Syystuulia

Vilin ekoja epiksiä juostiin Suomen kauniissa syysilmassa, aivan täydessä kaatosateessa, mutaisella Ojangon ulkokentällä. Vilin keskittyminen treeneissä muiden koirien läsnäollessa on ollut hakusessa, mutta nyt huomasin, ettei tyttöjen vilkuilu Vilin keskittymistä häiritse. Vili vaan kattelee, jos ei ole muuta tärkeämpää tekemistä. :D Eli kun kisoissa pääsimme kehänauhan sisäpuolelle alkoi Vili räyhätä normaalisti takaisin vireennostatus-höpinöille: "Mitä? Mitä? Mennäänkö?" RÄY!, ja mentiin. 

Ekalla putkiralliradalla otettiin lentävä lähtö, Vili ampui kuin tykinsuusta koko radan, jouduin turvautumaan 3. putkella Suunnitelma B:hen, kun Vili saikin mudassa liukastelevan, sateen läpi siristelevän ja sadevaatteissa hikoilevan ohjaajan kiinni. :D 5. putkella tuli kielto, kun Vili kääntyi putkessa takaisin, sama homma 2. radallakin. Toisella radalla Vili irtosi kovan vauhdin viemänä väärään putkeen, mutta hauskaa riitti! Muutamat keppi- ja pussitreenit alle niin Vili onkin valmis hyppyradoille. Kontakteissa riittää vielä työtä koko syksylle. Putkirallin sijoituksesta ei ole hajuakaan, lähdettiin heti jäähdyttelylenkille ja pyyhkeisiin kuivauksen jälkeen ajelemaan lämpimään kotia kohti.

Ruutin kanssa Kirkkonummella vihdoin meni kaikki nappiin: Ruu sai ensimmäisen LUVA-tuloksensa sijoittuen toiseksi! :) Henri Luoman radoilla on aiemminkin onnistuttu. Päinvastoin kuin Kirkkiksellä, Ruuti kävi viime keskiviikkona Ojangossa epiksissä sikailemassa. Juoksut taitaa olla tulossa, sen verta mielenkiintoista meininkiä ollut viimeisin viikko...Möllirata meni kivasti (Kiitos M kuvaamisesta!!), vähän löysältä Ruu tuntui ja teki ison kaaren päätyyn kun piti haukkua mennessään linjalla olleelle ratatyöntekijälle. Tiivistettynä Ruu hepuloi koko putkirallin, kakkasi keskelle rataa ja toisellakin putkirallilla hepulissaan kykeni menemään vain 1-2 putkea, kunnes zzZZZZOOOOOM ja siellä se taas hepulissa juoksi. 

Ruu on rentoutunut kivasti kisoissa, mutta Ojangossa oli silloin täysi kaaos ja ilmeisesti Ruu sijaistoimintona hepuloi ja kakki, koska tuloksena oli vain pieni pipana... INHOAN kun ajattelemattomat kisaajat päästää koiriaan iholle, riehuttaa keskellä ahtaita kulkuväyliä eikä yhtään kunnioita toisten tilaa. Ojanko oli aurinkoisesta säästä johtuen aivan tupaten täynnä. En tiedä kumpaa meistä ahdisti enemmän, mua vai Ruutia. Joku parsoni nappasi Ruutia vielä hännästä sen ollessa mun sylissä! Parempi vaan jättää epikset sikseen, niissä näitä urpoja riittää...treenataan nyt ahkerasti kontakteja, jotta päästäs agiradoille ensi kuussa. Huomenna meitä tulee Kovalainen kouluttamaan kimppistreeneihin, jännää!