Viime viikkojen treeniohjelmassa on olleet kohdat "itsenäisyys, hyppytekniikka ja estehakuisuus". Loppuvuoden aikana hinkattaisi myös kontaktit ja kepit rehelliseen kisakuntoon kaikilla mausteilla ja kommervenkeillä, ettei mikään enää kisoissa yllätä. Terveisin "eihän nyt kakkosissa vielä vaadita käännöksiä kontakteilta".
Kävimme Fysio-Petralla Tapsalassa "kausihuollossa" pari viikkoa sitten ja saamassa jumppaohjeet. Erittäin asiantunteva ja huolellinen käsittelijä. Ruutikin tykästyi heti rauhalliseen paikkaan ja käsittelyyn. Ja ihmisillä suu kävi! Ollaankin jumpattu ahkerasti: Ruun mielestä älykivaa! Jee! Joka päivä paljon namia ja kivoja temppuja. Onneksi käsittelyssä ei löytynyt mitään järkyttäviä lukkoja, mutta kireyttä rinnan ja lannerangan alueella. Lanne varsinkin olisi tärkeä pitää täysin puhtaana hyppytekniikan takia. Uusi käynti saatiin marraskuun alkupuolelle ja Vilikin pääsee mukaan.
Vili, Ruu ja Ryy.
Ollaan myös ahkerammin opeteltu uusia temppuja yhdessä kouluttamani ryhmän kanssa. Koulutettaville meillä on tapana antaa aina joku temppu tai taito treenattavaksi viikottain. Tähän saakka on käynyt vähän klassiset suutarin lapset, mutta nyt Ruu tekee myös "viikkoläksyt". :)
Treenin isoin ongelma: mistä löytää seuraavaksi sopivan pieni laatikko?
Siitä pääsemmekin aasinsillalla muutamiin viime treeneihin. Ehkä tämä on Ruutin osalta sitä kuuluisaa "pahenee ennen kuin helpottaa"-vaihetta, sillä eipä ole muutamaan viikkoon tehnyt yhtä kamalia hyppyjä. Omaa tyhmyyttäni osin, kun laitoin kokeeksi yhden 30cm hypyn tykityssuoralle, joka sai kaikkien muidenkin hyppykorkeuksien (15-25cm) tekniikan aivan karmaisevaksi. Tai eihän tässä mitään sen kamalampaa ole kuin aiemminkaan, mutta en enää halua nähdä noita loikkia. Hrrr.
Ruuti ja lempilelu, joka ihme ja kumma on päästetty hyppysistä.
Osa ei välittäisi yhtään Ruun tekniikasta: eihän se ikinä tiputa ja vauhti hidastuu vain vähän...mutta se tunne mitä Ruulla on siellä takana, epävarmuus, sitä en halua vahvistaa. Haluan Ruun oppivan luottamaan itseensä myös isommilla hyppykorkeuksilla ja toivottavasti tämä jumppaohjelma helpottaisi oikein tekniikan löytymistä. Tiedän ainakin tehneeni kaiken mahdollisen, että lihaskunto ei ainakaan rajoita Ruun potentiaalia. Ehkä tämä tästä. Otetaan hyppytekniikkakoutsilta ennen vuodenvaihdetta vielä tunti, jos hän antaisi taas ohjeita jatkoon. Pieniä askelia Ruun ehdoilla ja hyppytekniikasta tinkimättä.
Vili onneksi vastasi taas päivän varmasta piristyksestä: keppien pieni vedätys sujui vieraassa ympäristössä hienosti. Ehkä joku kaunis päivä Vili suorittaa itsenäiset kepit ja voin rauhassa sijoittua jo seuraavalle esteelle. Tässä kooste yhdestä Ojankopäivästä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat erittäin tervetulleita :)