Helle-agia

Aikamoiset lukemat olivat aamulla jo mittarissa, ihana helle! Agilityn kannalta ei ehkä se helpoin sää, mutta lähdettiin silti Ryynin ja Ruutin kanssa treenaamaan. Ryyni kaivettiin naftaliinista, kun pari peruutusta tuli ja meille oli kouluttaja "tilattu" kouluttamaan, joten treenejä ei voinut perua. Radalla oli 31 estettä! Hyvää dementianehkäisy-treeniä. Rimat pidettiin matalina kuumuuden takia, vain 35cm. Onneksi hallilla on näilläkin keleillä useamman asteen ulkoilmaa viileämmät vessatilat, joihin saa häkin. 

Ryyni jätettiin mesoamaan häkkiinsä ja Ruu pääsi kieli pitkällä innosta ensimmäisenä radalle. Radalla ongelmia aiheuttaa oma toljotteluni. Kyttään Ruutin menoa niin paljon, etten muista liikkua. Pitäisi muistaa, että Ruutikin on aika pätevä, eikä ole mitään syytä ohjata ihmeellisesti hiipien ja kumarrellen (vaikka koira olisikin aloitteleva). Ruuti on kehittynyt paljon ja pitäisi luottaa senkin ratkaisukykyihin, koska Ruuti on alkanut lukea oikein kivasti rataa ja sillä on jotain viimeisen kuukauden aikana naksahtanut paikalleen. :)
Heti kun jätin pyllistelyt ja keskityin juoksemaan, Ruutikin (ylläriylläri) tulee sieltä perässä ja suorittaa esteet juuri oikein. ;) Ruu jaksoi uskomattoman hienosti isossa turkissa, hellesäässä tsempata koko harjoituksen ajan! Ja hei me mentiin rata (melkein) kokonaan! Palkattiin vain kepeille ja jatkettiin siitä loppuun. Olen niin ylpeä Ruutista ja sen tsemppauksesta! Hienolla innolla loppuun asti. Kouluttajakin kehui Ruutin menoa, että oli aivan täysin eri koira verrattuna edelliseen, noin kuukausi sitten olleeseen kertaan.

Ryyni oli täynnä tulta ja tappuraa! Jarrut olivat kadonneet jonnekin eläköitymisen mukana: sssssshhh-käskyllä ei ollut mitään vaikutusta. Tai no käänsi Ryyni korviaan, että kyllä se käskyn kuuli, ja kääntyessään ampaisi heti seuraavalle esteelle eli putken väärään päähän. Huolimatta toisen yrityksen "ssSSSSHHHH ryyniRYYNITÄSSÄ!!!" rääkynöistä. Kerran otettiin yksittäisenä kyseinen kohta ja käännöskäsky muistui etäisenä Ryynin mieleen. Upean vauhdikkaasti Ryy eteni radalla ja lukee hienosti minua, paitsi sitä kääntymiskäskyä! :D Aikamoisia väännöksiä saatiin parissakin kohtaa tehdä, että selvittiin seuraavalle esteelle. 
Harmittaa tosiaan, ettei vanhan koiran kroppa enää kestä kisakäyttöä, mutta minkäs teet. Ryyni on niin upea harrastuskoira ja agilityssä sen kanssa on kaikki niin helppoa, kun Ryy tietää tasan tarkkaan mitä pitää tehdä. No, vaikka se välillä kirpaiseekin tietää, ettei vähään aikaan ole tiedossa moista tykkiä omissa koirissa, niin ilolla saa Ryyni olla eläkkeellä terveenä. En ikinä antaisi anteeksi itselleni, jos Ryylle (tai mille tahansa vanhalle koiralle) tulisi harrastaessa vamma vain oman itsekkyyteni takia.

Loppuun vielä kuva Ryynistä väsyneenä ja onnellisena lempilelunsa kanssa, viilennysmantteli niskassa. :)