Villakoirakerhon rauniopäivä

Pääsimme Ryynin kanssa kokeilemaan pelastuskoirien raunioetsintää eilen. Kokemus oli antoisa ja hauska, vaikka sää ei suosinutkaan meitä. Onneksi toppavarusteilla ei tullut kylmä missään vaiheessa ja koiran sai autoon lämpimään odottamaan. Ryyni pitää myös omasta lämmöntuotannostaan huolta jumppaamalla takakontista takapenkille, sieltä eteen ja taas taakse...

Aloitimme pitämällä pienen infopläjäyksen sisätiloissa. Kouluttajamme Sari kertoi meille säännöistä, kyseli koiriemme harrastustaustasta ja lopulta käytiin läpi tutustumiskerran ohjelma. Toimimme kaikki maalimiehinä toistemme koirille. Koira haettiin autosta ja sillä välin maalimiehet laitettiin helppoihin paikkoihin istumaan palkkojen kanssa. Kaikkien maalimiehet olivat ensimmäisellä kerralla vain maksimissaan pari metriä radan "sisäpuolella" tiili- ja rojukasojen päällä. 

Ryynin kanssa meni aika lailla niin kuin odotinkin. Alkuohjeistuksena annoin kouluttajalle ja maalimiehille, että koira on pidättyväinen, mutta jos näyttää palkkaa Ryynin kiinnostuessa ihmisestä, Ryy kyllä tulee hakemaan namit ja repimään lelua. Ryyni käyttäytyi juuri kuten odotinkin. Meillä ikä ja kontrolli kääntyivät hieman itseämme vastaan. Ryynillä ei ole i-k-i-n-ä lupaa lähteä, ellei sitä sille anneta eikä varsinkaan ihmisten tai koirien luokse. Oudossa paikassa Ryynin ensioletuksena taisi olla, että me ollaan vähän vähävaraisemman seuran agilitykisoissa ja mua pitää tapittaa non-stop. :D Maalimiehistä kiinnostuminen vei aikansa ja kun Ryy ensimmäisistä maalimiehistä kiinnostui, ei palkkaa tullutkaan. Ryyni nopeasti reagoivana koirana ja pimeällä radalla alkoi epäilyttää tilanne -> meni puolustukselle ja alkoi haukkua. Itseäni hieman mietitytti tuo haukkuminen, mutta kouluttaja sanoi, että on ok vaikka Ryy haukkuu, näin se maalimies tulisikin ilmaista. Maalimies joutui hetken houkutella, mutta heti näytettyään palkkaa Ryy meni hakemaan. Toisella maalimiehellä sama juttu: Ryy kiinnostui, mutta kun palkkaa ei tullut alkoi Ryyni haukkua. Kolmannelle ja neljännelle maalimiehelle meni jo nopeammin ja neljännelle taisi jo mennä suoraan hakemaan palkkaa.

Alkuharjoituksen jälkeen menimme piiloon rakennuksen taakse ja maalimiehet laitettiin syvemmälle radalle kunnon piiloihin, joista koira ei nähnyt heitä ellei seissyt vieressä. Ryyni lähti radalle ehkä jokunen ajatus heränneenä, mutta aika nopeasti palasi luokse. Jouduin aika lähellä kulkemaan ja olemaan todella passiivinen, että Ryy lähti etsimään. Ryyni jäljesti jonkun verran ja meni hieman sijaistoiminnalle jossain vaiheessa, kun maalimiestä ei näkynyt. Lopulta Ryyni haistoi maalimiehen ja meni pienen epäilyn jälkeen hakemaan lelua. Leluhan oli siisti juttu ja kaikki maalimiehet kehuivat Ryyniä paljon. Kaikista vaikeinta itselleni oli antaa maalimiesten hoitaa palkkaus, meinasi koko ajan suusta päästä kehuja, vaikka ohjaajan kuuluu olla täysin passiivinen. Toinen maalimies löytyi jo hieman itsenäisemmin ja Ryy repi lelua hetken maalimiehen kanssa.

Ryyni teki itsensä näköisen suorituksen ja varmasti silläkin oli alkuepäilyjen jälkeen hauskaa. Varmaan parin tälläisen harjoituksen jälkeen Ryynikin etsisi aktiivisesti maalimiehiä. Maalimiehen panos raunioilla ja esim. haussa ja suojelussa on todella tärkeä, ja jopa turhauttavaa itselle antaa kaikki vastuu pois itseltään. ;) Itsehän aina osaisi kaiken niin paljon paremmin kuin muut ja välillä teki tiukkaa pitää oma leipäläpi kiinni. :D Lopuksi saimme nähdä, kun kouluttajamme beauceron-uros kävi etsimässä kaksi maalimiestä radalta ja ilmaisi ne haukulla. Hieno ja innostava päivä! 

Tästä on hyvä jatkaa uudella innolla kohti ensi kevään tavoitetta Ruutin kanssa: BH-kurssille osallistumista. Nyt se on sanottu ääneen ja en voi enää luistaa. :D Ruun tottis-toko-höntsäily on alkanut näyttää mammaloman aikana niin kivalta, että ehkä ensi vuoden tavoitteena voisi jopa olla BH-koe loppuvuodesta..? Tai helpotetaan vähän: BH-kokeen liikkeet, mutta seuraamiskaavion jumalattoman pitkä seuraamisjakso saa olla vielä vaiheessa. Ei nyt ihan lupailla liikoja. :D