. Ryynin kohdalla kyse on entisestä SM-tason koirasta, ja Ruutin kohdalla parhaassa iässä olevasta erittäin kovakuntoisesta nartusta. Niiden kanssa mennään siis kovaa ja vaikeita ratoja.

Kun puhumme huonokuntoisen koiran treeneistä, vaikka emme erikseen mainitse koiran kuntoa, tarkoitamme hissuttelua: mennään muutama keppi tai pari estettä rimat lähes maassa tai ehkä vähän putkea. Yhtä tai kahta estettä ilman mitään vaikeusastetta. Lähes samaa tarkoitetaan pennun tai aloittelijan kohdalla. Niillä ei rimoja nostella eikä vedetä useaa estettä peräjälkeen.

On siis olemassa agilitytreenejä ja "agilitytreenejä". Teksteissä ei erikseen mainita, kummasta milloinkin puhutaan. 

Toivottavasti tämä selventää asioita niille, joilla ei ole osaamista ymmärtää koiraharrastusta :)

Villakoirakerhon rauniopäivä

Pääsimme Ryynin kanssa kokeilemaan pelastuskoirien raunioetsintää eilen. Kokemus oli antoisa ja hauska, vaikka sää ei suosinutkaan meitä. Onneksi toppavarusteilla ei tullut kylmä missään vaiheessa ja koiran sai autoon lämpimään odottamaan. Ryyni pitää myös omasta lämmöntuotannostaan huolta jumppaamalla takakontista takapenkille, sieltä eteen ja taas taakse...

Aloitimme pitämällä pienen infopläjäyksen sisätiloissa. Kouluttajamme Sari kertoi meille säännöistä, kyseli koiriemme harrastustaustasta ja lopulta käytiin läpi tutustumiskerran ohjelma. Toimimme kaikki maalimiehinä toistemme koirille. Koira haettiin autosta ja sillä välin maalimiehet laitettiin helppoihin paikkoihin istumaan palkkojen kanssa. Kaikkien maalimiehet olivat ensimmäisellä kerralla vain maksimissaan pari metriä radan "sisäpuolella" tiili- ja rojukasojen päällä. 

Ryynin kanssa meni aika lailla niin kuin odotinkin. Alkuohjeistuksena annoin kouluttajalle ja maalimiehille, että koira on pidättyväinen, mutta jos näyttää palkkaa Ryynin kiinnostuessa ihmisestä, Ryy kyllä tulee hakemaan namit ja repimään lelua. Ryyni käyttäytyi juuri kuten odotinkin. Meillä ikä ja kontrolli kääntyivät hieman itseämme vastaan. Ryynillä ei ole i-k-i-n-ä lupaa lähteä, ellei sitä sille anneta eikä varsinkaan ihmisten tai koirien luokse. Oudossa paikassa Ryynin ensioletuksena taisi olla, että me ollaan vähän vähävaraisemman seuran agilitykisoissa ja mua pitää tapittaa non-stop. :D Maalimiehistä kiinnostuminen vei aikansa ja kun Ryy ensimmäisistä maalimiehistä kiinnostui, ei palkkaa tullutkaan. Ryyni nopeasti reagoivana koirana ja pimeällä radalla alkoi epäilyttää tilanne -> meni puolustukselle ja alkoi haukkua. Itseäni hieman mietitytti tuo haukkuminen, mutta kouluttaja sanoi, että on ok vaikka Ryy haukkuu, näin se maalimies tulisikin ilmaista. Maalimies joutui hetken houkutella, mutta heti näytettyään palkkaa Ryy meni hakemaan. Toisella maalimiehellä sama juttu: Ryy kiinnostui, mutta kun palkkaa ei tullut alkoi Ryyni haukkua. Kolmannelle ja neljännelle maalimiehelle meni jo nopeammin ja neljännelle taisi jo mennä suoraan hakemaan palkkaa.

Alkuharjoituksen jälkeen menimme piiloon rakennuksen taakse ja maalimiehet laitettiin syvemmälle radalle kunnon piiloihin, joista koira ei nähnyt heitä ellei seissyt vieressä. Ryyni lähti radalle ehkä jokunen ajatus heränneenä, mutta aika nopeasti palasi luokse. Jouduin aika lähellä kulkemaan ja olemaan todella passiivinen, että Ryy lähti etsimään. Ryyni jäljesti jonkun verran ja meni hieman sijaistoiminnalle jossain vaiheessa, kun maalimiestä ei näkynyt. Lopulta Ryyni haistoi maalimiehen ja meni pienen epäilyn jälkeen hakemaan lelua. Leluhan oli siisti juttu ja kaikki maalimiehet kehuivat Ryyniä paljon. Kaikista vaikeinta itselleni oli antaa maalimiesten hoitaa palkkaus, meinasi koko ajan suusta päästä kehuja, vaikka ohjaajan kuuluu olla täysin passiivinen. Toinen maalimies löytyi jo hieman itsenäisemmin ja Ryy repi lelua hetken maalimiehen kanssa.

Ryyni teki itsensä näköisen suorituksen ja varmasti silläkin oli alkuepäilyjen jälkeen hauskaa. Varmaan parin tälläisen harjoituksen jälkeen Ryynikin etsisi aktiivisesti maalimiehiä. Maalimiehen panos raunioilla ja esim. haussa ja suojelussa on todella tärkeä, ja jopa turhauttavaa itselle antaa kaikki vastuu pois itseltään. ;) Itsehän aina osaisi kaiken niin paljon paremmin kuin muut ja välillä teki tiukkaa pitää oma leipäläpi kiinni. :D Lopuksi saimme nähdä, kun kouluttajamme beauceron-uros kävi etsimässä kaksi maalimiestä radalta ja ilmaisi ne haukulla. Hieno ja innostava päivä! 

Tästä on hyvä jatkaa uudella innolla kohti ensi kevään tavoitetta Ruutin kanssa: BH-kurssille osallistumista. Nyt se on sanottu ääneen ja en voi enää luistaa. :D Ruun tottis-toko-höntsäily on alkanut näyttää mammaloman aikana niin kivalta, että ehkä ensi vuoden tavoitteena voisi jopa olla BH-koe loppuvuodesta..? Tai helpotetaan vähän: BH-kokeen liikkeet, mutta seuraamiskaavion jumalattoman pitkä seuraamisjakso saa olla vielä vaiheessa. Ei nyt ihan lupailla liikoja. :D