Tehotyttöjen tokot.

Ja vähän muutakin, kun käytiin Päven tyttöjen kanssa aamutreeneissä Purinalla. Päätettiin aloittaa tottiksella tai tokolla meidän tapauksessa. Olen yrittänyt olla tokon kanssa pedantimpi. Agilitytreenit suunnittelen aina toistomääriä myöten pilkulleen, mutta tokossa aika usein mennään fiiliksellä. Ei hyvä, suunnitelmallisuutta pitäisi olla enemmän näin vähillä treeneillä varsinkin.

Tee, Ii ja äR.

 Luin Korrien kirjan jo monta vuotta sitten, mutta vasta viime keväänä päätin Ruutille valmistelevat vihjeet liikkeisiin. Hyvä keksintö! Ruu menee heti oikeaan mielentilaan ja oikeasti tajuaa mitä on tulossa. Älykäs pieni puudeli. Eli aloitettiin seuruuvihjeellä (korvan edestä kylkeä pitkin silittelyä "Seurataanko?") ja 1-2 askeleen seuruulla. Lopuksi lennosta seuraamisasentoon hakemista, josko sillä saataisi Ruun seuruupaikkaa pidemmässä seuruussa paremmaksi. Välillä menee liian eteen ja välillä liian taakse. Palkasta riippuen. Ollaan niin monipuolisia.

Sitten tulikin iso onnistuminen: Ruu haki ensimmäistä kertaa ikinä vierasta kapulaa. Yhtään miettimättä, vauhdilla ja iloisesti luokse. Siitä lensi vinku ja isot bileet! Tämän jälkeen oli agin vuoro: tehtiin hyppytekniikassa kaksi toistoa sianselkää, naksuteltiin puomin boksia, tehtiin parin putken kautta kepit, kaksi toistoa A:ta ja lopuksi iiihana loppurallattelu hyppysuoralla viehepalkalla.

Toko-Ruu.

Lopuksi teimme paikallamakuun (päälaen lääppiminen vihjeenä) kokonaisena liikkeenä. Kesto vain n.30 sekuntia, mutta päätettiin yhdessä tuumin lopettaa siihen kun Tee ja Ruu olivat kuin patsaat, viiksikarvakaan ei värähtänyt jättöasennosta. Hyvän mielen treenit lopetettiin hauskanpidolla koirapuistossa. Kerrankin Ruulla juoksuseuraa, jota Ruu ei saa kiinni!

Lällällää.

Rapa-Ruu saavuttamassa.

Mitä tästä opimme?

Vilin kanssa HAUn Syyskisoista suora HYL-5-HYL. Tiedetään ainakin mitä treenata. Vois kyllä yrittää ihan treenatakin, kun lähiaikoina ollaan juostu lähinnä kisoja. Ihmekö tuo jos vähän on vaikeeta. Kaukisen rataprofiilit ei kyllä varsinaisesti auttaneet asiaa, mutta ihan selvitettävissä olis olleet. Jollain toisella koiralla ja ohjaajalla.

Ekalla radalla Vili änki mielestäni satavarmasta takaakiertokohdasta suih vaan hypyn väärin päin, sit vähän meni läskiksi koko loppurata. Tokalla radalla ei irrottu, vaikka palkintopallille tällä päästiinkin ja kolmannella ei meinannut Vili tajuta, että A:lle pitää kiivetä siitä alla olevasta putkesta huolimatta. Tältä radalta myös kielto selkeästi linjalla olleilta hypyiltä.

Ei kai muu auta kuin yrittää saada pikku-ukkelin itsetuntoa kohdilleen, vahvistaa hyppyjen hakemisia ja alkaa tehdä putki-kontakti-erotteluja, samoin kuin opettaa ne käännökset kontakteille...reilukerho taas kun radoilla oli kaikkia näitä elementtejä. Ihmekös, että pieni koira menee sekaisin.

Tämmösiä kiemuroita Purinalla tänään!

Toinen hyppelyviikonloppu.

Aiemmin laittamaani hidastettua videota katsellessa mietiskelin miksi Ruu menee nelivetopompulla nuo viimeiset treenit, mutta syynä taisi olla ihana uusi lelu. Se olikin aika mahtava, vaaleanliilalla kahvalla varustettu karvapatukka. Selkä notkolla ja niska kenossa, poink, poink, Ruu hyppeli menemään myös lauantaina kurssin toisena päivänä. Olin aika iloisena, flunssasta huolimatta, kunnes pääsimme tekemään ensimmäisenä harjoituksena ollutta pitenevää sarjaa. Itsehän hypin melkein riemusta, koska Ruu suoritti pitenevän sarjan ensimmäistä kertaa ikinä ilman ylimääräisiä laukka-askelia. Hyppyguru huokaisi syvään. Ruutin selän tuki oli poissa, neliveto päällä, takaosan voima hukassa ja fyssarillekin voisi mennä, koska kyllä tuossa eläimessä joku vika täytyy olla kun hyppii noin oudosti. Keräilin itseäni hetken jäähdyttelylenkillä synkeissä ajatuksissa.

Häkkileikkejä harjoittelemassa tauolla.

Toisena harjoituksena muilla kurssilaisilla, paitsi Ruulla ja ensimmäistä kertaa olleella kultsulla, oli etäisyyden arviointi (medeillä aloitettiin 8 jalan etäisyydellä). Ruun kanssa teimme sianselkää, missä ensimmäinen ja kolmas rima olivat vinossa ja keskellä ollut rima 25cm korkeudella. Ruu laitettiin lähelle sianselkää ja lelu lähes laskeutumispaikalle. Takaa katsottuna Ruu näytti taas pomppivan vietereillään. Nauroin yhdessä Vapun kanssa, kun en kehdannut itkuakaan alkaa tihrustaa. Mutta tämä olikin oikein hyvä! Ahkerasti tekemistämme läksyistä oli kuin olikin ollut hyötyä, koska viimeksi Ruu ei ollut jaksanut kannatella itseään edes set pointilla. Nyt hyppykaari oli kuulemma nätti, voimaa löytyi ja Ruu jaksoi kaksi toistoa oikein hyvin. Kolmas oli jo rajoilla eli uutena läksynä tuli tehdä sianselkää 1-2 toistoa parin sarjan verran vanhojen läksyjen lisäksi. Vanhojen läksyjen treeni ei vain ole vielä ehkä Ruulla siirtynyt "teoriasta käytäntöön" eli pitenevään sarjaan. Tästähän taas ilostuin ja agility-itsetunto nousi taas melkein normaalille tasolle.

Hyppykokelas Ruu: ankaraa palautumista la-iltana

Kolmantena päivänä ohjelmassa oli taipumista. Teimme puoliympyrän muotoisen taipumistreenin (3 toistoa/suunta+kerran lopuksi molemmat suunnat) ja suoristustreenin oksereilla (1-2 toistoa), jonka tarkoituksena oli myös estää "Juha Mietona vetäminen" eli etuvetoisuus. Ruuti olikin ennakko-oletuksista poiketen oikein pätevä, taipui hienosti ja teki okserisarjan oikein nätillä tekniikalla. Vappu palkkasi Ruuta lelulla ja voi riemua! Ihana täti. Ei ollut mun juustot mitään verrattuna Vapulla olleelle lelulle.

Okserisarja.

Kyllä tällä jaksaa taas muutaman viikon treenata ja editoida videoita. Siinä muuten kestää. Saa vaikka koko illan välteltyä yliopistohommia. Ensi viikolla ohjelmassa olisi Vilille taas yhdet kisat. Hupsista. Mutta kun ne on oman seuran järkkäämät. Eli kontaktitreeniä Vilimiehelle ensi viikolla, Ruulle peruskurssilla tehtyjä hyppelyitä ja uuden fyssarin testaus. Jos vaikka koikkaloikkaan saataisiin jumpattua jotain tolkkua.

Operaatio Hyppytekniikka

Ruun kanssa ollaan hypitty. Hyppytekniikkakurssin ensimmäisenä viikonloppuna saimme Vapulta läksyksi treenata perussarjan lähtöhyppyyn keskittyen perussarjaa, 2-3 kertaa viikossa. Päätin tehdä asiat viimein kunnolla ja ratatreenit ollaankin vedetty torstaisin 15cm rimoilla, kunnes tekniikkatreeneistä saadaan puhtaat paperit. Pointsit itselleni kurinalaisesta treenien videoinnista! Vain yksi tai kaksi treenikertaa on jäänyt videoimatta. Videoilta myös paljastuu, että yritän Ruutia siivittää entistä pomppuisampaan menoon viuhtomalla omalla etuosallani lennokkaasti vapautuksessa.

Pari kolme ensimmäistä treenikertaa menivät aika samalla kaavalla, mutta sen jälkeen alkoi tapahtua. Ruu on kaksi kertaa kuukauden aikana muuttanut hyppytyyliään. Mutullani sanoisin, että parin viikon treenin jälkeen etuosa niksahti erilaiseksi ja tällä viikolla parantui takaosan työntö. En tarkemmin osaa eritellä mikä ja missä on erilaista, mutta ainakin Ruun into on kasvanut jättimäisiin mittoihin. "Jee, siistiä! Perussarja!! Kolmannen kerran tällä viikolla!!". Ihme koira. Mutta toisaalta usein varovaiset koirat nauttii tutuista jutuista ja hyppytekniikka on aina ollut Ruutista kivaa.

Jännittävää kuulla mihin suuntaan on menty ja kuinka tästä jatketaan kun viikonloppuna on hyppytekniikan peruskurssin toinen ja viimeinen osa. Tässä teillekin ihmeteltäväksi Ruun koikkaloikkaa viimeisen kuukauden ajalta. :)