Meidän Väinöä ei enää ole.
Vanheneva, lähes 12-vuotias, herrasmies sai ongelmakseen niin pahat pidätysongelmat, että niistä kärsi emännän lisäksi jo koira itsekin.
Väinö oli ensimmäisestä harmaasta pentueestamme ja antoi alkuperäisellä kutsumanimellään Cassu ensimmäisen tavun kennelnimeemme. Kun Väippä oli viisiviikkoinen, naapurimme sanoivat sen luultavasti kuolevan, jos en pidä sitä itse. Jo niin nuorena se ulkona kulki kiinni jalassani ja napitti koko ajan suoraan silmiini. Se oli ehdoton oma suosikkini koko pentueesta ja olisi todellakin halunnut pitää sen itselläni. Järki kuitenkin voitti, koska uros olisi ollut hankala pidettävä kerrostalossa, kun meillä oli jo ennestään kuitenkin narttu, Riina. Sitä paitsi siitä pentueesta haluttiin koira DD:lle, ei mulle.
Väinö sai kuitenkin ihanan perheen Itä-Suomesta ja me ihania ystäviä, joiden kanssa yhteydenpito on jatkunut ja toivottavasti jatkuu vielä kauan! Kiitokset ja lämpimät ajatukset siis siihen suuntaan, olette kamalan rakkaita.
Väinö juuri ennen luovutusta:
Puolivuotiaana:
Kesällä 2002 (kuvassa Riina, Rilla & Väinö oikealla):
Näyttelyturkissa:
Talvella 2011:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat erittäin tervetulleita :)