Kotikisoissa.

Vilin kanssa treenaamiset ovat jääneet hyvin vähiin (taas), kun tulin torstain ja perjantain välisenä yönä ulkomailta sukuloimasta. Perjantaina hain Vilin Kalliosta, käytiin nopeasti treenaamassa 2-3 toistoa kaikilla kontakteilla ja toivottiin parasta. Jännitti sunnuntaiset kotikisat hirmuisesti jostain syystä ja olo oli hyvin ohut kun kisapaikalle päästiin. Hilpi Yli-Jaskarin rata oli onneksi helppo ja jouheva "perinteinen" ykkösten rata, joten henkikin alkoi taas kulkea ohjaajalla.

Kanssakisaajien suosikki: vireennostatusta haukkumalla.

 Rata menikin niin kivasti, että saatiin menolippu kakkosluokkaan! Jee! Vilin vauhti tuntui omaan silmään paremmalta kuin viime kisoissa, mutta etenemä oli vain 4,34m/s. Parannettavaa radalta löytyi, kun kontakteilla oli Vilillä hieman eri kriteerit. Vili teki puomin niin, että mielestäni yksi jalka osui kontaktille. Vili tarjoaa näitä treeneissäkin välillä, mutta niistä ei palkkaa tipu.

Keinulla jännityksissäni huutelin innolla, että KIIPEÄ. Mistäköhän sekin tuli. Ikinä kellään koiralla ei semmoista käskyä keinulla ole ollut, puomilla vain "vanhalla" R-koplalla eli Riinalla, Rillalla ja Ryynillä. Sittenhän tuli paniikki, kun Vili vaan menee ja menee ja menee. Meinasi lentokeinuksi koko homma mennä. Siitähän tuli sitten semmonen nk. eurooppalainen keinu. Hyvä kun ehti maahan osua ja oltiin jo putkeen matkalla.

Pikku-tönöttäjä <3

Seuramestiksissä pikku-ukko yritti taas kovaa. Minäkin koitin vähän juosta, mutta hyppytekniikka koitui kohtaloksi. Radan loppupuoliskolla tippui rima tiukassa käännöksessä, kun Vili yritti kääntyä niiiiiin tiukasti. Tästä klikkaamalla videot ratoihin. Mutta miten ihana pikku-kiituri! Nyt jäämme treenitauolle, ettei tarvi keväällä jännittää enää sitä puomia.