LUVA-onnea.

Eli Porvoosta ensimmäinen LUVA agilityradalta! Enää yksi LUVA agiradalta ja Vili ois kakkosluokkalainen. Ensimmäisellä radalla hyllytettiin loppusuoralla, kun oli jo virheitä alla. Lähdin pinkomaan loppusuoraa testimielessä. Unohtui ohjaava käsi ja Vili meni ekan hypyn ohi. Ensimmäisen radan kohtaloksi koitui kuitenkin keppien sisäänmenon lähellä ollut putki, joka veti koiria magneetin lailla puoleensa. Moni koirakko hyllytti tässä. Vilikin kävi tökkimässä pussipainoja ja etsimässä suuaukkoa, vaikka mielestäni ihan hyvin ohjasin kepeille. Toisaalta puomilta oli tässä vaiheessa jo kontaktivirhe. Komea loikka. Ei hajuakaan Vilillä minne piti osua.

Toisella radalla päätin käskyttää rohkeasti käännökset shh-käskyllä, kun ekalla radalla se unohtui jännitykseltä. Vili ei muistanut ollenkaan kisafiiliksissä mitä käsky tarkoitti ja tuli laajoja kaarroksia. Treeniä treeniä. Mutta muuten kaikki osuikin kohdilleen, vaikka puomilla hidastellessani meinasin pilata loppusuoran. Tuijottelin ottaako se kontaktia vai ei. Tällä radalla Vilillä oli selkeä fokus kontaktialueelle ja tuli täydellinen osuma. Tuloksena ensimmäinen sija ja etenemä noin 4,4m/s.

Mitä tästä opimme?
-Vilin vauhti on kovimmillaan vedättäessä - ota rohkeammin etäisyyttä
-Luota kontakteihin (vaikka en luottaisikaan), koska himmailusta ei ole hyötyä (miten tää kohta on taas täällä?!)
-video on armoton: juoksukouluun ja lenkille
-kertaa hyppytekniikassa käännökset ja shh-käsky
-lelulla virittely radalle, mutta namilla haukutus ja temppuilu ennen rataa
-JUOKSE (taas)

Ensi viikonloppuna olisi pääkarkelot, joita varten on treenattu viimeinen kuukausi: villakoirien agilitymestaruudet. Vili starttaa kisan ulkopuolisena, koska mestaruudet käydään kolmosten agi- ja hyppyradalla. Mun pitäis sisäistää tää "JUOKSE"-kohta viikossa. Siellä on niin kovia menijöitä, että harmittaisi huolella hävitä jollain nynnyily-nollalla. Yritetään parhaamme ja jos ei puhdasta rataa tehdä niin hyllytetään ainakin vauhdilla ja tyylillä!