Leidit landella

Tein tänä vuonna opintoihini kuuluneen maatilaharjoittelun (~4kk) lypsylehmä-/hevostilalla etelä-Suomessa. Rillahan tietysti oli mukana! Koko kesän tarkoituksena oli kertoa meidän työpäivistä tilalla, mutta kiireessä se sitten jäi. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Tässä kuvien kera meidän tyypillisestä maalaistolloilupäivästä:

Aamulla ei tarvinut herätä yli-inhimillisen aikaisin, koska tilan karjassa oli vain 15-18 lypsävää rouvaslehmää. Ayrshire-kaunokaiset portille tulossa norkoamaan, joko pääsisi sisälle.

Rilla ei ollut ikinä elämässään ennen harjoittelua lehmiä nähnyt, ainoastaan hevosia, ja niitäkin aina tarhassa/karsinassa ja sen itse ollessa hihnassa. Vähän jänskätti aluksi, miten kaikki tulisi sujumaan, mutta Rilla yllätti vielä 12-vuoden yhdessäelon jälkeenkin: lehmät eivät aiheuttaneet minkäänlaista reaktiota. Ei edes riehaantunut hieholauma, joka oli Rillan ensikontakti lehmiin..neidit kummastuivat niin uudesta ihmeellisestä koirasta, että juoksivat vierellämme kun kävelimme laitumen vierestä. :D

Turvallisuussyistä Rilla oli lehmien laitumelta lypsylle haun ajan navetan rehuvarastossa syömässä ruokiaan: paimenkoira sai hoitaa hommansa rauhassa eikä minun tarvinnut ohjata kahta koiraa ja yli-innokasta paimenpentua samaan aikaan. Lehmien päästyä paikoilleen Rillakin pääsi "lypsy-avuksi" mukaan eli imuroimaan lehmien ruokia ja kakkaa. Nopeasti Rilla tajusi, missä lypsyn ajan kannattaa seistä, niin että näköyhteys säilyy ja ei ole vaarallisissa paikoissa. Vaikka lehmät suhtautuivatkin Rillaan uteliaan kunnioittavasti ja suurin osa ystävällisesti, ne ovat kuitenkin isoja eläimiä ja joukossa oli muutama ei-koiraystävällinen. Yllä Rilla ja Ellipsi, joka aina ulottuessaan antoi suuria pusuja kaikille!

Aamunavetan jälkeen hommiin kuului muualla laiduntavien sonnin, hiehojen ja vasikoiden laitumien tarkistus. Saatiin aamujumppa samalla: laitumet olivat useiden hehtaarien kokoisia ja ne piti kävellä ympäri joka päivä. Samalla paimenkoiran kanssa harjoiteltiin paimentamista, koska jos eläimet olisivat päässeet karkaamaan (niinkuin muutaman kerran tekivät..), paimenkoiraan tottumattomia lehmiä olisi ollut hyvin hankalaa saada takaisin aitauksiin. Rilla sai paimennusharjoitusten ajan seistä "vahtimassa" ruokaämpäriä, tärkeä tehtävä siis!

Välillä oli päiviä, jolloin Rilla olisi odottanut mieluiten autossa...haastavaa pienelle koiralle kulkea korkeassa ruohossa. Ja hyvin ikävää kun tassut kastui. Voi huoh.

Varsinkin vasikat olivat välillä liiankin kiinnostuneita tästä hassusta koirasta, joka ei paimentanut niitä, mutta kulki kuitekin aina mukana ja vielä näin omituisissa puvuissa! Välillä piti häätää vasikoita kauemmas, koska Rilla ei sitä olisi tehnyt ja vasikoilla on hyvä pitää hieman mystinen kunnioitus koiraa kohtaan. 

...mutta kyllä niillä vanhemmillakin hiehoilla riitti ihmeteltävää. :D

 
Päivisin ohjelmassa oli sekalaisia hommia, yleensä pellolla pöristelyä traktorilla. Rillalla oli omat huopansa traktorin lattialle laitettuna. Rilla mahtui juuri sopivasti makaamaan, välillä oikein Rillan oikein rentoutuessa ja levittäytyessä piti takatassuja siirtää, etteivät olisi menneet kytkimen alle. :D

 
Rilla traktorin lattiatasolta kuvattuna. Mukavammalta näytti kuin omat oltavat!

Loppukesästä paikalliselle musiikkifestivaalille keiteltiin karjakeittiössä hapankaalisörsseliä, haju oli uskomaton ja kosteusprosentti lähenteli sataa! Tässä putsaamassa jälkiä, hullut koirat siellä etunenässä ahmimassa...

Joltain iltalypsyltä kuva, välillä tuntui aikamoiselta sirkukselta: kissat vipelsivät lehmien ja koirien päitä puskemassa, joku hieho päättää karata kesken lypsyn...Rilla osasi jopa "ilmoittaa" näistä karkulaisista, jos itse olin maitohuoneessa tai rehuja hakemassa: Rilla juoksi häntä heiluen luokseni, aivan kuin olisi innoissaan näkemisestä, mutta samalla maiskutteli huuliaan ja saattoi vilkuilla parteen päin. :D

Välillä Rilla olisi halunnut tehdä reklamaation työtehtävistään. Vasikkakarsinassa vahtimassa pientä paimenta lypsyn aikana, päästäkää pois!

 

Maalta jäin kaipaamaan paljon sitä vapautta: koira sai olla vapaana, eikä tarvinnut huolehtia saako se tarpeeksi liikuntaa, ennemminkin täytyi pitää huolta riittävästä levosta. Tässä Rillan kanssa viimeisenä työpäivänä tarkistamassa Hemuli-sonnin aitausta.