Kolmas viikko pennunelämää

Koiranpennun elämässä kolmas viikko tuo hurjia muutoksia. Melli-neidilläkin silmät avautuivat heti ekana päivänä ja sen jälkeen on liikkuminen ja kiinnostus ympäristöön lisääntynyt tasaista tahtia. Tuo ensimmäinen katse on aina yhtä lumoavan sumuinen :)

Syöminen on välillä melkoista akrobatiaa :) Ruuti syöttää pentua aika paljon istualtaan, kun koko neidillä riittää eikä ole vaikeuksia ylettyä imemään niinkään. Joskus kuitenkin pitää keksiä vaihtelua :) Kuvassa siis peräpää Ruutin selän takana ja kuono imemässä maitoa :)

Tässä on alkuviikon liikuntaharjoituksia. Ruttanakin tarkkailee välillä ihmeissään, mitä se neiti aikoo :)

Ilman sisaruksia elämä on huomattavan hiljaista ja rauhallista. Ihaa pelastaa täydelliseltä yksinäisyydeltä silloin kun emä on ulkona :)

Vaikka eipä niitä hetkiä paljon ole, että ihan yksin pitäisi olla, kun Ruu on niin ihastunut tyttäreensä :)
 

Kun ikää tuli täydet kolme viikkoa, tehtiin perinteiseen tapaan mullistava muutos ja siirrettiin pentu laatikkoineen keittiössä olevaan pentuaitaukseen. Nyt yhden pennun kanssa aitaus on tarkoitus siirtää pois käytöstä aika pian, mutta tässä alkuvaiheessa sen kanssa on helppo rajata liikkumisaluetta niin, että pentu löytää takaisin petiinkin helposti. Ruutille on rakenneltu matalasta aidan palasta ja korokkeista reitti ulos aitauksesta, niin että se voi liikkua mielensä mukaan muuallekin keittiöön.

 

Toisessa päässä keittiötä on pissa-alustoista tehty jalottelualue, jonne valvottuna pääsee harjoittelemaan liikkumista isommalla alueella (R: kyllä, noista purkeista on myös pennun leluksi ;)).

Vaan onhan liikkuminen mahdottoman hankalaa vielä pelkällä lattialla, kun ei nuo jalat tottele! Tässä vaiheessa tarvitaan vielä apua, vaikka parissa päivässä pentu näyttää kyllä oppineen, että jos yksi tassu osuu laatalle, on paras peruuttaa takaisin :)

Pentu on jotenkin maailman napa, mutta onhan touhua täällä muutenkin. Alla pojilla harvinaisen hiljainen hetki :) Yleensä ne nujuavat keskenään ja meno on melkoista, kunnes toinen pistetään jäähylle - ja kyllä ilmeestä kuvassa näkee, että Vilillä on ihan muu kuin lepo jo mielessä ;) Ja siihen riehuntaan yltyy mummokoirakin ihan riittävästi...