Viimeisiä viedään.

Käytiin hallilla treenaamassa. Nää on näitä treenejä, jotka ehkä opetti jotain. Tai sit ei. Ainakin ohjauserottelut veti pään sekaisin oikein kunnolla. Vili teki takaakierrot Esan ulkokentälle rakennetulla radalla hienosti, mutta auta armias radan keskellä ollutta välistäveto/takaakierto-hässäkkää, jonka lopussa oli vielä sylkkärintapainen ennen A:ta. Eipäs ole pitkään aikaan treeneissä suoraan sanottuna *ituttanut. Mutta teki hyvää. Ehkäpä tästä kaikesta rämpimisestä nöyrtyneenä opettelen ohjaamaan selkeämmin.

So far so good. Pakkovalssi kepeille onnistui. Tästä ne vaikeudet alkoivatkin...

Koordinaatteja huutamassa, kohtalokas hyppyhässäkkä vaanii pahaa-aavistamattomia treenaajia...

Matkalla kohti takaakiertoja...

Ja se penteleen toinen takaakierto, josta juostiin joko läpi tai ohi. Ja hiuksia taas tukollinen vähemmän päässä...

Mutta pikkumies oli yritteliäs! Boksikontakteillakin yritystä riitti. Lähinnä olla koskematta boksiin. Liitelimme näin hienosti boksin yli, ali ja sivuitse ja taidettiin ehkä pari kertaa osua sinne keskelle. Note to self: älä pidä palloa kädessä.

"Pallo!"

"Pallopallopallopallo"

"Ehkä pallo tulee näin?"

"Tai näin?! Nyt se PALLO!"

Joo. Sarjassamme treenejä, jotka olisivat voineet jäädä välistä...no, aina ei voi mennä putkeen. :D Onneksi Ruuti vastasi päivän treenionnistumisesta. Tokoiltiin pihalla, häiriönä naapureiden leikkivät ja mönkivät lapset, joiden mielestä Ruuti oli "iso koira", "ihana koira" ja kun äiti pyysi lähtemään "tänne päin" lapsi vastasi "koira päin" lähtien topakasti lykkimään itseään pikku muovipyörällä meitä kohti. :D Hyvää häiriötä, jos ikinä kokeeseen asti päästään.

Tehtiin hihnassa seuraamista, pätkien pituus vaihteli 1-10m. Käännöksiä neliöllä, temponvaihteluita suoralla. Seuruuasento on tiivistynyt paremmaksi, vielä erityisesti pitkillä suorilla väljentyy, mutta Ruun asenne on huippu! Ihana into. Minä voisin yrittää päästä eroon tuosta kenotuksesta ja koiran tuijottamisesta. Paikallamakuuta tehtiin kolme toistoa, aika lyhyitä (30s) pihan säpinästä johtuen. Kaikki onnistuneita. Kaukoja olisin voinut ottaa lähempää, nyt seiso-maahan tulee pieni askel eteen seisoessa, vaikka takaosan pitäisi pysyä paikallaan. Tunnarikapulan naksuttelua ja vauhtinoutoa tehtiin myös ja Ruu haki tunnarikapulaa innokkaasti. Vielä kun saisi jossain vaiheessa ketjutettua luovutuksen. Ehkä 2018 mennessä. :D Lopuksi hyvän mielen lyhyt vapaana seuruupätkä. Ensi viikon saan vielä nauttia koirista kunnes Englanti kutsuu. Jännittävää!