"Vanhuuden vaivoja"

Koiran vanhentuminen on ikävää, koska se käy niin äkkiä. Olen omien kohdalla todennut, että kymmenen ensimmäistä vuotta menee iloisesti riehuessa, mutta sen jälkeen on syytä varautua muutoksiin. Rynskän kanssa viime syksynä vielä kisattiin tokossa, mutta loppuvuodesta alkoi homma takkuilla. Joulukuussa sitten tuli niin nopeasti kasvavat nisäkasvaimet, että itse jo hätkähdin. Ryyllä oli selvästi myös kipuja, joihin joulukuun alun osteopaattikäynti ei tuonut mitään apua. Siitä tiesin, ettei kipujen syynä olleet lihasjumit. Joulun jälkeen mentiin sitten röntgeniin, ultraäänitutkimuksiin ja verikokeisiin, joiden jälkeen varattiin leikkausaika. Pois sai lähteä niin kasvaimet kuin kohtu ja munasarjat, joissa oli myös tapahtunut rakenteellisia muutoksia. Minähän en periaatteesta halua steriloida narttuja ilman syytä, mutta nyt siihen oli selkeä terveydellinen tarve.

Leikkausilta meni rauhallisesti tokkuraisen koiran kanssa, mutta seuraavasta aamusta lähtien on ollut pitelemistä, että saadaan Ryy pysymään edes jotenkin aisoissa. Kun koira on tottunut ulkoilemaan ja tekemään paljon, se ei edes lähes 11-vuotiaana ole valmis makaamaan paikoillaan... Tikkien poisto on vasta kaksi viikkoa leikkauksen jälkeen ja siihen asti ohje on, että esimerkiksi ulkoilua pitää välttää, jos on kosteaa tai kuraista. Just joo. Ei näytä edes tammi-helmikuussa olevan sellaista säätä, että maa olisi kuiva. Ollaan siis sisällä ja Ryyni huvittelee jahtaamalla Ruutia... Ryyskä tahtoisi leikkiä, mutta kun se kauluri päässä syöksyy kohti Ruttanaa, ei tuo toinen oikein ole leikkituulella :D

Koska Ryyni ei ole mikään hiljaa sairastava reppana vaan kova akka, mitään leikkaushaava- tai kaulurikuvia sairastuvalta ei laiteta. Toipuminen sujuu niin hyvin, että treenejä saadaan varmaankin aloitella taas jo tämän kuun aikana!