Yksi meidän lemppareista, Saviojan Anne tuomarina ja kisapäivän ainoana tavoitteena JUOSTA. Minulla on ikävä tapa ns. mummoilla, kun aivotoiminta pysähtyy jännityksen takia ja jalatkin liikkuu puolet hitaammin kuin normaalisti. Jotenkin kummasti muistaessani liikkua tuloksia syntyy. Erikoista.
Pidin lupauksestani kiinni siinä määrin, että stressihormonihöyryissäni kädet huitasivat Vilin melkein väärälle hypylle, putkijarru unohtui ja melkein törmäsin pituuteen. Mutta nyt JUOSTIIN. Onneksi Vili osaa lukea aika kivasti minun välillä hyvin kyseenalaista ja teknisesti vajavaista ohjaustani. Menee täysillä, kun tietää minne mennä ja jos on epäselvää jää kyselemään lisäohjeita kiltisti. Ylimääräisistä kaarroksista huolimatta näin kivasti:
Kymmenyksen nopeampia oltiin kuin eräs nopsa sheltti. Onni näin, koska nyt on 2-luokasta eka LUVA plakkarissa! Jee! Nyt on motivaatiota kontaktitreeniin vielä tavallista enemmän. Keinu ja A menevät kuin vettä vaan, mutta se puomi...Tässä meidän C-hyppyrata eiliseltä:
PS. Ruuti ei ole minnekään hävinnyt: treenailee ahkerasti hyppytekniikkaa ja kävi myös Ojangossa tekemässä "ilotreenin" eli kisanomaisen virittelyn radalle, muutaman vauhtiharjoituksen hallin perällä ja ulos hallista ylpeänä lelunsa kanssa. Jos Ruu jatkaa samaa nousujohteista menoa saatetaan juoksuista riippuen käydä kokeilemassa viimeistä LUVAa 2-luokasta vuodenvaihteen jälkeen.
PPS. Toko ja jälkikirjoitukset ovat jääneet hyvistä aikeista huolimatta, koska sääukko on päättänyt laittaa koko vuoden sadevedet alas tässä viimeisen parin viikon aikana...kuivempia säitä odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat erittäin tervetulleita :)