Tokopäiväkirjasta

Rynskällä oli eilen tokokoe, jossa tuomari tunnettu vaativuudestaan, mutta hienosti meni :) 186 pistettä oli upea saavutus, vaikka pelkäsin lämpimän kelin haittaavan. Meille on löytynyt oma tapa valmistautua kisaan: menemme paikalle ajoissa ja keskityn ennen kisaa ihan täysin Ryyniin. Kylmässä säässä lämmitellään autossa, Ryy tiiviisti sylissä, ja lämpimässä mennään jonnekin varjoon. Puolisen tuntia ennen kisan alkua käyn läpi käskyt kertaalleen ja jos jossakin on vähänkin epävarmuutta, toistan treenin sen osalta. Loppuaika leikitään hissukseen, lähinnä niin että pysyy hyvä kontakti ja vire yllä. Suorituksen jälkeen mennään sivummalle riehumaan ihanalla possulla ja syömään kourakaupalla nameja ja vasta sen jälkeen seurustellaan tuttujen ja muidenkin osallistujien kanssa, mutta vielä silloinkin Rynskä on mulla sylissä rapsuteltavana, jotta noi kisat olis takuuvarmasti hirveän ihanaa huomion saamista sille :)

Eilisistä suorituksista:

- luoksepäästävyys 8: tämä on hankala liike, kun se ei oikeastaan ole käskytettävä liike, mutta koiran pitäisi olla täysin liikkumatta aloillaan, kun vieras ihminen tulee lääppimään. 
- seuraaminen kytkettynä 8½, taluttimetta 8: pientä epätarkkuutta, josta yritetään päästä eroon treenaamalla taas ihan vaan parin askeleen siirtymisiä ja jättämällä pitkät matkat treeneistä kokonaan pois seuraavan viikon ajan.
- täyden 10 liikkeitä: paikalla makaaminen, maahanmeno ja seisominen seuraamisen yhteydessä, luoksetulo ja estehyppy - ei niistä sen enempää :D
- kokonaisvaikutus 9: meillä oli kivaa touhuta yhdessä :)

Nyt jatketaan tosiaan vain ylläpitotreeneillä ja seuraamisessa askelsiirtymien hiomisella pari kolme kertaa viikossa vartin verran kerralla. Tässä vaiheessa pitää varoa kyllästymistä, kun en hirveästi ota uusia liikkeitä sekoittamaan päätä!

Kokeesta mentiinkin suoraa Ruttanan treeneihin, jossa vaihdettiin koiria Rusinan kanssa :) Rutun kanssa sai ohjaaja lähinnä palautetta, että koiraan pitäisi luottaa enemmän ja tehdä liikkeet sillä mielentilalla, että kyllä onnistuu eikä himmaillen ja varmistellen, niin kuin mulla on tapana Ruun kanssa. Positiivista oli, että tyylin muutos toimi ja Ruttanan päässä alkoi selvästi ainakin yksi ratas pyöriä :)

Treeneissä harjoiteltiin paikallamakuuta, luoksetuloa, liikkeestä maahanmenoa ja seisomista sekä "kaukokäskyistä" istu-maahan-vaihteluja, joissa tosin etäisyyttä ohjaajaan ei tässä vaiheessa ollut kuin parikymmentä senttiä. Lentävän maahanmenon hallitseminen on Ruun mielestä niin upea juttu, että siitä ei noissa kaukokäskyissä enää saanut kuin kehut. Namipalkka säästettiin istumiseen, jossa toisen namin sai kun pysyi istumassa parikymmentä sekunttia eikä lentänyt heti uudelleen maahan :)