Ruuti uimakoulussa

Jos edellisessä postauksessa oli kaikkien aikojen parhaat kuvat, niin tässä on varmaan huonoimmat :) Kuvaajaa ei viitsi kinuta joka paikkaan, joten nämä on otettu ihan vaan huonolla kännykkäkameralla vastavaloon, mutta täytyyhän ne julkaista, kun ekaa kertaa vietiin koirauimalaan mitään koiraa. Ruu sai ilon lähteä reissuun, koska sen turkki olisi joka tapauksessa pitänyt huoltaa lähipäivinä - tosin muiden kanssa en juuri ehtinyt föönaukselta seurustella. Toisilla oli lyhyeksi leikatut toyt tai kääpiöt matkassa, joten meidän Ruttanaan verrattuna niissä oli melkoisesti vähemmän kuivattavaa :D

Koska kyse oli ekasta kerrasta uimalassa, uimaopettaja oli tiukasti mukana ja tarpeen se olikin. Ruu roiski alkuun henkensä hädässä, mutta nopeasti se kyllä tajusi, että hätää ei ole ja oppi käyttämään myös takajalkojaan uimiseen. Kummasti tuo väsytti hyväkuntoistakin koiraa: Ruun osuus oli 4 tai 5 kertaa tuo altaan mitta, niin että aina välillä oli kahden muun koiran vuoro ja Ruu lepäsi. Positiivista oli, että Ruu oli äärimmäisen rauhallinen ja istui vain altaan reunalla rentona ja hiljaa odottamassa omaa vuoroaan. 

Ei tästä meillä tapaa tule, mutta oli ihan kiva käydä kokeilemassa. Kympin maksu ei tuntunut pahalta, kun sai uinnin päälle föönata koiran tehoföönillä ja karvat pölisi ihan muualla kuin omassa kylppärissä, joten siivottavaakaan ei tullut :) Se mitä sitten kotona leikatessa irtosi karvoista, on kuitenkin helppo hoitaa pois silmistä. Tuli kuitenkin todettua, miten tärkeä on, että trimmauspöytä, millä koira on kuivatessa, on oikean korkuinen: kotona selässä ei tunnu ollenkaan sellaiselta kuin tuon vähän matalamman pöydän vieressä uimalassa - jos seuraava kerta tulee, otan oman pöydän mukaan!